31.12.2015

17.Koulutusretki

Moi! Nyt oli sitten liian pitkästä aikaa mun vuoro tulla kirjoittelemaan teille mun metsäretkestä. Kutsun sitä MUN retkeksi, koska se vaan oli mun retki. En jaksa teille mitään alkuinfoa näpytellä, vaan tajuatte sitten kun luette eteenpäin...

Lähtiessä sää oli tällanen


Huusin niille ihmisille, että pitäis mennä jo!!


Katsoin haaveilevasti ulos häkistäni eräänä kauniina päivänä...
Tosiaan, olimme lähdössä perheeni kanssa kouluttamaan minua vielä paremmaksi metsästyskoiraksi, ja olin tietenkin aivan innoissani. Olenhan aina innoissani, kun olemme lähdössä johonkin, ja haluan muutenkin olla ihan kaikessa mukana. Aina en siinä kuitenkaan onnistu, mutta kyllä minä niille vielä näytän!
Kun ne ihmiset oli hakemassa mua autoon, ja matkalle, en ihan heti suostunutkaan lähtemään matkaan. Vähän kiusasin niitä juoksemalla ympäri pihaa- ja tietysti ne hassut kaksijalkaiset juoksi perässäni, kompuroiden. Kun ne aikuiset ihmiset luovutti, ne lähetti asialle tämän blogin kirjoittajan, Matzun. Lopulta sitten annoin sille vähän helpotusta, ja päästiin matkaan. Matka kesti hiukan yli tunnin, ja mulla kävi aika siellä takapaxissa tylsäksi. Huokailin sitten siellä mielenosoituksellisesti, mutta ei se matka valitettavasti yhtään nopeammin mennyt:/

Kun pääsimme perille, yritin hypätä autosta heti ulos. Isäntä oli kuitenkin vastassa, eikä päästänyt minua hyppäämään alas. Mun piti oottaa siinä häkissä vielä jonkin aikaa, että se vaihto mun tavallisen pannan tutkapantaan, ja sitten pääsin menemään! Ette usko, kuinka kovaa juoksin! Aluksi olin hiukan hämilläni, kun koko perhe oli mukana, mutta pikkuhiljaa, rentoutuessani aloin ottaa enemmän etäisyyttä. Ensin sata metriä, ja sitten vähän enemmän, ja vielä jonkin verran. Lopullista määrää en tiedä, ja vaikka sillä olisikin väliä, niin mitä sitten? Tämä blogi on omistettu minulle, eikä millekään tyhmille etäisyyksille!



Täältä sitä tullaan (Matzun lisäys: Miten koira voi näyttää harmaahylkeeltä ja laamalta samaan aikaan??!)

Joojoo tää laatu on ihan huono ja heilahtanutki on, mutta kattokaa mun askelta! Niin lennokas, niin suuri, niin voimakas, niin KAUNIS!!!!


Kuvia se mun ihminen oli kuulemma räpsinyt yllättävän paljon, kun yleensä se on tosi laiska niitten kaa. Halus kuulemma tänne blogiinkin materiaalia musta, ja saikin ihan siedettäviä kuvia. Eihän ne laadultaan mitään parhaita ole, mutta saattepa kuitenkin materiaalia musta! Ei se kai halunnu laittaa hirveesti mitään luontokuvia, mutta kuitenkin laitan muutaman, jotta näette vähän ympäristöä...
Kuten jo kerroin, mä juoksi ihan hirveesti koko ajan! Tutkin aivan varmasti koko metsän jokaisen sopukan, ja muutakin (tiet, kivet, kannot, kaiken!). Löysin sitten matkalta mukavasti mm. hirvien syöttöpaikan sekä peuran papanoita, ja söin sit niitä papanoita. Ei ne kai kovin hyvältä maistunut, mutta kunhan peitin oman hajuni niitä hirviä varten. Kieriskelin myös hirvien syöttöpaikalla peittääkseni oman hajuni. Muu perhe ei tainnu olla mun ideasta kovinkaan innoissaan, mutta enhän mä niitten mielipiteistä välitä sitten pätkän vertaa!




Yläpuolelle laitoin muutaman kuvan gepsistä, jolla mua seurattiin, että missä mä liikuin. Olin kyllä todella hieno tyttö! Loppureissusta mua alko vähän kyllästyttää, kun huomasin, että ollaan menossa autolle. Just ennen ku oltiin autolla, niin mä lötkähdin vaan maahan, enkä suostunut liikkumaan mihinkään. Mökötin siinä oman aikani, ja menin sitten puskan taakse haukkumaan, josko ne sitten olis tullu kattomaan, että onko siinä ihan kulman takana hirvi. Ei ne kuitenkaan siihen lankaan mennyt, ja lopulta tulinkin autolle vähän alistuneena. Siinä vaiheessa mun ilme oli mahdollisimman kärsivä, ja syyllistävä. Yritin sanoo niille, että miten ne voi tehdä mulle näin, mutta miksi, oi miksi, ne ei antanut mulle armoa?!

Matka kotiin sujuikin sitten raskaasti huokaillellen, mutta ei se matka taaskaan lyhentynyt. Pakko kyllä sanoa, etten ollu yhtään väsynyt, olenhan niin rautaisessa kunnossa, ettei mua väsytä yhtään mikään!
Ja loppuun haluan vielä sanoa, että seuraavana päivänä olin Isännän mukana hirvimetsällä, ja seurasin ensimmäisellä kerralla hirven jälkiä yli kilometrin, ja sen jälkeen, kun mut oli otettu lepäämään, purin hihnan poikki ja seurasin hirviä melkein kolme kilometriä!!! Isäntä oli kyllä tyytyväinen, mutta se punainen kolmen metrin hihna joutui minun johdostani roskakoriin viettämään eläkepäiviä. Sain sitten tilalle 1,90cm mittaisen vaaleanpunaisen heijastinhihnan, joka oli kyllä hiukan liian lyhyt. Sillä kuitenkin mennään! Toivottavasti pääsen kirjoittamaan teille jatkossakin todella paljon omien- ja luontokuvien kera, nähdään siis toivottavasti pian!


Jos ette tuosta kuvasta vielä näe, niin tuossa oli tuollainen korkea kallio, ja mietin, että hyppäisinkö siitä alas. Mun perhe kuitenkin lähti juoksemaan toiseen suuntaan, enkä halunnut jäädä jälkeen, niin hylkäsin tämän houkuttavan ajatuksen! Siellä alhaalla katsokaas haukkui koiria, ja ne on aina niin houkuttavia, enkä löytänyt muuta reittiä alas, niin sen takia tuota mietin. Älkää kuitenkaan säikähtäkö, en ole tyhmä koira;)


Tässä kuvassa näette sen hirvien ruokintapisteen. Maistoin noita jyviä, ja ne ei ollu mitään hyviä. Kierin niissä kuitenkin...






Tässä tämän postauksen lopussa taisitte nähdäkin ne kaksi rakennekuvaa minusta? Toinen on otettu zoomilla, toinen on otettu kauempaa. Laadultaan tämän postauksen kuvat eivät olleet parhaita, mutta jos niistä saa selvää, eikö se riitä, ainakin hetkeksi. Aika moni kuva kuvaa mielestäni minua todella hyvin, varsinkin ne, missä tuun vastaan. Toivottavasti siis piditte postauksesta ja sen kuvista, nähdään taas mahdollisimman pian uudestaan!


30.12.2015

16.Keijukaisten syysvalssi










Kävimme 25.12.2015 perheeni kanssa pitkästä aikaa metsäretkellä. En osaa oikein kertoa siitä mitään, mutta saitte nyt kuitenkin kuvia:) Pörri oli mukana, ja ihan innoissaan. Tyttö luuli koko reissun ajan pääsevänsä hirvimetsälle, mutta joutui kuitenkin valitettavasti pettymään pahan kerran. En saanut oikeastaan koko reissun aikana asetuksia kohdalleen, joten laatu on mitä on, mutta...:D Mikäs oli teidän lempikuva?


28.12.2015

15. Uusi vuosi, uudet lupaukset

Nyt on joulu mennyt ohi, ja on aika... Aika tehdä lupauksia, joista jokainen ei varmastikaan tule koskaan tiensä päähän, toteutettuna. En kuitenkaan halua luovuttaa, vaan haluan tehdä lupaukset, lupaukset, jotka haluan pitää, jotka mielessäni ovat jo valmiita, kovalla työllä saavutettuja unelmia. Tämä postaus ei ole kirjoitettu vain lupauksista, vaan myöskin tavoitteista, haaveista, suunnitelmista, ja unelmista. Tämä postaus on niin täynnä lupauksia, että kun vuosi 2016 on saapunut tiensä päähän, palaan tähän postaukseen tarkistamaan, mitkä lupaukset olen pitänyt, ja mitkä unelmat ovat täyttyneet. Tänä vuonna (2015) en tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta ehkäpä nyt olisi sen aika?

Postauksen saavat kuvittaa kuvat vuoden 2015 varrelta, alkaen huhtikuusta
1. Ensimmäiseksi lupaukseksi laitan kouluun panostamisen. Vaikka joulutodistukseni olikin ihan hyvä, en halua tyytyä siihen. Haluan parantaa itseäni, opiskella, olla aktiivinen tunneilla ja kehittää taitojani. Jos onnistuin panostamaan vuonna 2016 kouluun enemmän kuin vuonna 2015, ja saamaan todistukseni keskiarvon numeroon 9., olen tyytyväinen, ja voin rauhassa siirtyä kesän viettoon!

2. Tämä ei ole lupaus, tämä on asia, jonka on pakko onnistua. Haluan vakiinnuttaa HeC- koulukisoissa itselleni yli 60% tulokset jo kevätpuolella. Parin vuoden kisatauon jälkeen eivät tämän vuoden koulukisojen tulokset oikein silmiä häikäisseet: ensimmäisistä kisoista tuli 58.333%, toisista n.60% ja viimeisestä n.63%.

3. Minulla on myös tavoitteita, jotka asetan korkealle, ja jotka haluan saavuttaa.Tämä on melkein toiveajattelua, mutta kovalla työllä saattaisi onnistua. Haluaisin vuoden 2016 aikana ratsastaa vähintään yksissä koulukisoissa HeB-kouluratsastusluokan. Kuten jo sanoin, ovat tavoitteeni korkealle. Jotta olisin oikeasti HeB- tasoinen ratsastaja, minun täytyy olla ratsastanut yli 5 vuotta, ja syksyllä tulee viisi vuotta täyteen. Täytyyhän niitä haaveita olla.


4. Neljäntenä tavoitteenani on kehittyä ratsastajana ja panostaa ratsastukseen entistä enemmän. Voisin alkaa harrastaa esimerkiksi lenkkeilyä ja muuta urheilua ratsastuksen ohella, jotta kunto pysyisi vielä parempana.

5. Tämä tavoite liittyy hiukan tuohon edelliseen, mutta sen täytyy olla ehdottomasti oma tavoitteensa. En sano tätä vain tavoitteeksi, koska tämä on jokaisen ratsastajan suurin tavoite, jonka perusteella pystyy tekemään mitä tahansa hevosten kanssa. Tavoitteni on kehittyä ihmisenä niin, että ymmärtäisin hevosia paremmin ja pystyisin rakentamaan luottamusta kerros kerrokselta.

6. Asia, jonka esittelen tässä kohdassa, minun olisi pitänyt tehdä paljon paremmin heti alusta asti tallilla (ja kotona) ollessani. Tämä tavoite on pakko saavuttaa, ihan itseni ja hevosten parhaaksi. Asia on varustehuolto, jonka sivuutan aivan liian usein, varsinkin omien varusteitteni kanssa. Tallilla kyllä aina putsaan satulavyön ja pyyhin suitset+ pesen kuolaimet, mutta ehkä liian hätäisesti. Tämä minun täytyy tehdä paremmin, jotta varusteet pysyvät hyvinä pitkään.


7. Itselleni tärkeä asia on pitää oma huone siistinä. Liian usein kuitenkin se sotkeentuu niin, että sen siivoamiseen menee aivan liian kauan aikaa! Joillekin siisti huone on pelkästään itsestäänselvyys, mutta minulle se on yllättävän vaikea käsite. Siistissä huoneessa on kuitenkin mukavampi olla kuin sotkuisessa, joten otin tämän mukaan tähän listaan.

8. Tämän tavoitteen asetan kesälomalle, ja tiedän siitä tulevan todella pitkä ja hankala, mutta kuitenkin antoisa projekti. Kesäloman aikana haluan suorittaa Metsästäjätutkinnon, jotka varten minun täytyy opiskella ulkoa hiukan yli 200 sivua. Kun olen suorittanut metsästäjätutkinnon, pääsen isän mukaan hirvimetsälle. 13- vuotiaana (?) aion suorittaa rinnakkaisluvan, ja kun täytän 18 (tai 16, en muista), hankin itselleni oman metsästysluvan. Hankala tavoite tämäkin, mutta siitä kuullaan vielä täällä blogin puolella!

9. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä tulee Husön Ratsastuskoulun kesäleiri, jolle olen menossa kesällä! Menen nelosleirille, joka on siis valmennusleiri. Pyrin pääsemään estepuolelle leirillä, ja saisin sitten opetusta esteratsastuksesta. Ohjelmaan kuuluu mm. mahdollisimman onnistuneen radan suorittaminen kisoissa, hevosten uittoa, maastoilua, valmennusta ja kaikkea muuta mukavaa! Tavoitteeni on siis viettää maailman paras leiriviikko Husössä!

Minkälaisia tavoitteita teillä  on vuodelle 2016?


27.12.2015

14.Muistoja 2015: Pörri

Tämän postauksen aiheena on, että laitan kuvia, ja kerron, minkälaisia muistoja niistä tule mieleen. Tuossa koko postauksen sisältö huonosti selitettynä. Lähes kaikki postauksen kuvat on julkaistu aiemmin blogissani!

Varoitus!!! Kyseessä on todella pitkä postaus, joten jos et välitä pitkistä kuvapainotteisista postauksesta, uskallan sanoa sinulle Hei Hei!!!


 1. Tämä ylläoleva kuva ei sisällä sen suuremmin mitään "merkittävää", mutta sen katse tuntuu jotenkin haikealta. Kuva on kuitenkin yksi onnistuneimmista kuvista Pörristä, joten sen takia tämä kuva päätyi tähän postaukseen.


2. Tässä kuvassa on todella epäonnistunut muokkaus, mutta tässä Pörri vähän hämmentyneenä katselee, kun lähden sen luota, ulkoa sisälle. Tietyllä tapaa hellyttävä kuva<3!


3. Tämänkin kuvan muokkaus epäonnistui pahasti, mutta mielestäni kuvassa Pörri näyttää harvinaisen keskittyneeltä, ja samalla ihanan tyytyväiseltä. Kuva on yksi parhaista kuvista Pörristä.


4. Kuva on sillä tapaa hassu, että näyttäisi ihan siltä, kuin Pörri olisi lyönyt poskensa tuohon penkkiin:P


5. Tässä kuvassa Pörri tekee sitä, missä on paras: se haukkuu talitiaisia, jotka istuivat meidän pihan tyrnipuskien oksilla.


6. Ottaessani tämän kuvan, oli sydämeni hyppäämässä kurkkuun. Entä jos se liukastuisi? Entä jos se hyppäisi tuolta ulos? Entä jos....? No, onneksi se koira on vieläkin hengissä!


7. Pörrin paras ilme. Anova, kiltti, tietyllä tapaa jopa alistunut. Kuva on hiukan muokattu versio alkuperäisestä, mutta siltikin kuvassa on säilynyt se tunne, mikä minullakin on, kun Pörrillä on tuo ilme naamalla.


8. Pörri ja ruoka. Ei mitään lisättävää tähän.


9. Tämäkin yksi Pörrin kuuluisista kerjäysilmeistä, joita se käyttää melkeinpä tuhlaillen hyväkseen. Jos se saisi aina kaiken, minkä haluaisi, se olisi viikon päästä niin lihava, ettei se pystyisi kävelemään senttiäkään.


10. Tässä kuvassa Pörri näyttää jopa vihaiselta halutessaan sisälle. Tämä ilme ei todellakaan ole mikään alistunut, vaan vaativa ja tiukka. Jos kuvaa katsoo oikein tarkkaan, voi nähdä "omistajan elkeet" sen silmissä.


11. Ei laadultaan mikään paras kuva, mutta tässä kuvassa taas Pörri ja Arvoisa Ruoka.


12. Onko tähän (kään) kuvaan mitään lisättävää?


13. Pörri tyypillisimmillään, puremassa!


14. Tässä kuvassa on tunnelmaa! Tätä katsoessa mieleeni tulee kesä, mökki ja Pörrin ensikohtaaminen veden kanssa.


15. Tässä olimme telttailuretkellä, ja pystyimme vielä pitämään Pörriä vapaana ilman, että se ryntäsi jonkun ihmeellisen elukan perään.


16. Tässä taas yksi Pörrin parhaista ilmeistä. Harvinaisesti ilme on kameraan päin!


17. Näistä kaikista kuvista huomaa, ettei Pörri ole mikään linssilude. Tässä taitaa olla kyseessä metsäretki!


18. Tämä kuva on otettu Pörrin tulopäivänä. Yksi kuvista, jotka tuovat mieleeni todella paljon muistoja, niin hyviä, kuin pahojakin; kun katson tätä kuvaa, tulee mieleeni päivä, jolloin eräs hevonen astui Pörrin oikean lonkan päälle, ajat, jolloin se ei voinut syödä nahkaluitaan, koska ne olivat liian isoja, ja ne hetket, kun tuo pieni riiviö roikkui kädessäni kiukkuisesti äristen:)


19. Sisällöltään erittäin huvittava kuva. Tämä on otettu ajalta, jolloin Pörrillä oli vaikeuksia päästä pienen mättään yli. Tällä samaisella retkellä Pörri änkesi itsensä pieneen kiviluolaan, ja meinasi jäädä sinne jumiin...


20. Tämä kuva on yksi lempikuvistani, en vain tiedä, miksi:P


21. Näitä alkuhömpöttelyjä omalla pihalla, kun se oli aidattu...


22. Pörri luontaisimmassa tekemisessään: Tuhoamassa!


23. Pienenä Pörri väsähti jo muutaman sadan metrin jälkeen ja kävi jonnekin makaamaan<3


24. Pienenä Pörri joi kaikista pienen pienistäkin lammikoista, jotka osuivat eteen. Tässä kuvassa taitaa olla kyseessä oman peilikuvan ihastelu...:)


25. Heilahtanut, mutta suloinen kuva:)

Toivottavasti edes joku jaksoi edes katsella nämä kuvat läpi!!