31.3.2016

72. Minä olin lentäjän poika

Mietin itseasiassa todella pitkään, kirjoitanko tätä postausta ollenkaan, vai jätänkö välistä. Päätin kuitenkin kirjoittaa 20.3.2016 ratsastustunnista, sillä tuntipostauksia en ole saanut toteutettua yli kahteen viikkoon. Olin nimittäin mökillä ja sitten en vain saanut yksinkertaisesti aikaiseksi kirjoittaa tänne, joten katsotaan, jos nyt saan jotain aikaiseksi...

En kehtaa suurentaa kuvaa, laatu on nyt niin karmea... Mutta kiva karvanlähtö! Ja tässä ei ollut edes kaikki, vaan alle 10min harjauksen tulos!

Menin sitten pitkästä aikaa Stellalla, ja ainakaan kuuleman mukaan se ei ollut liikkunut vähään aikaan sopivan ratsastajan puuttuessa. Odotin sitten pienoisella jännityksellä, miten tunti tulee sujumaan, sillä ponilla näytti olevan energiaa enemmän kuin tarpeeksi. Siinä harjaillessa yritin rauhoitella itseäni ja psyykata itseni mahdollisimman itsevarmaan tilaan tuntia varten, sillä en en halunnut hermostuttaa Stellaa omalla hermostumisellani.
Kun tuli aika lähteä maneesille, olin hiukan jännittynyt, mutta suurimman jännityksen olin saanut kitkettyä pois. Viimeistään maneesissa viimeisimmätkin jännityksen rippeet katosivat huomatessani ponin olevan aivan rauhallinen. Säädin sitten nopeasti jalustimet ja kiristin satulavyön ja hyppäsin selkään ja lähdin kävelemään mahtava info sitten tämäkin.... Stella käveli kivan rentona ja rauhallisena, mutta varmuuden vuoksi otin sitten todella paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, voltit jäivät tällä kerralla vähemmälle. 

Jo alkukäynneissä tuli sitten ongelmia, kun Stella suuttui minulle pysähdyksistä ja peruutuksista, ja lähti peruuttelemaan ympäri maneesia. Opettajan ohjeilla pääsin sitten maneesin ovipäätyyn, ja sieltä nappasin hetkeksi raipan mukaan, jotta saisin ponin tajuamaan jutun jujun. 
Jos poni oli ollut ennen raippaa rentona, niin nyt asia muuttui. Teimme paljon käynti- ravi- siirtymisiä, ja niissä sitten poni alkoi viipottaa pää taivaissa. Yritin vain pitää niissä tilanteissa itseni kunnolla rentona, kantapäät alhaalla, nyrkit pystyssä ja kädet alhaalla.

Kun aloimme tehdä ravista pysähdyksiä, jätin raipan pois, sillä jotenkin minusta tuntui, että Stella jännittyi raipasta turhan paljon. Raipan lähdettyä karvakasa yritti muutamaan otteeseen jotain tuhmuuksia, mutta sain sen kuitenkin liikkumaan kunnolla eteenpäin, ravin ollessa kuitenkin jännittynyttä. 
Tehtävänä oli tässä vaiheessa tehdä pysähdys ravista jokaisen kirjaimen kohdalle, ja pysähdyksestä lähteä suoraan takaisin raviin. Sain muutaman ihan hyvän pysähdyksen, mutta ravi ei vieläkään ollut tarpeaksi rentoa. 


Välikäynneissä en antanut ponille täysin pitkää ohjaa, mutta annoin sen kuitenkin levätä, olihan se yrittänyt parhaansa siinä määrin, missä pystyi. Stellan kunto ei varmaankaan ollut ihan paras liikutuksen vähäisyyden takia, mikä saattoikin sitten olla osasyynä ponin temppuiluun. Jännittyneisyyttä se ei kuitenkaan selittänyt, saattoi johtua osin itsestänikin. Ratsastajana haluaisin juurikin tuon jännittyneisyyden pois, niin uskoisin tuntien menevän paljon paremmin, ehkäpä hepatkin sitten rentoutuisivat paremmin?

Vaihdoimme välikäynneissä suunnan oikeaan kierrokseen, ja otimme ohjat käteen melko nopeasti. Jatkoimme sitten pysähdyksillä, mutta vaihdoimme tehtävää niin, että pitkien sivujen viimeisimmän pysähdyksen jälkeen nostettaisiin laukka, laukattaisiin hyvät kulmat mahdollisimman lyhyessä laukassa, laukattaisiin toisen kulman läpi, ja hidastettaisiin pitkän sivun ensimmäisen pysähdyksen kohdalla raviin. Muutama pysähdys siis jäisi pois, mutta muuten tehtävä jatkuisi samana. 
Koska Stella on vielä kohtuullisen nuori, laukannostot pysähdyksistä eivät olleet sille kovinkaan helppoja, mikä saattaa selittää osittain sen temppuilua. 

Temppuilu alkoi oikeastaan heti laukkojen alettua, sillä panin sen nostamaan laukan pysähdyksestä, ja laukkaamaan hiukan kootumpaa ja lyhyempää, mutta silti energistä laukkaa kulmien läpi. Kulmissa oli vieläpä oranssit kartiot, jotka antoivat suuntaa sille, kuinka syvä kulman pitäisi olla. Ensimmäisen laukan otin A- päädyssä, ja jo ensimmäisessä laukannostossa sain osakseni muutaman pukin. Niistä välittämättä sitten ratsastin laukkaa eteen, mutta kulmien avulla myös lyhensin sitä. Tämä ensimmäinen pätkä oli yksi tunnin parhaista, sillä poni laukkasi hyvää, mutta energistä laukkaa. 

C- päädyssä pukkisarjat sitten jatkuivat hiukan isompina, mutta edelleenkin vain ratsastin eteenpäin pukeista välittämättä. Jos olisin jäänyt pelkäämään niitä, ei tunnista olisi tullut kerrassaan yhtään mitään! En muutenkaan ole luovuttajatyyppiä varsinkaan shetlanninponien seurassa, joten jatkoin normaalisti. 
Laukkojen avulla sain kuitenkin Stellaan jonkinasteista, parempaa kontrollia, ja niiden ansiosta poni alkoi kuunnella ja rentoutua enemmän pysähdyksissä ja tehtävän raviosuuksissa. 
Suunta vaihdettiin, kun oikean kierroksen laukat sujuivat jokaiselta edes hiukan paremmin, kuin alussa, ja teimme saman jutun toiseen suuntaan. 

Vasemmasta kierroksesta onkin sitten enemmän kerrottavaa, kuin oikeasta kierroksesta! Vasemmassa kierroksessa teimme aluksi samoja ravipysähdyksiä, jotka sujuivat yllättävän hyvin, ja olin tyytyväinen näihin. Vasemmassa kierroksessa myös ravi alkoi rentoutua todella hyvin, sen tahdista tuli tasaisempaa ja rauhallisempaa, sekä pää en enää ollut ihan taivaissa, vaan hiukkasen alempana. Tässä vaiheessa päättelin tehneeni jotain oikein, luultavasti rentouduin.

Ja tähän väliin mun on ihan pakko mainita, että laukkojen jälkeen Stella rauhoittui todella ihanasti, ja juuri, pari sekuntia ravisiirtymisen jälkeen ravi oli kaikkein parhainta ja rauhallisinta. Tästä olen vieläkin todella onnellinen, sillä kun Stella menee kunnollista ravia, se on kaikkein pehmeintä. Ja sama juttu sitten laukassa, kun laukka on kontrollissa ja rauhallista, siinä on todella ihana istua ja olla, melkein tekisi mieli jäädä matkustelemaan, mutta ei se taida olla ihan suotavaa, tarkoitushan on ratsastaa hevosta yhä parempaan suuntaan!

Ongelmat alkoivat, kun piti alkaa nostaa laukkoja. Jo ensimmäisistä nostoista lähtien pukit olivat todella mojovia, ja monta kertaa siellä kaulalla kävinkin. Sisuunnuin entisestään näistä kaikista temppuiluista, ja ratsastin entistäkin päättäväisemmin, mikä varmastikin ärsytti Stellaa; en antanut sen lusmuilla sekuntiakaan. Sain sen sitten laukkaamaan muutaman kerran hyvää laukkaa, mutta pääasiassa kaikki laukat menivät niihin järjettömän kokoisiin pukkeihin, jonka takia sitten myös oma istunta heikkeni, kun "poni ei antanut minun istua rauhassa selässä ja vaikuttaa sen toimintaan".

Ja sitten tulivatkin ne järjettömääkin järjettömämmät pukit, kun olin nostamassa laukkaa C- päädyssä. Se vetäisi pään kunnolla alas, ja veti sarjapukkeja laukassa niin, että sen takajalat olivat lähes samalla viivalla, kuin maata laahaava pääkin. Ja kun tällaisia tuli sitten kuusi peräkkäin, ei mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysyä kyydissä, ratsastuksenopettajani sanoin se olisi ollut miltei mahdotonta kenelle tahansa.
Tulin sitten maahan kylki edellä niin, että Stellan kavio oli alle viiden sentin päässä kasvoistani. Sain kuitenkin pidettyä ohjat kädessäni, ja ei siinä sitten muuta, kuin takaisin selkään vain! Tässä putoamisessa oli se hassu juttu, että kun olin tippunut, Stella tuijotti minua sieltä "korkeuksista", ikään kuin kysyen: " Miksi sinä siellä maassa makaat, juurihan meillä oli hurjanhauskaa!"Hiukan minua kyllä jännitti, mutta työnsin pelon mieleni sopukoihin, ja jo pitkällä sivulla otin laukkaa, vaikka se ei tehtävään kuulunutkaan. Onneksi tähän oli minulla erityislupa! Pysähdykset ja varsinainen tehtävä jäivät siis minun osaltani lopputunniksi unholaan, keskityin ottamaan laukkoja pitkillä sivuilla, sekä lyhyellä sivulla sitten rauhalliseen raviin ja pysähdyksiin+ rentoihin liikkeellelähtöihin.

Ensimmäisissä laukoissa tippumisen jälkeen pukkeja alkoi tulla taas sarjoissa, mutta sitten ohjeiden avulla hidastin Stellan takaisin raviin ja käänsin "päin seinää". Näin sain loppua kohden paremman kontrollin, ja lopetin laukat kokonaan yhteen sujuvaan pitkään sivuun, ja aloin ravailla loppuraveja samaan aikaan, kuin muutkin ryhmäläiseni.

Vaikka onnistuin taas lentämään selästä, tunnista jäi järjettömän hyvä fiilis. Vaikka tunnissa oli minun osaltani kaikenlaista säpinää, uskon tämän tunnin opettaneen minulle todella paljon. Shetlanninponeissa on juurikin se hyvä juttu, että jos ei muuta, ne opettavat päättäväisyyttä, ja sitä, että luovuttaminen on tietyissä tilanteissa nössöä. Juurikin tämän takia rakastan Stellaa, se on vaan aina niin liikuttava! Tunnin jälkeen se hieroi turpaansa minuun, ihan kuin pyytäen minulta anteeksi.

Taas näitä tallilaatuja... Stella oli tallin pimeämmässä päässä, anteeksi siis kuvien pimeys...

30.3.2016

71. Pörrin tarina

Pörri syntyi Enossa, synnyinkodissaan 30.3.2015 muutaman muun sisaruksen kanssa. Se oli todella pieni, mitä nyt muistan, mutta uskon sillä olleen omaa päättäväisyyttä ja pilkettä silmäkulmassa jo pienestä pennusta lähtien, sillä nyt niitä kumpaakaan ei puutu! Pörri kasvoi Enossa noin seitsemänviikkoiseksi, jonka jälkeen alkoi pitkä matka kohti tuntematonta. Se matkusti lainassa olevassa kuljetuskopassa, jonka päälle oli heitetty matto, jotta turha valo ei häikäisisi pienen, aina yhtä rakkaan pentumme silmiä. Se matkusti auton perässä, ja yli kuuden tunnin ajomatkan aikana pidettiin muutama tauko, joiden aikana se sai olla vapaana ja tehdä tarpeensa. 
Koska pentu oli niin pieni, se meinasi hukkua metsän pimentoihin vaahteranlehtiä syödessään, mutta siitä huolimatta matka jatkui; pennun ollessa kyydissä. 
Saapuessaan uuteen kotiinsa, koira oli aivan hämmentynyt uudesta elinympäristöstään. Se ihmetteli puiden vähyyttä, ja uusia ihmisiä sen ympärillä. Uskon, että se ikävöi vielä hiukan äitiään, mutta niinä hetkinä se keskittyi enemmän paikan tutkimiseen ja uuden opettelemiseen.

Päästimme Pörrin vapaaksi takapihallemee sen jälkeen, kun se oli syönyt hiukan nappuloita omassa häkissään, joka oli rakennettu jo jonkin aikaa sitten. Näin aluksi se pysyi pihapiirissä, ja uusien ihmistensä läheisyydessä, mutta ei, ei se rapsuteltavaksi tullut. Se keskittyi miettimään omaa ympäristöään ja paikkaa, jossa se tulisi viettämään suurimman osan loppuelämästään. Pörri oli alusta asti todella itsenäinen, ja kuten rodulle on ominaista, se otti etäisyyttä koko ajan vain enemmän, riippumatta paikasta.

 Pahoittelen laatuja....

Meille saapuessaan Pörri oli niin sanotusti rääpäle, se oli pieni, ja jotenkin hassun näköinen, sillä se oli todella tumma, häntä ei ollut kokonaan kippuralla, ja toinen korva oli lurpallaan toisen ollessa ylhäällä. Kuten olen jo maininnut, se oli kuitenkin itsenäinen hassusta ulkomuodostaan riippumatta.

Seuraavina päivinä meillä oli vielä koulua, joten Pörri joutui harjoittelemaan yksinoloa jo nuoresta iästä riippumatta. En kovin tarkkaan muista, oliko isäni kotona ensimmäiset päivät, muttei kovinkaan kauaa. Yksinolo ei kuitenkaan näyttänyt olevan ongelma, Pörri vietti päiviään aivan tyytyväisenä kodinhoitohuoneessa lelujensa kanssa. 
Kun saavuimme kotiin koulusta, nostimme sen pois kodinhoitohuoneesta viettämään aikaa kanssamme. Se vaelteli sisällä, jonka jälkeen veimme sen ulos tekemään tarpeensa; vapaana. Aluksi tämä sujui kohtuullisen hyvin, kun Pörri oli vielä niin pieni, mutta jo kolmantena päivänään se karkasi naapurimme terassin alle, eikä suostunut poistumaan sieltä. Siinä sitten nieleskeltiin muutama ärräpää, ja lähdettiin naamat punaisina konttaamaan pitkin naapureiden pihoja. Tämä pienimuotoinen karkailu tuli tavaksi, ja heti sopivan tilaisuuden tullen pihamme ympärille saapuivat aidat, jotka suojaavat Pörrin karkailuja vieläkin (en vaan tiedä kuinka kauan, pian hyppää yli koko pihalta...). 

Pian tästä kaikesta tuli rutiinia, ja Pörri aloitti uhmaikänsä uhmakkaasti, kuten ikään kuuluu. Se testaili eniten äitiä, mutta myös minä jouduin satunnaisesti tulilinjalle. Pörri ei kuunnellut hirveästi ketään, mutta onneksi tästä uhmakkuusvaiheesta päästiin yli jossain vaiheessa.
Kaiken tämän keskellä oli kuitenkin valoa, nimittäin aloitimme aikaisin metsässäkäymisen, luoksetulon-istumisen ja kaiken muun tarpeellisen harjoittelun. Aloimme yhä useammin ottaa pieniä koulutushetkiä, viedä pentuamme metsään ja kaupungille, tutustumaan erilaisiin paikkoihin. 



Muistan selkeästi meidän ensimmäiset kaupunkireissumme- miten niitä voisi unohtaa! Pörriä haluttiin rapsuttaa, ja se sai osakseen helliä katseita ja hyvältä tuntuvia rapsutuksia ja silityksiä. Ilman niitä reissuja Pörrin sosiaalistaminen olisi paljon huonommalla mallilla, eikä se välttämättä hyväksyisi ruttukuonoisia koiria sun muita 'ihmetyksiä'. Kaupungilla Pörri sai ensimmäistä kertaa makkaraa kojulta, kun sitä haluttiin ilmaiseksi sille antaa, se tapasi kavereita, joita saatetaan joskus yhä tavata kaupungilla käydessä, ja samalla se tutustui minipossuun, joka kävi kaupunginpuistoissa talutuslenkeillä. Pörriä kyseinen minipossu kiinnosti kovasti, mutta possua ei oikein kiinnostanut muu, kuin ruohon syöminen...

Tässä vaiheessa Pörri aloitti myös muutamat oudot tavat; maastoutumisen ja hihnan puremisen, jotka molemmat saattavat toistua nykyäänkin. Aloitan hihnan puremisesta, sillä se on helpompi kertoa ja esittää asiallisesti ;D 
Kun suunta ei miellyttänyt Pörriä, se alkoi yksinkertaisesti pureskella hihnaa osoittaakseen mieltään. Kerran se pääsi hihnasta puremalla karkuun, ja sitä se yritti kyseistä tapahtumaa ennenkin, vaan ei onnistunut. Tämän olen vain kuullut, mutta kyseinen tapahtuma naurattaa vieläkin erittäin paljon! 
Pörri ja isäni olivat ensimmäisiä kertoja metsällä, ja kun isäni puhui puhelimeen, Pörri jyysti hihnan poikki ollessaan sitä mieltä, ettei ole päässyt tarpeeksi paljoa harjoittelemaan metsästyskoiran hommia.

Metsästykseen liittyen, muistan myös toisen hassun tapahtuman. Pörri oli ensimmäistä kertaansa metsällä, kun eräs isäni metsästyskaveri saapui paikalle oman koiransa kanssa. Pörri sitten päätti lähteä heti hommiin, ja lähti metsästyskaverin mukaan, eikä suostunut tulemaan isäntänsä luokse. "Metsästyskaveri" meni jossain vaiheessa autolleen oman koiransa kanssa, mutta Pörripä ei suostunut hyppäämään vieraan ihmisen autoon, vaan jatkoi matkaansa omia reittejään. Se kierteli muiden ihmisten pihoja kahdentoista kilometrin verran, jonka jälkeen se palasi isäntänsä luokse. 



 


Sitten- vihdoin ja viimein- siihen maastoutumiseen. Pörrille opetettiin jossain vaiheessa, että se ei saa huomiota ennen, kuin se on kiltisti maassa. Ja koska Pörri halusi aina osoittaa muille koirille vaarattomuutensa, se alkoi litistyä maahan 10 metriä ennen vieraiden koirien ohitusta osoittaakseen, että on vaaraton. Hauska, mutta todella ärsyttävä tapa!

Elämä rullasi radallaan, koira kasvoi, vahvistui, testaili, kaivoi, söi, ja teki kaikkea mahdollista, jonka jälkeen olemmekin nykyisessä tilanteessa mahtavan koiran kanssa, jolle on opetettu uusia temppuja, ja joka on maailman paras ja rakkain koira! 










21.3.2016

70. Must tuntuu, mitä vaan voi tapahtuu...

 Nyt sitten tulen vihdoin ja viimein kirjoittelemaan teille viime viikon hiihtoreissusta, joka meni alkuun vähän kehnonlaisesti, mutta loppupäätä kohden sitten reissu parani. 
Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun Pörri pääsi mukaan hiihtoreissulle. Pörri pääsi siis vetämään isäntäänsä, tai no, voiko sitä vetämiseksi sanoa, kun isäntä hiihtää reipasta tahtia takana. Kuitenkin, kyseinen reissu oli todella hyvää harjoitusta Pörrille, ja tämän reissun jälkeen olen käynyt vielä toisen kerran hiihtämässä, siitä ei tosin tule postausta, kun jätin kameran kotiin seitsemältä aamulla...No, sitten siihen itse reissuun! Pörri ei ollut alussa ihan hirveästi lähdössä mukaan, se halusi vaan leikkiä koko ajan. Kiinni saamisessa kesti sitten reilut 15minuuttia, mutta kun saimme sen kiinni, pääsimme lähtemään reippaaseen tahtiin.


Kyseiset pellot ovat vain hiukan yli kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kodistamme, joten matkassa ei todellakaan kestänyt kauaa. Jos olimme pikkukaupungissa lähtiessämme, niin nyt olimme täysin maaseudulla, ja ympärillämme oli vain muutama talo (joiden pihassa oli koiria), sekä muutama ratsastuspaikka. Ilmeisesti kyseiset paikat olivat yksityistalleja, mutta ei siitä yhtään sen enempää. 

 



Hehheh, lähes heti, kun olimme saaneet koiran ulos autosta, se p e r u u t t i ulos valjaistaan ja karkasi! Nopeasti sitten kaikki työnsivät suksensa jalkaan, ja lähtivät ajamaan koiraa takaa. Vaikka ohjeena yleisesti onkin, että pitää lähteä päinvastaiseen suuntaan, niin tässä tapauksessa oli parempi lähteä "ajamaan" sitä takaa. Tarkoituksena oli siis väsyttää koira, mutta eihän siitä ihan heti olisi tullut mitään.
Siinä sitten koira sai idean pienestä juoksumatkasta, ja lähti huitelemaan. Meidän onneksemme tiellä sattui kulkemaan kaksi kilttiä uroskoiraa omistajiensa kanssa, ja Pörri lähti luonteensa mukaisesti tutustumaan niihin, erittäin ystävällisesti. Tässä vaiheessa Pörrin isäntä pääsi paikan päälle, ja otti koiraa kiinni niskanahasta.
Perästä kuuluu, kuten sanotaan. Minä, Pörrin emäntä ja sisko, tulimme sitten kovaa vauhtia perässä valjaitten kanssa.



Tässä karkureissussa todella outoa oli se, että minua alkoi vaan naurattaa. Näytti varmaan niin hassulta, kun koira juoksee vapaana pitkin peltoja, ja koko muu porukka tulee läähättäen perästä!

Lähdin sitten isäni ja Pörrin kanssa autolle, aikeenamme vaihtaa valjaat pienempiin. Olimme nimittäin todenneet, että meidän entisen koiramme valjaat olivat liian suuret. Vaihdoimme valjaat entisen koiramme toisiin valjaisiin, jotka olivatkin sitten juuri sopivat Pörrille.
Ei siinä sitten muuta, matka jatkui, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut!



Ilmeisesti Pörri oli oppinut, että peruuttamalla voi päästä ulos valjaista, ja tulikin nähtyä jos monenlaiset yritykset päästä ulos niistä omista valjaista! Valitettavasti nämä yritykset jäivät turhiksi, ja hihnassa ja valjaissa pysyttiin tiukasti koko matka.



Koska sää oli harvinaisen lämmin, kaikille tuli nopeasti kuuma. Kävimme sitten viemässä autolle turhaa vaatetta, ja jatkoimme matkaa kohti pajupuskia ja pientä lammikkoa. Siellä pidimme sitten hyvin ansaitun tauon, ja mutustelimme pannukakkua, rikoimme lammikon jäätä ja lutkutimme lämmintä mehua ja kylmää vettä.
Aloimme olla lähellä käännöspistettä, ja juurikin käännöspisteen kohdalla oli jotain todella kivan näköisiä, sammaloituneita "ympyröitä", joista äitini sai todella kivan kuvan, joka tullaan näkemään blogissani myöhempien postausten yhteydessä.





Loppumatkasta Pörri alkoi olla jo todella väsynyt; olihan se juossut itsensä ihan uuvuksiin karkureissullaan, ja vielä ottanut muutamat pikaspurtit suksien edessä muutaman metrin pituisessa hihnassa. Vähemmästäkin uupuu, uusi paikka, uusi toimintatapa, sekä jännittävä, oma-aloitteinen karkureissu;)
Viimeiset metrit kuluivat siis hiukan hitaammin, mutta autolle päästiin, ja kaiken kukkuraksi hyvin mielin! Reissusta jäi todella kiva muisto ja kokemus, toivottavasti päästäisiin ensi vuonna uudestaan, koko porukan voimin!


Seuraavat päivät (torstai-maanantai) saattavat olla hiukan hiljaisempia, sillä olen niinä päivinä mökillä, josta tulossa postausta, kun aihe on ajankohtainen, ja pääsiäisreissu koettu! Silloin ei muuten ratsastuspostaustakaan tule, mutta tällä viikolla kirjoitan sen, ja toivottavasti saan ihan julkaistuakin.

Pörri toivottaa kaikille iloista viikkoa, ja aurinkoisia päiviä!

69.Ja taas sitä samaa infoa

Ja taas, blogin ulkoasun vaihtuessa, ollaan samassa tilanteessa. Kuinkahan mones kerta tänä vuonna, kun teen infopostauksen jostain täysin turhasta? Mutta, emme välitä siitä sitten ollenkaan, vaan katsellaan näitä postauksia ties kuinka monennetta kertaa blogin historian aikana.

Jos joku ihmettelee, miksi blogin banneri, ulkoasu ja koodaukset vaihtuvat koko ajan, syy ei ole suinkaan tyytymättömyydessä, vaan tekemisen puutteessa. Mm. Elinan tekemä banneri oli aivan mahtava, mutta saadessani Sylvialta uuden bannerin päätin, että vaihdan samalla koko ulkoasuni, ja uusin koodaukset, taustat ja ties mitä muuta. Syy ei siis ollut suinkaan siinä, etten olisi Elinan bannerista pitänyt, olen vain sellainen ihminen, joka vaihtelee kaikkea koko ajan, eikä osaa pitää blogin ulkoasua paikoillaan.
Katsotaan, jos tämä ulkoasu pysyisi hetken paikoillaan! 


Blogin sisältöön ei niinkään ole tulossa minkäänlaisia muutoksia, mutta yritän hiukan muuttaa kirjoitustyyliäni. Kamillan Linkkaa blogisi- postauksessa ilmeni, että blogini postaukset saattavat olla jopa liian samanlaisia, joten ajattelin yrittää muuttaa hiukan kirjoitustyyliäni. Ei mitenkään sillä, että antaisin muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni, mutta silti haluan blogini olevan mieluisaa luettavaa. Jos haluatte, antakaa ihmeessä ideoita erilaisiin teksteihin ja siihen, miten voisi kehittää kirjoitustyyliäni parempaan suuntaan!

Blogiin saattaa tulla myös vähän kyselyitä blogin sivupalkkiin, kun Pörrin synttärit sun muut ovat tulossa. Postausideoita saa laitella, mutta pääosin blogi pysyy samanlaisena. Pyrin kuitenkin panostamaan enemmän kuviin, ja tästä lähtien alankin laittaa blogini nimen jokaiseen kuvaan tekijänoikeusrikkomuksia (?) yms. luvattomia kopiointeja varten. Joskus olen nimittäin törmännyt blogistani kopioituihin kuviin...

Kuitenkin, katsotaan, mihin tämä blogi tästä vielä muuttuu!

20.3.2016

68. Power napit kunniaan

1.


2.

3. 

4. 

5.
Mikä oli sinun lempikuvasi?

19.3.2016

67. Lukemani blogit #3

Nyt taas jatketaan tämän postaussarjan seurassa, edelliset osat löydät erikoispostaukset- sivulta:) Muuta minulla ei ole tähän alkuun, paitsi ne samat "vain minun mielipiteet"- jutut, joita en viitsisi toistaa ties kuinka monetta kertaa. Totesin muuten viime postauksen jälkeen, että jos teen nämä vain kolmen sarjoissa, tähän tulee lähemmäs 20 osaa (vähintään), joten tästä lähtien sarjassa tullaan näkemään kuuden blogin arvostelut yhdessä postauksessa. Näin blogi ei muutu kokonaan blogiarvostelublogiksi, vaan pysyy ihan "perusblogina". Toivottavasti teidänkin lukulistalle löytyy näistä jotain uutta!
Tämän pidempiä selittelemättä mennään vaan itse postaukseen -->




"Koulukilpailuja, valmennuksia, treenejä, yleistä elämää oman hevosen kanssa. Periksiantamattomuutta, onnistumisia, ei-niin-onnistumisia, haasteita, iloa, onnea. Siitä on tämä blogi tehty.Blogin päätähtenä toimii torinhevostamma Arbaleesia. Tämän seikkailuista kertoo minä, 19-vuotias heppatyttö Etelä-Suomesta."


Banneri ja muu ulkoasu

Aloitetaan tämäkin arvostelu vaikka bannerista. Omaan silmään banneri on kiva, ja kivasti vino, jonka näkee paremmin blogissa, kuin itse ylläolevasta kuvasta. Banneri on kuitenkin hiukan yksinkertainen, mutta omalla tavallaan se sopii blogiin hyvin. Vaikka bannerin teksti on todella ihana, voisi se olla pikkuisen selkeämpi.

Koko blogin ulkoasu on kiva, mutta banneri voisi sopia blogin taustaan hiukan paremmin. Minua myös häiritsee, kun blogin tausta liikkuu blogin mukana, ja olisi kivempi, jos se pysyisi paikallaan blogia scrollatessa.

Kokonaisuudessaaan blogin ulkoasu on kuitenkin todella kiva ja selkeä, ja kaiken tarvittavan löytää blogista nopeasti.

Teksti ja kuvat
Blogin teksteihin selvästikin panostetaan, ja sen huomaa! Tekstiä on pätkitetty juuri sopivasti, joten sen jaksaa lukea helposti ja vaivattomasti. Välillä tosin kaipaisin hiukan pidempiä tekstipätkiä, mutta parempi näinpäin, kuin niin, että tekstiä on 3km, ja välissä yksi kuva.

Kuvat ovat aina todella hienoja ja laadukkaita, oikeita silmäniloja! Jokaisessa postauksessa niitä on kohtuullisen paljon, ja omaan silmään niitä saisi olla joskus hiukkasen vähemmän, ja tekstiä sitten taas pidemmissä pätkissä, minkä olen ylhäällä jo maininnutkin.

Ylemmistä tekstinpätkistä tuli varmaan aika selkeä kuva myös tekstin ja kuvien suhteesta. Kuvia on siis joskus hiukkasen liikaa, mutta varsinaisesti se ei haitta. Itse myös pidentäisin tekstin ja kuvien väliä, sillä itseäni häiritsee, jos tekstin ylä- ja alapuolella on heti kuva, eikä oikeastaan  yhtään väliä.

Kaikki muu
Blogi koostuu todella kivasti, ja on selkeä. Omaan silmään blogin otsikko on hiukkasen liian pieni, mutta sen varjostukset ja kooodailut ovat oikein kivat:) Sivupalkki voisi olla molemmilla puolilla/ sivupalkista voisi poistaa jotain, ettei se venyisi niin pitkälle.

Kokonaisuudessaan tämä blogi on todella kiva!





Banneri ja muu ulkoasu

Banneri on todella mahtava, ja bannerin alareuna on todella ihanan ja sievän näköinen. Itse nään siinä pilviä tai murustellun keksin (;D), ihan miten vaan. Bannerin idea on ihana, ja vaikka ensimmäisellä silmäyksellä se saattaa näyttää syksyiseltä, on siinä todella kivoja talvisia yksityiskohtia. Teksti voisi olla bannerissa isommalla, ja jossain muussa kohtaa, en vain ole varma, missä. Mutta muuten banneri on todella hieno!

Koko blogin muu ulkoasu on todella kiva, ei räikeä, mutta ei mitenkään tummakaan. Lukemista helpottaisi, jos tausta ei tulisi mukana blogia scrollatessa. Blogin ulkoasu on muuten ihanan sininen, ja tuo blogiin tosi pirteän vaikutelman!

Banneri ei välttämättä sovi täydellisesti taustaan, mutta ei mitenkään häiritsekään. Kokonaisuudessaan blogi on todella kiva ja selkeä! Blogissa on todella kiva ja ihana idea, jatka samaan malliin!

Teksti ja kuvat
Tekstin fontti on todella kiva ja selkeä, sellainen "perusfontti". Se näyttää blogissa todella kivalta, ja jotenkin sopii blogin ulkoasuun, jos niin vain voi sanoa. Tekstissä ei ole kirjoitusvirheitä, ja sitä on aina todella kiva lukea! Se on selvästi kirjoitettu huolella, tai ainakin siitä saa sellaisen kuvan. Ratsastustekstien postaukset ovat kivaa luettavaa, sillä ne ovat ihanan analyyttisia!

Kuvat ovat useimmiten todella hyvälaatuisia, eikä puhelinräpsyjä juurikaan ole. Kuvia on aina jokaisessa postauksessa, ja useimmiten myös ratsastuskuvia löytyy. Kuvat ovat ihanan "liikkuvia", ja ne elävät ainakin omassa päässäni. Niiden avulla pääsee viimeistään postauksen sisään!

Kuvia ja tekstiä on lähes täydellisessä suhteessa toisiinsa, ja ne täydentävät toinen toistaan. Tekstistä ja kuvista ei ole kyllä minkäänlaista moittimista, oikea ilo silmälle!

Kaikki muu
Itse suosin molemminpuolisia sivupalkkeja, ja sama juttu siis tässäkin blogissa. Mutta makuasiahan se on! Esittelysivut voisivat olla jollain tapaa selkeämmin näkyvissä ja esillä, itselläni meni jonkin aikaa, jotta löysin ne. Tervetuloa- teksti olisi myös todella kiva!

Kokonaisuudessaan blogi on kuitenkin kiva ja toimiva!

"Blogissa seikkailee dalmatiankoira Jali, jonka kanssa harrastetaan pilkunviilausta pilke silmäkulmassa.Tokoa, rallya, agilitya, arkea.Tervetuloa mukaan!"


Banneri ja muu ulkoasu

Bannerin idea on tosi kiva, ja kuva on ihan järkyttävän suloinen! Banneri olisi hiukan parempi, jos tarkennus olisi kuonossa, mutta näinkin tämä on todella kiva ja hauska! Tekstin väri on todella kiva, ja kokonaisuudessaan banneri on ihanan talvinen. Hiukan minua häiritsevät bannerissa olevat valkoiset "viivat", mutta ei niitä kovinkaan paljoa huomaa, joten ei haittaa ollenkaan! Hiukan kuitenkin kaipaisin banneriin jotain lisää.

Blogin ulkoasu on ihanan talvinen ja sinertävä! Blogin ulkoasu on myös ihanan selkeä, ja tausta on mahtava! Blogin tausta pysyy paikoillaan sivua scrollatessa, hyvä!

Banneri sopii ulkonäöllisesti ja värimaailmallisesti todella hyvin itse taustaan, ja tosiaan, ulkoasu on kyllä todella suloinen:)

Pidän ulkoasusta!

Teksti ja kuvat
Tekstiin panostetaan blogissa todella selkeästi, sen huomaa! Välillä itselleni tulee kuitenkin tunne, ettei ihan jaksaisi lukea loppuun. Laadultaan teksti on kuitenkin todella hyvää, enkä itse näe kirjoitusvirheitä.Tekstiä on jokaisessa postauksessa, mutta se on tauotettu todella hyvin, mikä sekin helpottaa lukemista huomattavasti. Tässäkin blogissa on käytössä se hyvä perusfontti, jota on todella selkeä ja hyvä lukea.

Blogin kuvat ovat aina hyvälaatuisia, ja niitä on jokaisessa postauksesa! Useimmat niistä ovat vauhdikkaita, ja niitä on kiva katsella. En nimittäin jaksaisi katsella pelkästään posetuskuvia:) Kuvien värit ovat aivan ihanat varsinkin näin talvella, mustaa valkoisella, useimmiten:) Kuvat ovat aina sopivan kokoisia, ihanan suuria!

Teksti ja kuvat on suhteutettu toisiinsa todella hyvin, mutta välillä teksiä voisi olla pitemmissä pätkissä, ja tekstin ja kuvien väliin voisi jättää enemmän tilaa. Muuten tuntuu, että tekstiin ja kuviin panostetaan todella paljon!

Kaikki muu
Blogi on muuten todella hyvä, mutta tässä ei ole erikseen Jalille omaa sivua, vaan vieraileville tähdille, sekä kilpailutuloksille. Vaikka sivupalkin lyhyestä ja ytimekkäästä tekstistä pääseekin hyvin mukaan blogiin, olisi kiva nähdä myös oma esittelysivu Jalista:)
Pakko vielä lisätä, että postaukset on kirjoitettu älyttömän hyvin!

Kannattaa käydä kurkkaamassa tätäkin blogia, vaikkeivät koirat kiinnostaisikaan!


"★ 24 – vuotias Turkulainen nainen
★ "Kuin oma" hevonen, kouluhevonen Harri
★ Ratsastettavia poneja niin koulussa kuin esteilläkin
★ Kouluvalmennuksia, estevalmennuksia
★ 1 ja 2 tason kilpailuja, heC-heA/ re 80
★ Maastoilua, mielipiteitä, luonnollista hevosmiestaitoa, temppukoulutusta
★ Paljon kuvia ja videoita"


Banneri ja muu ulkoasu

Banneri on ihan mahtava ja taidokkaasti tehty, mutta ehkä hiukan tumma ja musta ottaen huomioon blogin aurinkoisuuden. Bannerissa on todella kivoja yksityiskohtia, jotka saavat pään pyörälle taidokkuudellaan:) Bannerin tekstikin on ihan mahtavasti tehty! Bannerin idea ja toteutus ovat onnistuneet ihan järkyttävän hyvin, mutta tosiaan, hiukan väriä kaipailisin.

Koko blogin ulkoasu on tekstikenttää lukuunottamatta aika tumma, pikemminkin musta. Tai no, tausta on musta ja banneri melkein musta, mutta muuten blogi on aika sininen. Itse pidän blogin värimaaailmasta, se miellyttää silmää todella kivalla tavalla! Kokonaisuudessaan ulkoasu on todella selkeä ja toimiva!

Banneri ja ulkoasu sopivat toisiinsa todella hyvin! Banneri ja tausta ovat lähes mustat, mutta bannerissa on myöskin sinistä, ja se sopii banneriin todella hyvin! Selvästikin blogin värimaailma on sininen, ja se tuo mukavaa pirteyttä. Blogin tekstikenttä on kivan näköinen, vaalea ja selkeä, tumman ulkoasun keskellä:)

Teksti ja kuvat
Blogin jokaisessa postauksessa on tekstiä, ja se on pääosin hyvälaatuista. Se on pätkitetty hyvin, ja sen jaksaa aina lukea loppuun asti. Kirjoitustyyli on todella kiva ja kiinnostava! Välillä kaipaisin hiukan enemmän tekstiä, mutta kuten sanottu, näin on parempi. Essi analysoi todella hienosti

Blogin pääpaino on kuitenkin hiukan enemmän kuvissa, ainakin näin minun näkökulmasta katsottuna. Kuvia on jokaisessa postauksessa, ja wow, ne ovat aivan mahtavia! Varsinkin kouluratsastuskuvat Harrista saavat pään pyörälle ihanuudellaan!

Tekstiä ja kuvia on pääosin sopivassa suhteessa toisiinsa, mutta kuvia on silti hiukan enemmän. Niitä jaksaa kuitenkin katsella, ne on otettu taidolla. Kuvaaja selvästikin tietää, mitä tekee, ja sen huomaa! Ennen kaikkea kuvat ovat todella ihania ja tunnelmallisia!

Kaikki muu
Blogia piristää erityisesti kirjoituksen, ja koko blogin positiivisuus. Postauksia taas värittävät aika usein todella mahtavat videot, jotka ovat aivan ihanaa katseltavaa. Esittelysivut ovat todella hienoja, ja niihin on selvästikin käytetty aikaa.
Blogista on vaikea sanoa mitään rakentavaa, sillä mitään sellaista en itse blogissa hirveästi näe. Todella hyvä blogi, kannattaa käydä tsekkaamassa!


"Doma Natural - Yhdessä Oppien on blogi, joka käsittelee pitkälti kokemattoman arabialaisen täysiverisen eli Ezonin elämää, kouluttamista, kehittymistä ja oppimista luonnollisin keinoin ja erityisesti luottamuksella. Kirjoittajana toimii espanjalaistunut oman tiensä kulkija ja ikuinen opiskelija."


Banneri ja muu ulkoasu

Blogissa kiinnitin ensimmäisenä huomioni banneriin- vaikka se onkin yksinkertainen, se on hieno, ja sopii tähän blogiin aivan mainiosti! Teksti miellyttää omaa silmää, tosin tekstin viiva saisi olla hiukan isompi ja selkeämpi. Tämä tyyli sopii tähän blogiin, mutta siitä huolimatta kaipaisin jotain hiukan erilaista, extremeä tähän banneriin.

Blogin ulkoasu kokonaisuudessaan on tässäkin blogissa erittäin kiva ja selkeä, itseäni tosin hiukan häiritsee, kun tausta loppuu heti bannerin alla. Blogista löytää kaiken tarvittavan, ja enemmänkin todella helposti, eikä Tervetuloa- tekstiä tai lukijapalkkia tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. Koska sivupalkissa on niin paljon asiaa, saattaisi molemminpuoleinen sivupalkki auttaa asiaa.

Banneri ja blogin tausta sopivat yhteen hyvin, varsinkin värimaailmaltaan ja idealtaan! Värimaailmaltaan blogi on ihanan sinertävä ja toimiva, tykkään...! En osaa tästä ulkoasusta oikein muuta sanoa, hieno on:)


Teksti ja kuvat

Useimmiten teksti on todella hyvää, ja sitä on oikeasti reilusti jokaisessa postauksessa. Se on kuitenkin kirjoitettu todella hyvin, harkiten ja taidokkaasti, että sen jaksaa kuitenkin aina lukea, oli se sitten kuinka pitkää tahansa. Juurikin tämä tekstin määrä ja laatu kertoi minulle blogin reiluudesta ja hyvyydestä, ja juurikin niiden ansiosta tähän blogiin liityinkin.

Kuvia on jokaisessa postauksessa, ja vaikka ne välillä hiukan rakeisia ovatkin, on niitä ilo katsella! Kuvissa on tässä blogissa sitä jotain, ne ovat monipuolisia, ja niitä on muutama jokaisessa postauksessa. Koska tekstiä on jonkin verran, toivoisin välillä blogiin hiukan lisää kuvia. Kuvat ovat todella mielenkiintoista katseltavaa!

Pääasiassa tekstiä ja kuvia on sopivassa suhteessa toisiinsa, mutta joskus tuntuu, että kuvia on liian vähän, joskus taas, että kuvia on liian paljon. Mutta kuten sanottu, niitä on pääasiassa sopivassa suhteessa toisiinsa!

Kaikki muu
Kokonaisuudessaan blogi on todella selkeä, minkä olen tainnut mainita jo ylempänä. Tervetuloa- tekstistä löytyy kaikki tarpeellinen, ja esittelysivut löytyvät helposti. Esittelysivuista on pakko antaa plussaa: ne on kirjoitettu todella täydentävästi ja hyvin! Myös "Miksi blogi"- sivu on kivan oloinen, ja antaa lisäinfoa oikeastaan kaikesta blogiin liittyvästä.
Postaustahti on aika vaihteleva, ehkä vähän hidas ja tahmea... Mutta kokonaisuudessaan blogi on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen, sieltä löytyy paljon erilaista juttua!


"Tervetuloa!

- Täällä ruudun takana kirjoittelee Aino, 12-vuotias tyttö Lappeenrannasta. Minusta voit lukea lisää minä itse sivulta!

- Blogini kertoo suurimmaksi osaksi meidän perheen koirasta Lorusta. Loru on rodultaan kromfohrländer, ja ikää kohta yksi vuotta. Lorusta lisää Lorun omalla sivulla.

- Ratsastus on myös yksi osa blogiani. Käyn ratsastamassa Kiviojanponitallilla kerran viikossa. Omasta ratsastus harrastuksestani lisää ratsastus harrastuksena sivulta."

Banneri ja muu ulkoasu
Blogiin saapuessani huomioni kiinnitti banneri, joka miellyttää omaa silmääni todella paljon! Banneri on ihana, todella suloinen, ja omaan silmään myös todella taidokkaasti tehty! Kehystetyt kuvat ja tassunjäljet ovat banneriin todella kiva lisä, miellyttää kyllä omaa silmää! Nykyinen banneri sopii blogiin, ja kuvaa nimeä hyvin, vaikka taustan kanssa se on hiukan ristiriitainen, ei väriensä, mutta kuvioidensa perusteella.

Blogin ulkoasu, kuten todella moni muukin, on kivan selkeä. Sivut voisi mielestäni asettaa vaikka sivupalkkiin, sillä nyt tuntuu, että sivun nimet vievät todella paljon tilaa, vaikka ovatkin bannerin alapuolella. Vaikka sivuja on paljon, ne ovat hyvin täydentäviä, ja niiltä löytää kivasti lisää tietoa tarpeen tullen!

Bannerin ja taustan yhteensopivuus on mielestäni hiukan ristiriitainen. Vaikka bannerin, ja taustan värimaailmat kohtaavat kivasti, eivät mielestäni taustan kuviot sovi yhteen bannerin kanssa. Blogin värimaailma on todella kiva, ja se peittää koko blogin. Näin blogista tulee kivan selkeä! 
Vaikka kokonaisuudessaan ulkoasu on kiva, huomioni kiinnittyi ensimmäiseksi todella hienoon banneriin!

Teksti ja kuvat
Tekstiä on jokaisessa postauksessa todella kivasti! Useimmiten teksti on myös kivan soljuvaa ja todella hyvin kirjoitettua, mutta välillä teksti tuntuu hiukan töksähtelevältä. Myös kirjoitusvirheitä löysin parista postauksesta, lähinnä yhdyssanavirheitä, tai jotain pikkuvikoja lauserakenteessa. Kokonaisuudessaan kuitenkin pidän tämän blogin tekstistä, pienine virheineen se kuitenkin vangitsee mukaansa, ja eikö se olekin tärkeintä?

Kuvia on blogin jokaisessa postauksessa, ja ne ovat monipuolisia. Samantyylisiä kuvia on samassa postauksessa enintään kaksi, mutta niiden jälkeen siirrytään jo seuraavanlaisiin kuviin. Itse tykkään juuri tuosta ominaisuudesta! Kuvat ovat todella ihania, ja taidokkaasti otettuja! Kuvien laatu on poikkeuksetta hyvä, ja kuvia on ilo katsella!

Teksti ja kuvat on suhteutettu hyvin toisiinsa, eikä tarvitse yhtään miettiä, onko postauksessa liikaa vai liian vähän kuvia! Onnittelut siis tästä:) Joskus kaipailisin kuitenkin hiukan enemmän tekstiä, varsinkin, kun blogin kirjoittaja osaa kirjoittaa vangitsevasti. 

Kaikki muu
Kuten taisin jo ylempänä mainita, saisi sivuja olla ehkä hiukan vähemmän. Sivuja julkaistessa kannattaa miettiä, ovatko ne kaikki tarpeellisia. Vaikka kaikki sivut ovatkin kivoja, tuntuu, että niitä on hiukan liikaa.
Tämäkin blogi on ihanan selkeä, ja sitä on ilo katsella! Itse pidän myös blogin värimaailmasta, vaikuttaa todella kivalta, eikä hypi silmille:)
Blogi on todella hyvä, ottaen huomioon, että blogi on aloittanut vasta vähän aikaa sitten! Tämä blogi ansaitsee paljon enemmän lukijoita:)

______________________________________________________________________

Huhhuh, näitä arvosteluja tein todella kauan! Innostus näihin lopahti jossain vaiheessa, mutta pikkuhiljaa väkersin tätä kasaan. Vaivalla on siis tehty, toivottavasti piditte tästä postauksesta:) Näitä postauksia on sitten tulossa innostuksen mukaan...

18.3.2016

66. Psyykkauksen tulos

Nyt palataan sitten ratsastuspostausten pariin muutaman muun postauksen jälkeen! Tällä kertaa tallikerta oli hiukan erilainen, positiivisesti nimittäin! 
Kuten jo viime ratsastuspostauksessa mainitsin, minulle on muodostunut pienoinen "kammo" reippaiden/ eteenpäinpyrkivien hevosten kanssa. Psyykkasin sitten itseäni koko viikon siihen, että uskallan ratsastaa hevosta aktiivisesti, kohti hyvää peräänantoa ja muotoa. Ne kaksi ovat vielä kaukana tuntien nykyisistä tuloksista, mutta vain ratsastamallahan sen voi saavuttaa, vai mitä? Tämä kyseinen psyykkaus siis auttoi tunnin kulkuun todella paljon, mutta palataan ihan alkuun, jotta tajuatte paremmin, mistä täällä kirjoittelen!

Tunnilla pääsin siis menemään Punchikilla, jota olin toivonut viime tunnin jälkeen saadakseni ratsastaa sillä paremmin, uuden rohkeuden toivossa. Se oli ollut tunnilla kaksi tuntia ennen minun tuntiani, joten se oli aikalailla puhdas, ja sille tarvitsisi vain laittaa varusteet päälle, ja harjailla vähän. Kysyin sitten jotain tallihommia lämpöni pitimiksi (:D), ja sainkin sitten luvan siivota Zaran karsinan. Siitä olikin aikaa yli 2 vuotta, kun talikko oli viimeksi ollut kädessä, mutta ihan hienostihan se karsinan siivous sujui! 20 minuutin päästä olin tyytyväinen karsinan siisteyden lopputulokseen, ja lähdinkin siitä sitten hoitamaan Punchikia kuntoon ennen tunnin alkua. 



Hoitaessa Punchik oli tapansa mukaan todella ihana, mutta jotain poikkeavaa siinä oli. Punchik oli jotenkin aikaisempaa hermostunut, mutta jätin sen huomiotta. Ilmeisesti se vain hirnui ja hörisi Stellalle ja muille poneille. Tai, sitten se haki huomiota! 
Kuitenkin, hoitaessa se laski taas päänsä olalleni ja hengitteli siinä, on se vaan niin rakas 

Jo alkukäynneissä otin tavoitteen energisestä ponista, ja aloin ratsastaa käyntiä mahdollisimman aktiiviseksi. Tein myös reippaasta käynnistä paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja, joilla sain sitten ponin kunnolla kuulolle. Tässä tavoitteessa onnistuin omasta mielestäni hyvin, ja tehtävän lopuksi käynti oli kivan aktiivista. 

Jatkoimme sitten niin, että käännyimme aina valitsemastamme kohdasta pitkän sivun poikki, ja pituushalkaisijan kohdalla teimme pysähdyksen. Tällä tehtävällä pyrimme saamaan hevoset kunnolla kuulolle, ja pysähdyksissä piti pyrkiä siihen, että hevonen seisoi tasajaloin. Liikkeellelähtöjen piti olla aktiivisia. Tässä kohtaa Punchik jäi todella hitaaksi, joten otin suosiolla raipan mukaan. Näin sain terävyyttä pysähdyksiin ja liikkeellelähtöihin. 

Tästä kuvasta näkee hyvin, miten valppaana poni oli koko ajan
Jatkoimme sitten samaa tehtävää ravissa. Ravista sain itseasiassa paljon paremmat pysähdykset, kuin käynnistä, ja niistä sainkin sitten enemmän kehuja. Kun pysähdykset ja liikkeellelähdöt olivat kunnossa, lisäsimme tehtävään vielä peruutukset. Tätä emme jatkaneet enää kauaa, vaan siirryimme sitten ravissa tehtäviin loiviin kiemurauriin pitkillä sivuilla. Tästä sain todella paljon kehuja, varsinkin asetuksista, taivutuksista, teistä ja ravin temmosta. Tuli kyllä hyvä mieli, kun oli panostanut juuri niihin asioihin mahdollisimman hyvin kyseisessä tehtävässä! Tämän tehtävän teimme kumpaankin suuntaan, niin kuin kaikki muutkin tehtävät. En vaan jaksanut kirjoittaa kaikista erikseen, uskon tämän olevan tarvittava informaatio asiasta.

Kulmat sain todella hyviksi itseasiassa koko tunnin ajaksi, yhtäkään kulmaa en tainnut oikaista! Keskityin tunnilla kuitenkin temmon lisäksi eniten omaan asentooni, varsinkin käsiin ja jalkoihin. Varsinkin käsien osalta sain muutamia kivoja ahaa- elämyksiä, ja sain kädet muutenkin pidettyä hyvin koko tunnin ajan, pieniä lipsahduksia lukuunottamatta.

Välikäyntien jälkeen siirryimme sitten pääty- ympyröille ravailemaan. Punchik oli tässä vaiheessa C- päädyssä hiukan jännittyneen oloinen, mutta asetuksilla ja taivutuksilla sain ponin paremmaksi. En tosin saanut Punchikia kokonaan rennoksi, mutta kyseinen rentousaste riitti minulle tässä vaiheessa. 

Otimme sitten laukkoja pääty- ympyröillä. Punchik nosti laukat todella hienosti, mutta alussa se meinasi jäädä tahmeaksi ja hitaaksi. Aloin sitten ratsastamaan kunnolla eteen, pohkeiden ja muun istunnan avulla. Tässä laukassa sain kanssa muutamia ahaa- elämyksiä siitä, miltä laukan pitäisi Punchkilla oikeasti tuntua! Punchikin aktiivinen, hyvä laukka on yksi ihanimmista asioista, mitä olen ratsastuksessa kokenut! Se muistuttaa niin paljon keinuhevosen laukkaa, että siinä on suorastaan sairaalloisen helppo istua:) 

Utelias kulta
Otimme sitten muutamat laukannostot kumpaankin suuntaan, ja siirryimme takaisin raviin. Laukkojen jälkeen osa tunnin hevosista oli vähän levottomia, joten tehtävänannoksi tuli ratsastaa niin hidasta ravia, kuin ikinä vaan pystyy. Onnistuin tässä mielestäni hyvin, Punchik rentoutui todella kivasti tässä tehtävässä.

Loppuravit otin mahdollisimman rennosti, puolipitkällä ohjalla. Loppukäyntien jälkeen hyppäsin alas selästä, hoidin Punchikin ja sen varusteet kuntoon, ja lähdin kotiin:O

Tunnista jäi kokonaisuudessaan ihan mahtava fiilis, sain jotenkin todella hyvin suoritettua tunnin tehtävät, sekä pidettyä asentoni ainakin jotenkuten kontrollissa. Toivottavasti seuraava tunti on vastaavanlainen:)

15.3.2016

65. Pörri laskee mäkeä!

Tervepä taas teille, pääsin taas kirjoittelemaan tänne vähän kuulumisia! Viimeksi koettu viikonloppu oli yksi elämäni hauskimmista ja vauhdikkaimmista, ette oikeasti usko, kuinka nautin siitä kaikesta, mitä sain kokea! Varoitan, että tässä postauksessa tulee olemaan paljon kuvia, eli jos ette kestä montaa kuvaa, lukekaa vaan tekstit;) 
Mutta tosiaan, pääsin taas lauantaina Sipooseen metsälenkille. Emme taaskaan käyttäneet alkumatkasta polkuja, vaan häippäsimme suoraan metsän siimekseen. Ensin minut ohjattiin jyrkille kallionseinämille kiipeilemään, ja jalkoja alkoi vähän särkeä jossain vaiheessa niitä nousuja... Mutta hauskaa oli, varsinkin sitten, kun olimme päässeet "mäenlaskupaikoille", jossa pidimme mäenlaskutauon, ja minä tietenkin pääsin laskemaan mäkeä! Nyt, kun talvikarvakin on jo lähdössä, niin karvat kutittavat aika inhottavasti. Lumessa kieriminen kuitenkin auttaa hommaan hiukkasen:)

Ja sori sit nää laadut, kuvausasetukset oli tosi heikot, ja aurinko paisto välillä liikaa ja välillä liian vähän. Toivottavasti silti pidätte näistä kuvista!
 


Öö...?



Vaikka tää kuva on vähän ylivalottunut, niin silti tässä on sitä jotain:3
Kierreltiin sitten kallioilla aika kauan, en osaa oikein ajasta sanoa. Kuitenkin ihan hyvän aikaa siellä tuli vietettyä, kuvailemassa, juomassa, ja tarpomassa ihanalla hankikannolla! Tokihan se hankikanto oli vähän tylsä, kun ei tarttenu kunnolla käyttää mun bodarinlihaksia, mutta olihan se kevyempi sitten näin. Ja toisaalta, hankikanto on paljon kivemman näköinen, kuin joku räntäloskalumi!
Lähdimme sitten jossain vaiheessa vähän alaspäin, mutta siltikin taukoja tuli paljon; ne käytettiin hienojen, luonnon muovaamien mäkien laskemiseen! Pääsimme kuitenkin jossain vaiheessa polulle asti, ja jatkoimme matkaa kohti nuotiopaikkaa.


Kieli ulkona



Tän ympärille vois joko Matzu tai joku muu alkaa rakentamaan uutta banneria, vaikka nykyinenkin on ihan mahtava!


Joskus pitää levätäkin:)
Jatkoimme matkaa jonkin aikaa polulla, kunnes saavuimme päämäelle, jossa on kaikkein parhaat mäenlaskumahdollisuudet. Siinä viivyttiin sitten jotakuinkin hiukan yli 20 minuuttia, jonka jälkeen pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa nuotiopaikalle! Edellämme meni jonkin aikaa Berndhandilainen (kirjoitetaanko se noin?), ja halusin tutustua siihen tulenpalavasti. Höh, omistajani eivät päästäneet minua sen luokse:/

Saavuimme nuotiopaikalle, ja asetuimme vapaan pöydän ääreen. Levitimme tavaramme, ja kävin emäntäni kanssa pienellä kävelyllä nuotiopaikan lähettyvillä. Palatessani takaisin sain muutaman pienen makkaranpalan, jotka sitten mutustin erittäin hyvällä ruokahalulla. Syömingeissä kestikin sitten ihan hyvän aikaa, mutta toisaalta olin tyytyväinen taukoon. Sainpahan hetken levätä!

Enks oo söpö?

Hihii, tuolla mä lasken!

Pitkästä aikaa tännekin jotain rakennekuvan tapaista, oon hieno koira!


No höh!



Taas näitä ilmeitä...
Nuotiopaikan jälkeen jatkoimme matkaa kohti autoamme, joka odotti jonkin matkan päässä.  Jaksoin kävellä sinne todella hyvin, ja hyppäsin autoon mielelläni! Ja juuri, kun ehdin torkahtaa, auton ovet aukesivat, ja edessämme oli uusi tutkimuksemme kohde; reitti, jota monet kulkivat, mutta joka ei ollut suunniteltu reitti. Toivottavasti älysitte!
Menimme sitten tutkimaan kyseistä aluetta, ja yhtäkkiä edessämme olikin erittäin korkea, pitkä ja jyrkkä nousu. Matzu lähti edeltä tutkimaan, ja minä tulin toisena isäntäni taluttamana. Kalliolta oli ihan järkyttävän ihanan mahtavat näkymät, sydämeni suli sille! 
Päätin sitten nukahtaa kivelle, siitä ehkä tulossa myöhemmin jotain.

Tämän energy napin jälkeen jatkoimme matkaa autolle, ja loppujen lopuksi kotia kohti. Nukuin koko kotimatkan ihan rauhassa, uneksien seuraavan päivän seikkailuista, joita tosiaan riittikin vaikka muille jakaa!


Tässä tää viimeinen nousu,.. Ei näytä tässä ihan hirveen pahalta, mutta kun siinä ei ollut ees kunnollista polkua, oli se yllättävän rankka!

Mutta kyllä se kiipeeminen kannatti!





Hehheh, toivottavasti joku jaksoi lukea ja katsella tämän postauksen loppuun, toivottavasti seuraavasta ei tule näin pitkä! Tässä olivat vain parhaat otokset, niitä huonompia olisi ollut ainakin 50 lisää. Halusin kuitenkin laittaa näitä tämän verran, että te pääsette kunnolla mukaan meidän retkelle tämän tekstin välityksellä!