22.7.2019

#428 Keskikesän taikaa

Päivää ennen juhannusta pysäköimme automme Ikaalisissa sijaitsevan mökin pihaan, purimme koirat auton takaosasta ja asettauduimme aloillemme parin päivän ajaksi keskelle kauneinta maasetutua. Heti matkalaukun laskeutuessa kädestäni olo oli onnellinen - täällä olen niin monet viikot viettänyt pienestä pitäen ja tänne olen juurtunut. Kaikki tuntui niin ihanan tutulta ja turvalliselta, että lähestulkoon pakahtui. 

Aurinko porotti täydeltä taivaalta luoden mökin ympärille oikein mukavan lämpötilan oleskella ja nauttia kesästä. Paljon aikaa tulikin vietettyä virkistävässä vedessä uiskennellessa, saunoessa sekä puusaunassa, että savusaunassa ja pihalla nautiskellessa. Grillin antimista saimme nauttia useaankin otteeseen. 
Juhannus vietettiin tänä vuonna isovanhempien kanssa aikaa viettäen, valokuvaten, grillaten ja säästä nauttien. Retkeilemään ei tällä reissulla lähdetty ollenkaan lämpötilan ja ajan vähyyden takia - onneksi kaikilla oli kuitenkin tiedossa, että tänne palattaisiin tämän kesän aikana vielä uudestaankin. 

Kun mökiltä lopulta jouduttiin lähtemään, oli olo uskomattoman rentoutunut - tuntui, kuin olisin ollut kotoa poissa pidempään, kuin vain kolme päivää! Loma oli siis tehnyt tehtävänsä paremmin, kuin hyvin. Reissusta jäi tällä(kin) kertaa käteen ihania muistoja ja fiiliksiä, sekä muutama ihan kiva räpsykin. 

Missä tykkäät viettää lomasi?
Onko sinulla joku tietty kesäperinne?

11.7.2019

#427 Kukkaisloistoa

Nyt, kun tähän mennessä kiireisen ja retkeilyn täyteisen mökkiloman keskelle on järjestetty yksi välipäivä, ajattelin istahtaa kertoilemaan teille 30.5 reissusta Mustilan Arboretumiin, eli alppiruusupuistoon. Tällöin alppiruusupuisto ei ollut vielä parhaimmillaan kukinnan puolesta, mutta uskomattoman kaunis se oli joka tapauksessa!
 1.
 2.
 3.
4.
Kuvia tältä reissulta kertyi jopa yli kaksisataa kappaletta, mutta muokkaukseen päätyi vain parisen kymmentä kappaletta. Näiden kanssa olinkin harvinaisen tarkka ja "kranttu" - halusin vain omaan silmääni positiivisesti osuvat kappaleet muokkaukseen ja sitä kautta julkaisuun. 
Monesti olenkin tyytynyt kivoihin peruskuviin, mutta tällä kertaa hain hiukan erilaista fiilistä. Valittujen kuvien kanssa pyrin myös kokeilemaan hiukan erilaisia tapoja muokata kuvia, koska mielestäni olen hiukan jämähtänyt suurikontrastisiin kuviin. Tämä kannatti, sillä mielestäni sain muutamia kivoja, erilaisella tavalla muokattuja kuvia tallennukseen asti!
 5.
 6.
 7.
8.
Kuten totuttua, myös koirat olivat tällä reissulla mukana. Sää oli reissun aikana vähän turhan lämmin ja paikoitellen koirilla olikin hiukan tukala olo. Vettä ja taukoja oli kuitenkin runsaasti - pidimme visusti huolta koirien hyvinvoinnista. 
Valokuvaustaukojen aikana koirat odottelivat varjossa matkan jatkumista. Muutenkin Pörristä ja Almasta sai olla ylpeä - ne käyttäytyivät todella hienosti koko reissun ajan, eivätkä höseltäneet turhaan!
 9.
 10.
 11.
12.
Mustilassa pidin erityisesti lajien runsaudesta, alueen luonnonmukaisuudesta ja värien loistosta, joka häikäisi uudelleen ja uudelleen joka nurkan takana. Alue oli laaja ja siellä oli hyvin tilaa liikkua, ihmismäärä katosi puiston eri kulmiin ja nurkkiin. Lisäksi Mustilassa oli monenlaista metsää ja puistikkoa riippuen siellä kasvavista lajeista. Puistoon oli istutettu atzaleojen ja alppiruusujen lisäksi myös muita lajeja - niin Suomen luonnossa "vapaana eläviä", kuin myös niitä harvinaisempia ja kaukaa tuotuja lajeja. 
Monen lajin kohdalla vähintään nimikyltti ja muutamien kohdalla myös pientä tarinointia esimerkiksi niiden historiasta sun muusta. Puista erityisesti suuret Douglas-kuuset kiinnittivät huomion massiivisella rungollaan ja päätähuimaavalla korkeudellaan. 
 13.
 14.
15.
Onneksemme sää oli aurinkoinen ja loi mahtavat olosuhteet valokuvaamiselle luodessaan taianomaista valon ja varjon vaihtelua. Juuri valo toi esille puiston kauneimmat kohteet ja innoitti kuvaamaan juuri tiettyjä kohtia - valon siivilöityminen puiden oksien läpi, hempeä vaaleanpunaisen heijastus atzaleoissa ja pieni pilke koirien silmissä. 

Vaikka puisto jo toukokuun loppupuolellakin oli upea, kävisin siellä hyvin mielelläni myös lähempänä kesää, jolloin kaikki olisi täydessä kukassaan ja loisi entistäkin upeammat olosuhteet puistosta nauttimiselle. 
Suosittelenkin jokaiselle teistä joko Mustilan arboretumissa tai jossain muussa lähiseutunne arboretumissa vierailemista, koska se varmasti lisää kiinnostustanne luontoon, kasveihin ja luonnossa liikkumiseen. 
16.
17.
Pidin tämän postauksen tarkoituksella kuvapainotteisempana, koska mielestäni juuri ne ovat tämän postauksen ideana. Joidenkin kuvien kohdalla en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta pitkän yrittämisen jälkeen totesin luovuttamisen olevan parempi vaihtoehto. 

Kertokaa toki, löytyikö kuvien joukosta lempikuvaa ja mitä mieltä olitte tämän tyyppisestä postauksesta! :)

3.7.2019

#426 Ruoveden kenttäleiri

Vihdoinkin olen kotona ja hankkinut sen verran aikaa, että ehdin hetkeksi istahtaa kirjoittelemaan kesäkuun alussa olleesta Ruoveden ratsutallin kenttäleiristä. Leiri oli 10.-14.6, mutta paikalle saimme saapua jo yhdeksännen päivän iltana. 

Ensinnäkin, ihan näin postauksen aluksi, haluan kiittää jokaista leirille osallistunutta - leiriporukka oli tänä vuonna huikea! Jo ensimmäisestä illasta lähtien yhteishenki oli hyvä ja kaikki tulivat hyvin toimeen toistensa kanssa. Tämä leiri ei aivan varmasti unohdu ihan heti. 
Airiina ja Hoppu

10.6 MAANANTAI

Päivän ensimmäisellä tunnilla, joka oli koulutunti, pääsin hyppäämään yli 170cm korkean Lissu-tamman selkään. Hakemista oli erityisesti aluksi todella paljon, koska viimeisimmän vuoden ajan olen ratsastanut pienellä vuokrahevosellani. Tunnin edetessä Lissu alkoi kuitenkin tuntua oikein mukavalta ja erityisesti sen ravi oli miellyttävää istua. 
Koska tunti oli leirin ensimmäinen, teimme lähinnä perusjuttuja ympyrällä, kuten hevosten herkistelyä, suoristelua ja siirtymisiä. Aluksi Lissu oli hidas sekä pohkeelle, että ohjalle ja istunnalle, mutta parani hurjasti tunnin edetessä. 
Ihanat Unna ja Höpinä <3
Suurimmaksi ongelmaksi totesimme omien ulkoapujeni käytön, joka nätisti sanottuna oli vajaata suuren osan tunnista. Ulko-ohja ei millään pysynyt käsissä, vasen nyrkki ei pystyssä ja ulkopohje roikkui kyydissä lähinnä vapaamatkustajana. 
Heti, kun otin ohjat käteen ja vaadin Lissulta oikeanlaista liikkumista, oli hevonen sanalla sanoen todella hieno. Käynnissä ja ravissa saimme aikaan muutamia kivoja pätkiä, mutta kulmikkaaksi ja hitaaksi jäänyt laukka olisi kaivannut runsaasti lisätyöskentelyä. 

Tunti meni siis oikein mukavasti ensimmäiseksi tunniksi, vaikka paljon hakemista, säätämistä ja virheitä mahtui mukaan. Lissusta hevosena tykkäsin kovasti, koska se osasi kaiken tarvittavan, jos itse osasin oikealla tavalla pyytää - varmasti pidemmän päälle hyvin opettavainen hevonen!
Sara ja Vertti
Päivän toisen tunnin ja samalla leirin ensimmäisen estetunnin menin ihanalla Puuha-ruunalla, joka oli jo hiukan iäkkäämpi herrasmies. Tunnin aloitimme itsenäisellä alkuverryttelyllä, joka meni hevoseen tutustuessa. Alkuun Puuha viskeli päätään oman epätasaisen käteni ja alitemmon takia, mutta sain pään heittelyn loppumaan käytännössä kokonaan, kun sain kiinni siitä, miten herraa kuuluisi ratsastaa. 
Ravissa tulikin monia todella kivoja pätkiä, jotka saivat minut ihastumaan tähän herrasmieheen. Laukka jäi omien mokieni takia liian hitaaksi, erityisesti oikean laukan koin Puuhan kanssa haastavaksi.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin miniristikolta, jota lähestyttiin ravista. Tähän saimme parin toiston jälkeen mukavat hypyt, josta olikin mukava jatkaa seuraavalle, minulle haastavalle tehtävälle. 
Toisena varsinaisena tehtävänä oli laukassa tultava innari, johon tulin pari kertaa todella todella huonolla tiellä ja alitempoisessa laukassa. Keskimmäiselle näistä kolmesta kavaletista tulikin oikeutettu kielto. Viimeinen suoritus oli kuitenkin kohtuullisen onnistunut. 
Minä ja Puuha,  © Sara
Pian siirryimmekin viimeiselle yhden askeleen linjalle, jossa muistaakseni oli neljä estettä. Tämä piti tulla ensin kumpaankin suuntaan kerta ilman jalustimia, joka ennenaikaisesta hermoilusta huolimatta meni kohtuullisen sujuvasti. Kun jalustimet laitettiin takaisin jalkoihin, tulimme linjan pariin kertaan. Tässä vaiheessa suoruudesta tuli ongelma, mutta hiljalleen suoritukset paranivat. 

Tunti oli mukava, vaikkakin itselleni täynnä hakemista. Tämä ehkä on ymmärrettävää, koska aktiivisesta hyppäämisestä on aikaa nelisen vuotta - satunnaisia kertoja lukuun ottamatta. Puuha oli mukava, joskin hidas hevonen - kuitenkin reipastettavissa oikeanlaisella ratsastuksella!
Minä ja Puuha,  © Sara. Käsilleni tässä kuvassa olen nauranut ties kuinka pitkään! Antakaa kuitenkin armoa, en ole hypännyt aktiivisesti pitkään aikaan :D
11.6 TIISTAI

Päivän ensimmäinen tunti oli koulutunti, jonka aiheena olivat pohkeenväistöt. Tunnille sain aivan ihanan Kuutti-ponin, joka valloitti minut puolelleen jo heti, kun sen selkään nousin. Kentälle kävellessämme opettaja tokaisikin sen sopivan minulle hyvin - en väittänyt vastaan. 
Erityisesti alkuun Kuutti oli hyvin hidas jalalle, mutta kun otin raipan ja kevyesti aktivoin kerran, tuli poni kivasti kuulolle. Se kuitenkin oikeutetusti hidasti heti, kun otin yhtään liikaa ohjasta. Kuutissa erityisesti pidinkin sen herkkyydestä niin ohjalle kuin istunnallekin. Kaikki toimi esimerkillisesti, kunhan vain itse ratsastin oikein, kevyesti ja ohjassa yhtään roikkumatta. 
Aloitimme tunnin tekemällä väistöjä ympyrällä niin, että takaosaa väistätettiin ulospäin. Kun tämä sujui, tehtiin sama ravissa, nostettiin laukka ja tehtiin laukassa voltti, jonka jälkeen siirryttiin raviin. Väistöt menivät Kuutin kanssa todella kivasti ja olikin ilo tehdä töitä sen kanssa. Laukka tuntui aluksi hirvittävän pieneltä ja kulmikkaalta, mutta kun sain ratsastettua sitä hiukan eteen, oli laukkakin miellyttävää. 

Tunnin viimeisenä tehtävänä oli väistättää keskihalkaisijalta uralle ravissa, nostaa laukka ja tehdä laukkavoltti. Tässä tehtävässä Kuutti hyytyi helposti, mutta saimme myös muutamia oikein mukavia pätkiä. Erityisesti laukannostot sujuivat kivasti ja Kuutti alkoi kuunnella istuntaani koko ajan paremmin. 
Kuutista tykkäsin todella paljon sen herkkyyden ansiosta. Lisäksi sen tietynlainen diesel-mallisuus on itselleni ratsastajana "tuttua ja turvallista". Kuutin kanssa olisin todella mielelläni mennyt vielä uudestaankin!
Sirpa maastoesteillä, ©Sara
Iltapäivällä meillä oli leirin ensimmäinen maastoestetunti, jonka menin Sirulla, joka onkin ylläolevassa kuvassa. Itse kutsuin tätä suomenhevostammaa mieluummin Sirpaksi, joten se tulee tekstissä esiintymään kummallakin nimellä. 
Sirua kohtaan minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia ja lähdin tunnille sekä innostuneena, että ennakkoluulottomana. Verryttelyn teimme kentällä, jossa Siru oli hyvin haastava ratsastaa. Se tuntui jäykältä ja vähän vastahankaiselta kaikkea kohtaan - muutamia hyviä pätkiä kuitenkin mahtui mukaan. 

Kävimme tunnin aikana läpi varsinaisen maastoradan esteet - saman radan, joka tuli myös kisoissa vastaan. Ensimmäinen este, joka oli muistaakseni yllä olevassa kuvassa esiintyvä, meni aika vauhdikkaissa merkeissä, erityisesti kavereita kohti tultaessa. Seuraava este oli alemmassa kuvassa esiintyvä banketti ylös ja alas. Se sujui yllättävän sujuvasti ja helposti, vaikka Sirpa ei ollut avuilla sitten ollenkaan. 
Minä ja Sirpa, ©Sara
Banketilta matka jatkuikin mökille, joka hypättiin sekä ala-, että ylämäkeen. Mökki sujui kohtuullisesti alaspäin, mutta vauhti oli aivan liian kova ja Siru mennä viiletti, miten tahtoi. Oli hilkulla, että sain pysäytettyä sen vaadittuun kohtaan. Tästä kuitenkin opittiin ja hyppy ylöspäin olikin hiukan rauhallisempi. 
Koska mökki alaspäin oli mennyt vähän sinne päin, opettajan pyynnöstä meninkin sen vielä uudestaan. Tällä kertaa olin itse valmiimpana tähän Sirun "ampaisuun" ja matka jatkuikin hallitummin. Tässä vaiheessa haluan korostaa, että Siru ei missään nimessä ollut ilkeä tai ryöstänyt, vaan oli hyvin innoissaan - itse en taas tämän tyyppisiin hevosiin ollut tottunut, enkä alkuun ollutkaan tarpeeksi napakkana. 
Minä ja Sirpa, ©Sara
Mökin jälkeen luvassa oli rengaseste, jonka jouduimme tulemaan pariin kertaan. Ensimmäisellä kerralla ratsastin Sirun renkaalle liian varovaisesti, joten siihen tuli täysin oikeutettu huono hyppy. Toisella kerralla hyppy oli jo mukavan pyöreä ja sujuva. 
Rengasesteen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa ylämäkihypyille. Varsinaisessa ylämäessä oli ensimmäisenä vastassa yksittäin hypättävä koivueste, jolle saimme Sirpan kanssa oikein hyvän ja sujuvan lähestymisen reippaassa laukassa, sujuvan hypyn ja nopean kiinnitulon esteen jälkeen. Tähän hyppyyn olinkin oikein tyytyväinen!
Minä ja Siru, ©Emma Taskinen
Seuraavana vuorossa oli hauta, joka nätisti sanottuna ei ollut maastoesteistä Sirulle mieluisin. Se hiukan jännitti hautaa ja käytännössä pysähtyi ennen sitä, jonka jälkeen pomppasi yli jollakin omakeksimällään kamikaze-loikalla. Yli kuitenkin mentiin ja hengissä selvittiin.
Viimeisenä tehtävänä tulimme haudan ja sen jälkeisen matalan kivipöydän. Taas kerran haudalle tuli outo loikka, mutta sitä vastoin hyppy kivipöydälle oli todella hyvä! Lisäksi se tuli helposti kiinni heti sen jälkeen, joten tähän oli todella hyvä lopetttaa.

Vaikka ensimmäinen kerta Sirun selässä ei mennyt mitenkään nappiin, oli Sirussa "sitä jotain". Ei ehkä sopivin ratsastettava omaan käteeni, mutta mielelläni jatkoin Sirun kanssa työskentelyä myös torstaina. 
Kerrassaan mahtava hyppy haudalle :D! ©Emma Taskinen
12.6 KESKIVIIKKO

Keskiviikkona pääsin valitettavasti ratsastamaan vain iltapäivän maastoestetunnille, koska aamun todella huono olo esti puomitunnille osallistumisen. Tämä harmitti todella paljon, koska olisin päässyt hyppäämään taas Kuutin selkään - tästä oli kuitenkin päästävä yli ja levättävä itsensä kuntoonn iltapäivän tunnille. 

Iltapäivällä meillä oli maastoestetunti rannan läheisyydessä. Pääsin aivan ihanan Lordi-ruunan selkään, joka oli todella iloinen yllätys! Vaikka Lordilta kokoa löytyikin, oli se todella miellyttävä ratsastaa ja todella paljon tyyliseni. 
Derbyverryttelyssä Lordin kanssa, ©Sara
Tunnin aluksi kävimme verryttelemässä derbyllä, joka omasta jännityksestäni huolimatta sujui hyvin. Tästä siirryimme ripeästi kohti portaita, jotka menimme muistaakseni kertaalleen ravissa ja käynnissä ylös&alas, sekä kerran laukassa ylös. Meno oli hiukan haparoivaa omalta osaltani, mutta Lordi hienosti pelasti tilanteen!

Seuraavaksi siirryimme rannan läheisyydessä olevalle "peltoläntille", jossa oli yksi matala este. Sille tultiin reippaassa laukassa hiukan revitellen ja hevosia herätellen - tämä sujui hyvin sujuvasti ja kummallakin oli hauskaa! 
Tämän jälkeen hyppäsimme joko kulman tai "tasapaksun", mutta kapean esteen - järjestystä en muista. Joka tapauksessa kumpikin näistä sujui hyvin, Lordi teki ihanan pyöreät hypyt ja pysyi hienosti hanskassa. 
Minä ja Lordi hyppäämässä kulmaa, ©Sara
Viimeisenä tehtävänä hyppäsimme tuttarilinjan tasoisen, mutta hiukan matalamman linjan. Ensimmäisenä oli 80cm korkuinen tukki, jonka jälkeen hyppäsimme alemmassa kuvassa olevan kapean esteen. Tämäkin meni hyvin sujuvasti ja kummallakin meistä oli mukavaa!

Tämä maastoestetunti sujui hyvin mukavasti, Lordi tuntui ihanalta ratsastettavalta ja muutenkin voitti minut puolelleen yritteliäisyydellään. Lordin kanssa yhteistyö tuntui ensimetreiltä asti ihanalta ja olisin mielelläni jatkanut työskentelyä tämän(kin) herrasmiehen kanssa. 
Ihana Lordi ja kyydissä epämääräisesti keikkuva ratsastaja, ©Sara
13.6. TORSTAI

Torstai aloitettiin leirin kenttäkisojen ensimmäisellä osuudella, kouluratakokeella. Ratana toimi Tutustumisluokan kouluohjelma 2016, HeC. Kisojen tähän osuuteen sain jo aiemmin postauksessa esiintyneen Puuhan.
Verryttelyyn lähdin todella hyvällä fiiliksellä, enkä juurikaan jännittänyt - vaikka alla olikin aika vieras hevonen, olivat kyseessä vain leirikisat. Verryttely Puuhan kanssa meni hyvin ja alun epätasaisuuden jälkeen siitä tulikin aika kiva ratsastaa. Hitaaksi se kuitenkin auttamatta jäi ja kulunut viikko tuntui hiukan jo painavan. 

Rata tuntui selkään isolta farssilta. Puuha jännitti kouluaitoja ja lukittautui täysin omaan kuoreensa. Sitä oli todella hankala ratsastaa ja se oli tuskaisen hidas. Selkään rata tuntui järkyttävältä - Puuha varmasti olisi ollut todella hieno, jos olisin osannut ja uskaltanut tsempata sitä oikealla tavalla. Radasta rämmimme kuitenkin jotenkuten läpi, jonka jälkeen poni sai isot kiitokset hienosta yrittämisestä. Prosentteja kertyi yllätyksekseni jopa 65.55! Paperissa oli tasaisesti numeroita 6-7, joka myös oli positiivinen yllätys. 
Hienot Erika ja Paukku maastoradan loppusuoralla <3
Iltapäivän maastoesteille sain taas Sirpan. Ennakko-odotuksia ei juurikaan ollut ja lähdin tunnille avoimin mielin. Verryttely oli taas derbykentällä, jossa Siru oli vähän turhankin virkeä. Vasemmassa laukassa se lähti käsistä, kun taas oikeassa laukassa sain pari todella kivaa pätkää aikaan! 
Siirryimme heti tunnin alkuun rannalle. Maastoestetunnin aiheena, kuten arvata saattaa, olivat vesiesteet. 

Alkuun tulimme tukkia, josta jatkettiin laukalla vesirajaa pitkin ja hypättiin toinen tukki. Ensimmäinen kerta tätä suorittaessa meni täysin penkin alle omien virheideni takia, mutta toisella kerralla tämä tehtävä sujui todella kivasti! Sirpa pysyi myös hyvin kontrollissa, eikä juurikaan juossut apujeni läpi. 
Minä ja Siru, ©Emilia
Tämän jälkeen muistaakseni jatkoimme niin, että nostimme laukan vedessä, laukkasimme lähellä rantaviivaa (kuitenkin jalat vedessä) ja hyppäsimme rannalla olevan tukin. Sirun kanssa tästä muotoutui pienehkö ongelma, koska se ei mielellään veteen mennyt laukkailemaan. Muutamia askelia kuitenkin saimme, jonka jälkeen oli hyvä jatkaa seuraavaan tehtävään. 

Seuraavana tehtävänä meillä oli ylösalaisin käännetty vene lähellä rantaa. Venettä piti lähestyä aika kapean polun kautta, hypätä vene ja jatkaa laukkaa vesirajaan. Tämä tehtävä oli totaalinen pohjanoteeraus, koska emme oman ponnettoman ratsastukseni takia päässeet ylittämään venettä tässä suunnassa ollenkaan. Toiseen suuntaan, johtohevosen avulla pääsimme kuitenkin hyppäämään tämän veneen. 
Viimeisenä tehtävänä oli yksinkertaisesti laukata vedessä niin reippaasti, kuin mahdollista. Tämä ei ollut ihan Sirun mieleen ja itse ratsastin tämän tehtävän huonosti, mutta kuten aikaisemmissakin tehtävissä, tässäkin oli muutamia kivoja pätkiä.
Minä ja Siru, ©Emilia
14.6 PERJANTAI

Leirin viimeinen päivä oli pyhitetty leirikisoille. Aamulla vuorossa oli rataestekoe ja iltapäivällä maastoestekoe. Perjantai ei mennyt ihan niin kuin sen suunnittelin, enkä hevosen selässä keikkunut läheskään vaadittua aikaa. 

Rataestekokeeseen sain Puuhan. Lähdin verryttelyyn hyvillä ja odottavaisilla fiiliksillä - tavoitteena oli tehdä mahdollisimman siisti, tasainen ja onnistunut rata. 
Jo verryttelyssä ongelmaksi koitui Puuhan hitaus. En uskaltanut aktivoida sitä jalalla tarpeeksi, joten se jäi valitettavan hitaaksi ja passiiviseksi. Tämä kostautui jo ensimmäisellä verryttelyhypyllä, jolle Puuha pysähtyi ja sen jälkeen hyppäsi lähes keskelle estettä lennättäen samalla minut selästään. En ollut tähän varautunut ja hämmästys oli suuri, kun yht'äkkiä istuinkin maassa. 

Tässä vaiheessa missään ei tuntunut miltään, joten hyppäsin takaisin selkään ja jatkoin verryttelyä parhaani mukaan. Verryttelyesteestä pääsimme pariin kertaan yli, liian hitaassa laukassa ja oudoilla hypyillä, mutta pääsimmepä kuitenkin. Verryttelyhypyt toiseen suuntaan eri esteelle menivätkin jo huomattavasti paremmin. Verryttelyhyppy viuhkalle tuli hiukan hassusti ja liian matalasta temmosta, mutta pääsimme tästäkin yli. 
©Emilia----Tässä ensimmäinen hyppy putoamisen jälkeen - jännittyneisyyden näkee kuvasta selkeästi.
Kun lähdin odottelualueelle, alkoi sormessani tuntua jäykältä ja epämiellyttävältä - ilmeisesti se oli ottanut osumaa tippumisessa. Kipu ei kuitenkaan ollut juurikaan kivuksi luettavaa, joten lähdin yrittämään varsinaista kisarataa. Ensimmäinen ja toinen este sujuivat kituliaasti, koska itse jäin ratsastamaan liian hitaasti ja passiivisesti. Puomit eivät kuitenkaan kolisseet ja matka jatkui kolmannelle esteelle. 

Kolmannelle esteelle vauhti hiipui entisestään ja siihen Puuha otti oikeutetun kiellon, joka valitettavasti tuli minulle yllätyksenä ja pääsin tutkailemaan maneesin hiekan koostumusta uudemman kerran. Tästä tuloksena siis luonnollisesti hylätty. 
Toisen tippumisen jälkeen sormessani alkoi tuntua aikaisempaa enemmän ja se alkoi turvota, joten vein Puuhan talliin ja muutaman mutkan kautta lähdin näyttämään sormeani terveyskeskuksessa. Sormi turposi ja pelkona oli, että se olisi ollut murtunut - onneksi näin ei kuitenkaan ollut. 
Reetta ja Luukas uitossa
Asiaa hevosen selkään ei enää ollut saman päivän aikana, joten valitettavasti maastoestekoe Sirpan kanssa jouduttiin jättämään väliin. Tämä ei tietenkään ollut kuulunut suunnitelmiin, mutta tippumiset kuuluvat lajiin. 
Korostan vielä, että Puuhassa ei ollut kerrassaan mitään vikaa, vaan putoamiset olivat oman, vaillinaisen ratsastukseni syytä. Tästä kuitenkin opittiin ja hyvillä mielin jatketaan eteenpäin!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ennen tämän postauksen lopettamista haluan vielä kiittää kaikkia upeasta leiristä! Ruoveden henkilökuntaa ja opettajia, hevosia ja mikä tärkeintä, muita leiriläisiä, joista jokainen oli mukana tekemässä tästä leiristä unohtumatonta ja hienoa kokemusta. 
Leiri oli hyvin järjestetty, kaikki toimi ajallaan ja yhteishenki oli ainakin oman kokemukseni mukaan todella hyvä! Jokainen päivä oli erilainen, eikä tekeminen varmasti loppunut. 

Kiitos myös jokaiselle, joka tämän kilometripostauksen jaksoi lukea, tai edes selata läpi. En halunnut tätä kahteen osaan jakaa, vaikka pituutta tälle kieltämättä tulikin vähän turhan paljon. 

Oletko sinä käynyt ratsastusleireillä? Minkälaisia kokemuksia sinulla on niistä`?