31.5.2016

103. Kisat 22.5

Nyt olen ehkä valmis kirjoittamaan näistä kisoista, kun sain kuvatkin- ja toivottavasti myös ajatukseni- selvitettyä tästä radasta. Nämä kisat eivät menneet ehkä niin hyvin, kun olisin voinut toivoa, mutt ensi kerralla sitten paremmin ja vähän rennommalla meiningillä, niin johan menee paremmin! 

Kisoissa menin tosiaankin Lupiinilla, niin kuin usein menenkin, ja luokkana toimi inhoamani HeC:1 2000, joka on todella ärsyttävä rata ratsastaa. En oikein edes tiedä, mikä radassa on niin typerää, mutta jotenkin en hihku riemusta, kun tämän radan ratsastan. No, kisoihin oli treenattu, ja treenit olivat menneet ihan kohtuullisesti, eivät hirveän huonosti, mutteivät ihan nappiinkaan. Hyvillä mielin kuitenkin lähdettiin kisoihin ennen kahdeksaa!






Tallilla olin jo ennen kahdeksaa, tai vähän sen jälkeen, sillä halusin seurata Lupiinin ensimmäistä rataa. Muutenhan minulla ei ollut tallilla oikeastaan mitään tekemistä, kun poni oli laitettu valmiiksi nutturoita myöten.
Ilma oli kuitenkin ihanan lämmin, eikä kylmä tullut missään vaiheessa. Kiertelin sitten hetken tallilla tekemättä oikeastaan mitään, ja kun ensimmäinen luokka alkoi, seurasin sen, jonka jälkeen meninkin jo odottelemaan verkkaan pääsyä. Edellisellä radalla Lupiini oli vaikuttanut ulkopuolisen silmään ihan kivalta, ja ruusukehan sieltä tuli Lupiinin ensimmäiselle ratsastajalle.
Ilmeisesti lämmin ilma vaati veronsa, ja kun pääsin ponin selkään, se vaikutti todella hitaalta, eikä yhtään miellyttämisenhaluiselta. Jos pitkin ohjin verkkaillessa jouduin siis tekemään töitä, jotta poni liikkuisi eteen edes jotenkin.

Otin todella nopeasti raipan mukaan verryttelyyn, mutta ei sillä ollut ainakaan selästä käsin minkäänlaista merkitystä Lupiinille, vaan se jatkoi samaa löntystelyä. Aluksi en saanut Lupiinia kunnolla edes liikkeelle, mutta loppuverkassa se alkoi olla jo vähän paremman tuntuinen.
Ravissa tein todella paljon lisäyksiä- joista vain pari onnistui- sekä temponvaihteluita, pysähdyksiä ja peruutuksia.




Laukkaverryttelystä ei tullut mitään ihmeellistä kerrottavaa.
Verryttelyn lopuksi Lupiini tuntui muutenkin todella kivalta ja reaktiiviselta, mikä olikin ollut tavoitteena. Kaikki kuitenkin muuttui, kun pääsin sisälle maneesiin ensimmäisenä lähtijänä. Lupiini muuttui hitaaksi ja tahmeaksi, enkä saanut sitä ratsastettua eteen lähes ollenkaan.
No, ennen pillin vihellystä laukkailin ympäri maneesia, ja lähdin radalle hyvillä mielin, mutta ilmeisen vakavana näin kuvista katsottuna.

Alkutervehdyksestä sain kutosen, ja tuomarin mukaan tie oli melko hyvä, pysähdys hieman vino, ja poni kulki pitkänä. Tässä vaiheessa voin sanoa, että tuomari oli kirjoittanut neljästätoista kohdasta kahteentoista, että hevonen kulkee pitkänä, eli tällä kertaa löytyi sitten jotain, mitä petrata seuraaviin kisoihin, kenellä nyt sitten ne menenkään.

Lävistäjällä olevasta temponlisäyksestä tuli vain 5.5, ja kommenttina oli, että minun pitäisi ratsastaa rohkeammin, ja että poni kulkee pitkänä. Tästä olen osittain samaa mieltä, selkäänkin tuntui, ettei Lupiini oikein venyttänyt askelta kunnolla, vaan kiristi hiukan tahtia. Ero ei kuitenkaan ollut tarpeaksi suuri, jotta se olisi riittänyt parempiin pisteisiin tästä kohdasta.



Kolmikaarisesta kiemuraurasta sain 6.0, ja tuomarin kommenttien mukaan tie oli hyvä, mutta poni kulkee pitkänä.
Temponlisäyksestä keventämättä sain vain 5.0, minun olisi pitänyt ratsastaa se rohkeammin ja koota ponia vähän enemmän ylöspäin, ettei se kulkisi pitkänä jokaisessa askellajissa koko aikaa.

Pysähdyksestä ja peruutuksesta sain koko radan parhaat pisteet lukuunottamatta lopputervehdystä, ja siitä tulikin 6.5 pistettä. Kommentit olivat: Selkeä siirtyminen, melko hyvä pysähdys, melko symmetriset peruutusaskeleet, pitkässä muodossa. 
Tästä olen kohtuullisen tyytyväinen, kun sain Lupiinin peruuttamaan kivasti, eikä siinä ollut sen kummempia huonoja asioita- pitkää muotoa lukuunottamatta.

Koko rata leikkaa, temponlisäys keventäen- kohdasta sain 6.0, ja tuomarin kommentit: Ratsasta rohkeammin, selkeämpi siirtyminen. Itse olin tähän kohtaan radalla tyytyväinen, sillä mielestäni Lupiini lisäsi tahtia ihan kivasti, mutta ilmeisesti sen siirtymisen olisi pitänyt olla vieläkin selkeämpi.



Oikeasta harjoituslaukasta sain 6.0 ja kommenteiksi melko sujuva, pitkänä. Samaisen numeron sain keskiympyrästä ja suunnanvaihdosta oikeassa laukassa, ja pääasiassa kommentit olivat muutenkin mallia hyvä tie, pitkänä koko radan ajan.
Vasemmasta harjoituslaukasta, keskiympyrästä ja suunnanvaihdosta sain 6.0, ja kommentit taas vähintäänkin viittasivat siihen, että Lupiini kulkee pitkänä. Oikeaan kierrokseen tehdystä ravivoltista tuli myös 6.0, ja koko radan paras numero tuli lopputervehdyksestä, 7.0.

Ja ilmeellä mennään- taas kerran :D
Radan jälkeen olo oli mukava, ja ennen paperin saamista olo oli kanssa ihan kiva, vaikkakin ensimmäiset kommentit omasta radastani olivat, että poni jäi hitaaksi, enkä saanut ratsastettua sitä aktiiviseksi. Tästä ei kuitenkaan ollut mainintaa paperissa.

Kun hain sitten paperin radan jälkeen, olin vähintäänkin harmistunut. Todella pettynyt prosentteihin ja kokonaan omaan suoritukseen. En osannut olla tyytyväinen prosentteihin 60.750, sillä rata oli selkään tuntunut paljon paremmalta, kuin mitä tuomari oli mieltä.
Hoidin Lupiinin kuitenkin kuntoon huolellisesti omasta pettymyksestä huolimatta- eihän se hevosen vika ole jos itse ei osannut ratsastaa radalla. Tai no, osasinhan minä ratsastaa, eikä omasta ratsastuksestani ollut mitään negatiivista kommenttia- ennemminkin siitä, että hevonen kulkee pitkänä/ pitkässä muodossa.

Alakerran kommentit:

Ratsastajan vaikutus hevoseen (6.5): Liikkuu vielä m. pitkässä muodossa.
Ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö (6.5): Suora ja siisti ratsastusasento. Jalustin voisi olla pitempi.
Oikeiden teiden seuraaminen (6.5): Hieman lisää täsmällisyyttä teitten loppuunratsastamiseen.



Jälkikäteen olo on kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen- ja ainahan ei voi ihan nappiinkaan mennä. Seuraaviin kisoihin sitten jotain vähän erilaista, katsotaan nyt sitten, mitä oman pääni menoksi keksin :D

28.5.2016

102. Kysymystulva 1/4

Lupailinkin tuossa viime postauksessa julkaisevani tämän kysymyspostauksen vastaukset- postaukset tänne blogin puolelle, joten nyt on sitten sen aika. Kysymyksiä tuli reilusti, mutta pyrin vastaamaan jokaiseen mahdollisimman hyvin.
Kiitos vielä kaikille kysymyksiä lähettäneille!


Minä

Minkä ikäinen olet ja millä luokalla olet koulussa?

- Olen koulussa viidennellä luokalla ja siirryn syksyllä kuudennelle luokalle, eli olen 12- vuotias.

Todistuksesi keskiarvo?


- Joulutodistuksen keskiarvoni oli 8.9, enkä tiedä vielä viidennen luokan päättötodistukseni keskiarvoa. Toivottavasti ei ole huonontunut joulusta :) (lopullinen päättötodistus 9.3)

Millaisia arvosanoja saat koulusta?

- Koulussa saan pääasiassa numeroita asteikolla 9- numeroon 10 asti, mutta joskus tulee myös niitä kahdeksaisia. 
 
Oletko tyytyväinen koulumenestykseesi?



- No eihän tässä voi oikein muuta kuin olla tyytyväinen :) Mutta ainahan voi parantaa... ;)

Pyritkö täydellisyyteen?


- Kyllä, pyrin täydellisyyteen, jos nyt rehellisesti puhutaan. Haluan aina saada täydellisen suorituksen kaikesta, ja jos jään viimeisimpien joukkoon esimerkiksi koulukilpailuissa, vihaan itseäni hetken aikaa, jonka jälkeen tyydyn vain harmittelemaan sitä satunnaisesti. 

Oletko itsekriittinen?


- Äskeisessä kysymyksessä varmaan jo vastasinkin tähän, mutta kyllä, olen myös erittäin itsekriittinen, ja saan kuulla siitä koulussa opettajiltani ja ratsastuskoulussa ratsastuksenopettajlta ja tallikavereilta. Kyllähän sitä pipoa voisi vihdoin löysätä, mutta en osaa (tai sitten en vain halua). 



Paras puoli itsessäsi?

- Olen kyllä niin huono luettelemaan hyviä ominaisuuksia itsessäni! Mutta luultavasti yksi parhaista on se, että olen todella avoin, aina ystävällinen ja otan muut huomioon, enkä jätä tahallani ketään ulkopuolelle, ellen ole sopinut olevani jonkun kaverini kanssa kahdestaan jo aikaisemmin. En myöskään suutu kavereilleni/ muutenkaan kovinkaan helposti, ja jos suutun, en ole pitkävihainen. 

Huonoin puoli sinussa?



- Juurikin tämä itsekriittisyys, koska joskus se menee ' vähän ' yli, ja en anna itselleni anteeksi kovinkaan helposti. 

Mitä muuttaisit itsessäsi?


- Otan paljon stressiä aivan turhista asioista, ja tosiaankin sen, että olen liian itsekriittinen monissa asioissa, enkä aina osaa olla tyytyväinen itseeni. Olen myös monissa asioissa hiukan epävarma, eli haluaisin olla varmempi ihminen. 

Kuinka pitkä olet?


- En ole mitannut itseäni kyllä hetkeen, mutta arvelisin jotain 150cm pintaan, luultavasti 146-149cm löytyy pituutta :)

Mitä harrastat?


- Tietenkin harrastan ratsastusta, mutta muita varsinaisia harrastuksia minulla ei ole, ellei koiran ja perheen kanssa touhuamista, retkeilyä, lukemista, kirjoittamista, valokuvausta ihan harrastetasolla ja muita pikkujuttuja lasketa mukaan, vaikka ne ovatkin suuri osa arkipäivää.  

Miksi harrastat ratsastusta, tai mikä siinä koukutti sinut siihen?

- Tämä on todella hyvä kysymys!  Olen pitänyt hevosista niin kauan kuin jaksan muistaa, ja juurikin varmaan sen eläinrakkauden kautta päädyin tämän lajin pariin. Harrastan ratsastusta, koska rakastan hevosten kanssa touhuamista, ja niitä onnistumisen tunteita, joita ratsastuksessa usein tulee. Olen myös tiedon- ja oppimisenhaluinen, ja koska ratsastuksessa oppii koko ajan jotain uutta, on se varmasti yksi syy ratsastuksen harrastamiseen. 
En kyllä osaa sanoa, mikä minut siihen koukutti, joku näkymätön voima varmaan :D




Milloin, miksi ja missä aloitit ratsastuksen?


- Aloitin ratsastuksen joskus vähän yli viisi vuotta sitten, taisi olla vuosi 2010-2011 vuosien aikana. Oli syntymäpäiväni, ja sain lahjaksi ensimmäisen ratsastustuntini, sillä olin vinkunut sitä jo ties kuinka kauan. Ja miksi- juurikin siksi, koska halusin kokeilla ratsastusta, ja näin jälkeenpäin on todella hankala miettiä, minkä takia aloitin ratsastuksen. Muistan olleeni onneni kukkuloilla, ja ajattelin sen olevan elämäni paras päivä, kun pääsin ratsastamaan ensimmäistä kertaa kunnolla! Ratsastuksen aloitin siis Jatilan tallilla, joka oli todella kiva paikka aloittaa ratsastus :)

Onko sinulla yksi, vai monta ystävää?


- Koulussa saan aina seuraa, mutta minulla on 1-2 oikeaa ystävää, ja muut ovat sitten enemmän tai vähemmän ihan koulukavereita, tai kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa, mutta joille ei voi uskoa kaikkia salaisuuksiaan. Pääosin olen todella vähän kavereiden kanssa, mutta tosiaan se pari hyvää ystävää löytyy. 

Jos saisit valita, ottaisitko paljon rahaa vai kuolemattomuuden? 


- Mitähän tähän pitäisi vastata? Ottaisin varmaan kuolemattomuuden, jos samassa setissä tulisi se, ettei sairastuisi vanhana pahasti mihinkään sairauteen. Jos voisin sairastua pahasti, ottaisin paljon rahaa, koska voisin elää onnellisena. Eläisin mieluummin rikkaana ja vähän, kuin pitkään ja todella sairaana. 

 Onko teillä ollut muita koiria, kuin Pörri?

- Kun olin alle kolmevuotias, meillä oli länsisiperianlaika, Jimi. En siitä paljoakaan muista, mutta muistan sen ensimmäisen nuolaisun ja sen, että suuresta koostaan huolimatta se oli maailman lempein koira ja ihana häseltäjä, joka oli koko ajan tekemässä jotain :D

Haluaisitko olla joku muu, kuin sinä itse?



- En, haluan olla ihan oma itseni, ja olen tyytyväinen itseeni. 

Lempieläimesi?


- Saako sanoa kaksi? Koira ja hevonen, yhtä en osaa millään sanoa. Ennen Pörriä hevonen, mutta nyt molemmat. Jos pitäisi valita, luopuisinko ratsastuksesta vai Pörristä, luopuisin ratsastuksesta- onhan Pörri nyt sentään perheeni rakas koira :3




Lemppari blogisi?


- En tähän osaa sanoa vain yhtä, mutta tässä alla muutama linkkeineen:
Angels' pullip
Kaktu ja Futura
By Kati Alexandra
Tietenkin kaikki muutkin lukemani blogit ovat ihan mahtavia, enkä osaa oikeasti sanoa parhaita! Ei tällaisia saa laittaa :)

Elätkö päivä kerrallaan, vai mietitkö tulevaa?


- Sekä että. Yritän elää hetkessä ja miettiä sitä hetkeä jota elän, mutta samalla mietin tulevaa esimerkiksi omien jatko- opintojeni, tulevan työpaikan ja tulevien kokeiden suhteen, että osaan varautua. Yritän aina varautua kaikkeen, mutta usein pyrin antamaan tuulen viedä mukanaan :D

Tykkäätkö kirjoittamisesta?


- Enhän minä varmaan blogia kirjoittaisi, jos kirjoittamista inhoaisin. Rakastan kirjoittamista, ja olen viisivuotiaasta lähtien kirjoittanu kaikenlaisiaa tarinoita- jos haluatte, voin jotain niistä joskus täällä julkaistakin :D Hehheh, ne ovat kyllä osa aika järkyttäviä, mutta jos kiinnostusta riittää niin mikäpäs sitä estää!

Mikä haluaisit olla isona?


- Pitkään toiveissa on elänyt alakoulun opettajan ammatti, mutta eihän sitä koskaan loppujenlopuksi tiedä. Aika näyttää! Toinen toiveammatti olisi joku biologiaan ja luonnontieteisiin liittyvä ammatti, kun luonto on kuitenkin todella mielenkiintoinen näin niinkuin kokonaisuutena.

 Onko bannereiden teko sinusta mukavaa?

- Kyllä, erittäin mukavaa. Sen takia alunperin pistin banneripajankin pystyyn, ja voin sanoa, että olen kehittynyt bannereiden teossa jonkin verran. Tällä hetkellä on kaksi tilausta toteuttamatta, mutta mahdollisimman pian väsään nekin. 




Pahin tapaturmasi, vai onko sulle ylipäätäänsä sattunut mitään pahaa?


- No mitään kovin pahaa minulle ei ole sattunut, mutta viime vuoden toukokuussa, kun pyöräilin aamulla kotiin hakemaan jotain kirjalappuja, kaaduin pyörällä ja etuhampaani painuivat sisään/ katkesivat. Ne kuitenkin säilyivät hengissä, ja nyt etu-ylähampaissani on puolet jotain hampaankorjausainetta ja toinen puoli sitten omaa hammasta. Tarkennuksena vain se, että edestä pelkästään kaksi (2) hammasta painui sisään. 

Viisi lempi poni-tai hevosrotua?


Poniroduista shetlanninponit, russponit, connemaranponit, islanninponit/hevoset ja newforestinponit. Hevosista sitten andalusialaiset, trakehnerit, arabit, suomenhevoset ja erilaiset puoliveriset.

Lempi koirarotu?

- Jos norjanharmaata ei lasketa, ehdottomasti beaglet- olen aina halunnut beaglen:)

Tykkäätkö ratsastaa?


- En minä varmaan muuten ratsastusta harrastaisi, eli kyllä tykkään. Mielelläni ratsastaisin useammankin kerran viikossa!

Minkä tasoinen ratsastaja olet?


- Esteillä vai koulussa? Koulussa olen vahva HeC/ heikko HeB, mutta aika lähellä helppoa B:tä. Esteitä olen hypännyt 65cm asti, eli ye:65cm ja re suunnilleen sama. 

Hevoset vs ponit?

- En tähän kunnolla osaa vastata, kun pidän molemmista, mutta koska poneilla menen eniten, vastaan ponit. Poneissa on kyllä muutenkin sitä jotain hauskaa ilkikurisuutta, joten senkin takia ponit ovat parhaita. Ovat suokit ja muutkin hevoset todella kivoja, mutta tällä hetkellä (saattaa muuttua vähän ajan päästä) ponit. 




Koirat vs kissat?


- Koirat, sillä en ole oikein kissaihminen, vaikka ne todella suloisia ovatkin.

Vuohet vs Kanat?


- Vuohet ovat ihan parhaita, eli vuodet :D

Tykkäätkö alpacassoista?


- Alpacassot ovat ihan jees, mutta eivät ehkä ihan sitä minun omaa alaani, kun en mitenkään pullipeista ja muista mangatyyppisistä jutuista tiedä, niin sen takia en noista ihan hirveästi tiedä. Ovathan ne toki suloisia :)

Keräiletkö mitään?


- Tällä hetkellä en keräile yhtään mitään, jos ratsastustunteja ei lasketa ;) Kilpailutulokset ovat myös kovassa keräilyssä, mutta...

Jos sinun pitäisi ostaa nyt 5 asiaa, mitä Ostaisit?


- Jos ei olisi mitään rajaa siinä, paljonko kyseinen asia maksaa tai onko sen ostaminen järkevää, ostaisin oman hevosen, paukkuliivin, uusiin standardeihin (oikeinkirjoitus?) sopivan kypärän, oman asunnon ja yksityistunteja. Aika hevospainotteiseksi kyllä meni :D

Pörri vai oma hevonen?


- Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! En voi vastata tähän- oma hevonen olisi varmasti yhtä rakas kuin Pörri tällä hetkellä. Mahdoton kysymys, mutta en tappaisi/ luopuisi Pörristä, vaikka saisin oman hevosen. 




Tuhat kultaharkkoa vai kaksituhatta hopeaharkkoa?


- Luultavasti molemmat olisivat samanarvoisia, mutta ottaisin mieluummin kaksituhatta hopeaharkkoa, sillä ne olisivat käytännöllisempiä.

Missä haluaisit asua?


- Joko jossain ihan korvessa, metsän reunassa Itä- Suomessa, tai sitten Saksassa/ Itävallassa.

Mikä on paras tulos koulukisoista minkä olet saanut?


- 65.682 ja luokan voitto koulukisoista.

Korkein hyppäämäsi este?


- Tähän vastasin jo jossain ylempänä, mutta suunnilleen 65cm.

Voisitko kuvitella elämää ilman hevosia? Tai Pörriä?

- Ei en voisi ainakaan elää ilman hevosia tai Pörriä, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan, millaista elämä olisi ilman niitä. Mutta en pystyisi elämään, vaan kuvittelemaan ;)

Maailman paras hevonen- maailman paras suomenhevonen Kekkale "Keke"

Millainen on hyvä ystävä?

- Luotettava, rento, ystävällinen, rehellinen, vastaanottavainen, mukava, tsemppaava, kannustava ja sellainen, joka uskaltaa sanoa totuuden, vaikkei se aina se paras totuus olisikaan. 

Jos saisit oman hevosen, millainen se olisi?


- Koska kyseessä olisi ensimmäinen oma hevoseni, se olisi rauhallinen opetusmestari, joka voisi viedä minua eteenpäin niin koulussa kuin esteilläkin, eli n. HeA ja re 70cm, näin realistisesti ajateltuna. HeB:kin voisi olla ihan ok, mutta HeA mieluiten :)

Mitä tapoja muuttaisit itsessäsi? 


- Ainakin sen, etten jättäisi kaikki asioita ihan viimetippaan, ja sama kokeisiin luvussa :) Enkä saisi vaatia itseltäni aina täydellisyyttä.

Millainen olet luonteeltasi?

- Olen todella positiivinen ja puhelias, pölpötän koko ajan kuin papupata, eikä minua saa hiljaiseksi muuten kuin koulunpenkillä. Se, minkä teen, teen sen aina täysillä tai en ollenkaan. Olen todella ystävällinen ja minuun on helppo tutustua, ja parhaassa tapauksessa osaan antaa puheenvuoron sille, joka sitä tarvitsee. Jos jollain ystävistäni on huolia, yritän kuunnella ja auttaa häntä parhaani mukaan. Jos jotain teen, teen sen myös huolellisesti, enkä mielelläni jätä mitään puolitiehen. 



Tähän on tulossa vielä kaksi osaa, hevosista ja Pörristä, koska kysymyksiä tuli niin paljon. Toivottavasti saan julkaistua muutkin osat pian!

Onko mielipiteitä siitä, miten vastailin kysymyksiin? Miten vastauksia voisi parantaa jatkoa ajatellen? vastasinko tarpeeksi hyvin? Oliko kuvia ja tekstiä sopivasti?

26.5.2016

101. Jos sun otteesi lipsuu, mä ohjaan

Jossain postauksessahan kerroin teille Ferrarista, tästä tulisesta risteytysponitammasta, johon minulla ei ole mitään kontrollia, ja joka vie minua 6-0 ponin hyväksi? Kerroin siinä postauksessa, että pyörin miniympyrällä koko tunnin ajan, enkä edes uskaltanut ottaa laukkaa.
Kun sitten tämä poni oli laitettu minulle tunnille, olin heti vaihtamassa sitä johonkin muuhun poniin. Pelkäsin ratsastusta Ferrarilla, vaikka se ei tee mitään muuta, kuin menee kovaa. Halusin heti vaihtaa johonkin hitaaseen, tuttuun ja turvalliseen poniin, mutta tukijoukon kannustuksen avulla sitten otin härkää sarvista ja lähdin seuraamaan estetuntia, jolla Ferrari oli.
Pelkoni lisääntyi, kun poni ei suostunut ylittämään edes pientä puomia, mutta lopputunnista kavaletteja ylitettiin tuon unelmahevosen näköisen piruponin kanssa laukassa ilman ongelmia. Ohjeeksi sain vain luottaa hevoseen ja siihen, että se osaa. 

Vähän vino ratsastaja ja hiukan lyhyt jalustin :D
Tunnin aluksi aloin säätämään jalustimia, jossa menikin sitten hyvän aikaa... En saanut sitä ' klipsiä ' sopimaan ollenkaan jalustinhihnan reikään, ja siinä sitten itsekseni opettelin säätämään jalustimia yli viisi vuotta ratsastaneena:) Välillä meinasin mennä paniikkiin, kun Ferrari lähti liikkeelle ilman lupaani, mutta opettajan ohjeilla sain jalustimet vihdoin ja viimein säädettyä ja sain lähteä liikkeelle kiertämään uraa alkukäyntien merkeissä.
Enpäs ehtinyt sitten kertaakaan kiertää kenttää, kun ohjeeksi tuli tulla C- päätyyn pääty- ympyrälle. Saimme toivoa tunnin ohjelmaa, ja minun ehdotuksestani pidimme kunnon istuntarääkin, ja aiheena oli siis yleisesti ottaen koko istunta.

 Varoituksen sana: tunnin tehtävistä ei ole mitään kerrottavaa, kun emme mitään ihmeellisempiä tehneet, mutta jos ahaa- elämykset, istunta-analyysit sun muut oudot jutut kiinnostavat, tervetuloa seuraamaan tätä postausta;)


Alkutunnista saimme tehtävän miettiä, mitä kaikkea siihen istuntaan oikeasti kuuluu, ja mitkä ovat sen tärkeimpiä ominaisuuksia.

Vastauksia saimme kolmen hengen ryhmän voimin muutaman, johon lukeutuivat ainakin jalat, selkä, keskivartalo, kädet, pää ja kaikki muu siihen kuuluva. Yleisesti ottaen siis kaikki meistä kuuluu istuntaan. 
Seuraavana meidän piti antaa hevosille ihan pitkät ohjat (kuitenkin sellaiset, että pystyi vähän ohjailemaan ympyrällä) ja katsoa opettajaan päin siinä mahdollisimman rennossa käynnissä. Meidän piti miettiä, onko painomme jakautunut tasaisesti molemmille istuinluille ja onko niillä ylipäätään ollenkaan painoa. 

Opettajankin mukaan painoni oli jakautunut kohtuullisen tasaisesti ja hyvin siihen satulaan, kunhan ensin sain korjattua istuntaani. Istuin satulan oikealla puolella. En paljoa, mutta sen verran, että jos menisimme vasemmassa kierroksessa, se häiristsisi hevosta. Itseasiassa oikeassa kierroksessa se ei haittaa, jos paino on jakautunut vähän oikealle- ja sama juttu sitten vasemmassa kierroksessa, mutta toisinpäin.




Seuraavana mietimme kantapäitämme ja reisiämme. Ovatko kantapäät ja jalat kääntyneet ulospäin? Puristavatko reidet satulaa?
Omana vahvuutenani voin ratsastajana sanoa, että jalkani pysyvät tuossa oikeassa asennossa kohtuullisen hyvin ponista riippumatta, enkä jää puristamaan reisillä. Jaloista ei siis minulle ollut paljoakaan sanottavaa, mutta sain samalla itselleni työkaluja ratsastukseen, kun kuuntelin opettajan neuvoja muille oppilaille.

Seuraavana oli muistaakseni selkä. Oliko selkä notkolla vai suorana? Miten se oma selkä vaikuttaa ratsastukseen?
Opettajan kommentti omaan selkääni oli, että se on koko ajan suorana. Olen aina luullut, että oma selkäni on notkolla ja olen etukenossa koko ajan, mutta ilmeisesti asia ei ole ihan niin :D Samaan tehtävään kuului myös tarkistaa, miten kyljet ovat. Onko toinen kylki pidempänä kuin toinen? Itse huomasin, että oikea kylkeni on paljon lyhyempänä kuin vasen, mutta sain asian kyllä korjattua.

Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä meidän piti miettiä päämme asentoa. Miten pää on? Jos lähdet harjoistusraviin, ' vispaako' pää liikkeen mukana ylös-alas? Onko pää pystyssä ja suorana, vaiko edessä tietokoneniskamaisesti? Katsotko hevosen niskaan?
Itselläni ei ollut myöskään pään kanssa kovinkaan suuria ongelmia, ja se pysyi hyvin paikoillaan niin käynnissä kuin ravissakin.



Huomasitte varmaan, etten vielä ole kertonut mitään tunnin tehtävistä`? Kerroinkin ensimmäisenä, mitä tunnilla käytiin läpi, enkä mennyt suoraan tehtäviin.
Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä piti kääntää hevonen pitkin ohjin pelkillä painoavuilla. Naureskelin siinä itsekseni, ettei tule Ferrarin kanssa onnistumaan ikinä, mutta sitten kääntäessäni huomasin, että poni on todella herkkä istunnalle (jos pidätteitä ei lasketa). Se kääntyi todella kivasti, eikä mennyt aikaakaan, kun ratsastin jo vasemmassa kierroksessa pitkin ohjin.

Kysymyksenä tuli, että miltä tuntuu ratsastaa vasemmassa kierroksessa, ja tuntuuko olo jotenkin erilaiselta kuin oikeassa. Oma vastaukseni tähän oli jotakuinkin tällainen : " Jotenkin olo tuntuu jäykemmältä ja kankeammalta, enkä kykene mukailemaan Ferrarin liikkeitä yhtä paljoa tässä kierroksessa."
Pian siihen vasempaan kierrokseen tottui ja sain oman istuntani korjattua kunnolla myös vasempaan  kierrokseen.

Nostimme sitten harjoitusravin, ja aloimme korjailemaan istuntaa siinä. Aluksi pelkäsin nostaa Ferrarilla ravin, sillä luulin sen lähtevän raketin lailla liikkeelle. Minua odotti kuitenkin yllätys, ja poni ravasi tasapainoista ja hyvää ravia parin kierroksen ajan, kunnes opettaja käski kaikki takaisin käyntiin, ja esitti kysymyksen siitä pään asennosta, ja se korjattiin ensin käynnissä, ja sen jälkeen ravissa.




Kun oman pääni asento oli parempi, niin yhtäkkiä ravi tuntui helpolta ja vaivattomalta istua. Ihan, kuin olisin istunut pumpulin päällä, enkä ponin, joka on aina vienyt minua 6-0. Tuli kyllä niin mahtava fiilis, ettei mitään rajaa!

Näitä harjoitteita teimme oikeastaan koko tunnin ajan, ja sain istunnasta todella monia uusia juttuja tietooni, eikä mitään jäänyt epäselväksi. Istuntatunteja pitäisi kyllä ehdottomasti olla paljon useammin, kun niistä on selvästi todella paljon hyötyä!

Älä käännä koskaan ponia näin...
Ferrarista jäi todella ihana tunne alle, kun sain sen ensimmäistä kertaa koskaan kontrolliin, ja se kuunteli minua koko ajan, kuten kuvistakin toivottavasti huomaa. Sen korvat olivat koko ajan minuun päin, ja se odotti uutta pyyntöä.
Jäin jossain vaiheissa vähän suuhun kiinni, mutta kun yhteistyömme tästä vielä parantuu, niin nämäkin ongelmat kaikkoavat.

Sain Ferrarista uuden lempparin kyllä ehdottomasti, jotenkin sen tuntui vain niin hyvältä! Suunnittelin jo kaikkia kisojakin, mutta kyllä niiden aika tulee sitten, kun yhteistyö pelittää kunnolla ;)
Toivottavasti piditte postauksesta, kysymyspostauksen vastaukset ovat tulossa piakkoin, samoin kisapostaus :D

Kerran se poni jotain säikähti :) 

23.5.2016

100. Kysy-39 lukijaa

Nyt on taas tehnyt mieleni vastailla teidän mieltä mietityttäviin kysymyksiin, joten olisi taas kysymyspostauksen aika! Olkoon tämä samalla sitten 39 lukijan spesiaalipostaus, kun en parempaakaan keksi. Kiitos kaikille lukijoille!

Kysyä saa sunnuntaihin 29.5.2016 asti, jolloin alan tätä postausta kokoamaan. Toki otan vähän myöhemminkin tulleita kysymyksiä vastaan, mutta pyrin kokoamaan yhden postauksen- määrästä riippuen kaksi- ajan sallimissa rajoissa. Aihe on vapaa, mutta tässä muutamia esimerkkejä:

- Pörri
- Ratsastusharrastukseni
- Ratsastus yleensä
- Erilaiset mielipiteet

Muitakin saa- ja pitää laittaa, joten ei sitten muuta kuin kysymään!


Edellinen postaus: linkki postaukseen

99. "Työnnä laukkaa eteen lantiolla!"

Toivottavasti nämä ratsastuspostaukset eivät vielä pursua korvista, sillä nyt olisi taas sellaisen aika! Pörristä kuulumisia sitten taas aika pian, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.

Tunti aloitettiin normaaleilla alkukäynneillä, ja sään ollessa todella kuuma ja hiostava, olivat ne normaalia pidemmät. Olihan Lupiini mennyt jo toisenkin tunnin minua ennen, joten se oli hiukan läkähtyneen ja hitaan oloinen. Vaikka sille tarjottiin vettä, ei herra halunnut juoda ollenkaan.
Alkukäynneissä sain koko ajan kuulla, että ponin pitäisi liikkua aktiivisemmin eteen. Meno taisi taas jäädä vähän laahustamiseksi, yritetään vaan kitkeä tätä huonoa tapaa pois :D


En tasan tarkkaan enää muista, mitä tunnilla teimme, joten tästä postauksesta saattaa tulla vähän lyhyempi.
Muistaakseni otimme ensin ravia ympäri kenttää, ja yritimme saada sitä aktiiviseksi. Muutamat lisäykset lävistäjillä ja pitkillä sivuilla mahtuivat mukaan, ja no- eivät ne mitenkään loistavasti menneet, mutta eivät ihan penkin allekaan. Lupiini ei kuunnellut kunnolla pohjeapuja, vaan jäi pahasti pohkeen taakse, enkä saanut sitä pohkeen eteen hetkeen.
Kun lisäyksiä tehtiin muutamat, alkoivat ne paranemaan vähä vähältä, mutta siltikään ero normaaliin raviin ja lisättyyn raviin ei ollut sellainen, millainen sen pitäisi olla. Siltikin lävistäjiltä jäi "ihan jees"- fiilis, kun sain mukaan pari onnistumistakin.

Ravissa harjoittelimme myös ihan vaan harjoitusravia ja keskiympyröitä, vaikka niitä ei HeC:1 2000- ohjelmaan tullutkaan. Keskiympyröille sain hyvät tiet, ja tiet pysyivät muutenkin kohtuullisina koko ajan.
Koska minun piti ravata reipasta ravia, ja Lupiinilla on ainakin minun hankala istua reippaassa ravissa, ei meno ollut mitenkään mahtavan näköistä, ainakaan koko aikaa. Loppua kohden sain ravissakin siedettäviä pätkiä, vaikka ne eivät ehkä silmiä häikäisseetkään. Ehkä tässä vielä joskus opin istumaan Lupiinin ravissa =)


Seuraavana aloitimme verryttelyn laukassa. Yritin keskittyä eniten omaan ylävartalooni ja siihen, etten kippaisi laukassa eteen, tai alkaisi ylimyötäilemään laukan liikettä. Kun sitten nostin laukan, oli ensimmäinen kommentti: "Lisää vauhtia", jonka sain kuulla muutamaankin otteeseen tunnin aikana.
Laukan pyrimme saamaan aktiiviseksi, ja teimme hiukan nostoja ennen varsinaista työskentelyä. Siirtymiset sujuivat hyvin, mutta nosto tuli vasta kahden sekunnin päästä pyynnöstä, eli Lupiini ei ollut kunnolla avuilla.

Pian otimme sitten ihan reipasta laukkaa, ja laukkasimme ympyrällä niin kovaa, kuin vain sain ponin laukkaamaan. Kun minusta tuntui, että laukkasimme kovaa, ei laukka ollut vielä lähelläkään lisättyä laukkaa, eli olen tottunut aika hitaisiin hevosiin, ainakin tämän (ja kaiken muunkin) perusteella. Tätä reipasta laukkaa sitten laukkasimme muutaman kierroksen, ennen kuin jatkoimme laukan pidentämisen ja lyhentämisen parissa.

Ensiksi lyhensimme ja pidensimme laukkaa niin, että aina puolet keskiympyrästä mentiin lisättyä laukkaa, ja toinen puoli niin hidasta laukkaa kuin mahdollista. Pidennykset eivät alussa sujuneet kovinkaan hyvin tällä puolella ympyrällä, ja tahti kasvoi vain hiukan, eikä mitään suuria onnistumisia tullut.
Laukan lyhentäminenkään ei oikein onnistunut, mutta puolella kierroksella sain ihan kohtuullisesti lyhennettyä- jos otetaan huomioon, etten tämäntyyppisiä tehtäviä oikeastaan tee. Kun sitten lyhensimme koko ympyrän/ kaksi ympyrää ( ja toisinpäin), niin alkoi sujua paremmin, koska minulla oli aikaa valmistella siirtymisiä askellajin sisällä paljon paremmin.


Lyhennyksissä sain todella kivoja pätkiä, eikä niissä ollut niinkään ongelmaa lukuunottamatta tahattomia ravisiirtymisiä, jotka johtuivat liiallisista pidätteistä ja liian vähäisestä istunnan tuesta liikkeen jatkamiseksi.
Lisäyksissä oli sitten vähän oman istunnan kanssa vähän pahempia ongelmia, kun kippasin taas eteen. Silloin sain kuulla, että minun pitäisi työntää laukkaa eteen lantiolla- ei ylävartalolla, niin kuin tein. Samalla, kun korjasin tätä virhettä, tarkistin myös käsieni asennon ja korjasin sen. Heti, kun nämä kaksi asiaa olivat paremmin kunnossa, sujui laukkaaminenkin paljon paremmin, ja sain paljon hyviä pätkiä.

Välikäyntien jälkeen aloimme tulla rataa, niin kuin näihin yksityistunteihin kuuluukin, varsinkin ennen kisoja. Treenasimme alkutervehdystä kumpaankin suuntaan kolmesta neljään kertaa, mutta nyt pääsin vähän vähemmällä kuin viime kerralla. Yritin ratsastaa mahdollisimman tarkat tiet varsinkin alku- ja lopputervehdyksiin, ja ehkä juurikin ne sujuivat tunnilla hyvin.
Tahti kärsi vähän alkutervehdykseen tullessa, mutta muuten ne onnistuivat ihan hyvin.

Yksittäisenä treenasimme oikeastaan jokaista radan osa- aluetta, ja menimme radan kerran raipan ja ohjeiden kanssa. Useimmat neuvot, mitä tällä kertaa kuulin, liittyivät juurikin tähän aktiivisuuteen ja tahtiin, mikä minulla ja Lupiinilla oli.
Välikäyntien jälkeen poni oli sammunut, eikä ollut enää niin hyvin hereillä kuin alkutunnista verryttelyjen aikana.


Kun tuli itse radan menon aika, jouduin jättämään raipan pois ja ratsastamaan itse ilman, että minulle kerrottiin, minne mennä. Alkutervehdykseen en tullut aivan linjalla, ja lisäykset eivät onnistuneet kunnolla, enkä saanut Lupiinia ollenkaan pohkeen eteen. Varsinkaan lisäys pitkällä sivulla keventämättä ei onnistunut.
Laukat nousivat kivasti, ja ne pyörivät kunnolla, mutta eivät silti olleet kovin aktiivisia. Vasemmassa kierroksessa pitkällä sivulla laukatessa onnistuin pudottamaan Lupiinin raville, mutta muuten rata meni kokonaisuudessaan hyvin.

Suoritin radan hiukan hätäisesti ja malttamattomasti, mutta silti se meni siedettävästi, vaikkakin hiukan hitaasti.


Tunnista jäi taas tosi kiva fiilis, ja kohtuullisen luottavaisin mielin lähdettiinkin sitten kisoihin (jotka eivät nyt ihan nappiin menneet, mutta siitä postausta sitten, kun saan kuvat isältäni) :D

Mitä mieltä olitte postauksesta? Kirjoitinko sopivasti, liikaa vai liian vähän? 

20.5.2016

98. Paikoillenne- valmiit- onnistu!

Viime viikon sunnuntaina oli viimeinen rästituntini, joten tiesin, että tämän tunnin jälkeen esteille saattaa tulla pieni tauko. Olemme kuitenkin jo miettineet, että välillä voisi mennä estetunnille palauttelemaan asioita mieleen, sillä esteiden hyppääminen tekee kuitenkin erittäin hyvää tasapainolle ja mukautumiskyvylle myös kouluratsastusta ajatellen. Vaikka MänRassa ei paljoa hypätäkään, on minunkin hyvä välillä pomppia pieniä esteitä ihan myös mielenvirkistykseksi. Eihän minulla ole enää hirveän suurta hinkua esteille, mutta on kyllä pakko myöntää, että kaikesta huolimatta ne ovat kivoja. Sen takia varmaan otinkin valmennusleirille estepainotteisen puolen... 

Sain estetunnille jo kolmannen kerran peräkkäin Punchikin, joka olikin ihan hyvä, sillä nyt tiesi jo vähän ponin käytöstä ja nappuloita esteillä. Punchik oli taas ihan mutakuorrutteinen, oli käynyt taas tarhassa piehtaroimassa minua varten ;) Ei se kura ja muta haittaa minua edelleenkään- kuuluuhan piehtaroiminen ilman loimea ihan hevosen perusoikeuksiin, vai mitä! Olihan siinä jonkin verran tekemistä, jotta ponin sai puhtaaksi tuntia varten... Lopputulos oli kuitenkin ihan siedettävä, eli kehtasin lähteä tunnille :D

Vähän epäonnistunut muokkaus- mutta söpö poni!
Jo alkukäynneissä huomasin ponin olevan vähän tahmea, mutta tätä vauhtikammoista kouluratsastajaahan tämä ei haitannut. Tai, kyllä se vähän häiritsi, kun tuntui, ettei Punchik ei liikkunut mihinkään, joten tein paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Punchik tuijotteli vähän ulkokentän kulmia ja esteitä, mutta sain sen kuitenkin menemään niistä ohi- vaikken kovin rennosti. Kun alkuravit aloitettiin, sain koko ajan kuulla, että poni laahustaa mummoravia, ja että sen pitäisi mennä monta kertaa reippaammin. Yritin sitten parhaani mukaan saada ponia reippaammaksi, ja sain muutamia ihan kivoja pätkiä vähän reippaammassa ravissa. 
Tällä tunnilla yritin keskittyä myös siihen, että istun suorassa, enkä laukassa lähde kippaamaan niin paljoa eteen, josta on nyt tullut jonkinasteinen miniongelma. Onnistuinkin käynnissä ja ravissa pitämään oman istunnan kohtuullisen vakaana, eikä hitaammissa askellajeissa tullut sen suhteen ongelmia.

Alkuraveissa oli siis tarkoitus ravata mahdollisimman reippaasti ympäri kenttää ja taivutella poneja ja hevosia. Halusin kipeästi saada Punchikin keskittymään minuun ja ravaamaan reippaasti, ja kuten ylhäällä mainitsin, sain pari ihanaa pätkää. Ajoittain Punchik rentoutuikin vähän, mutta jos peräänannosta puhutaan, se oli todella kaukana siitä! Kun alkuravit kumpaankin suuntaan oli tultu, verryttelimme hevosia laukassa pääty- ympyrällä C- päädyssä. Kun kaikki hevoset laukkasivat reippaasti eteen, aloimme tulla laukassa pientä, 30cm kavalettia. 
Tässä vaiheessa oloni oli vielä rento, sillä Punchik tuntui olevan hyvin hallinnassa ja kontrollissa- sekä laukkaavan tarpeaksi hidasta laukkaa minun makuuni. Ensimmäinen ylitys sujui kivasti, tosin omalta kohdaltani hiukan epävarmasti. En uskaltanut päästää ponia laukkaamaan kovin reippaasta viime estetunnista johtuen, mutta pian huomasin, että pääsin hyppyihin kohtuullisen hyvin mukaan ja sain askeleet osumaan kavaletille kunnolla, eikä Punchik ollut ryöstämässä mihinkään. Kavaletin jälkeen olin yleensä vähän jännittynyt, kun pelkäsin ponin vetävän päänsä alas, mutta kun mitään pahaa ei tapahtunut, myös oma itseluottamus kasvoi ja uskalsin päästä Punchikia vähän reippaampaan laukkaan. 

Oikeaan kierrokseen kavaletti ei sujunut alkuun niin hyvin kuin vasemmassa kierroksessa, enkä saanut ratsastettua sille hyvää tietä näin aluksi. Oikea kierros on vaikeampi niin minulle kuin Punchikillekin, joka selittää vähän tätä huonompaa menoa. Sain kuitenkin oikeaan kierrokseen muutaman kivan hypyn, ja sain ponin hyvin kiinni esteen jälkeen. 


Koska meitä oli tunnilla neljä ja rataakin piti ehtiä ratsastamaan, emme ehtineet ottaa muille esteille tai kavaleteille erillisiä harjoitteluhyppyjä, vaan jouduimme lähtemään suoraan neljän esteen miniradalle. Ensimmäisenä radalla piti tulla vasemmassa kierroksessa C- päädyssä oleva kavaletti laukassa, jonka jälkeen piti jatkaa lävistäjällä olevalle 35cm pystylle. Sen jälkeen piti vaihtaa laukka, ellei se ollut jo vaihtunut, ja jatkaa A- päädyn pääty- ympyrällä olevalle n.35-40cm pystylle, josta viimeisenä- vaan ei vähäisimpänä pitkällä sivulla olevalle kavaletille. Toiseksi viimeisen ja viimeisen esteen väli oli aika haastava, koska kääntämisaikaa oli oikeasti aika vähän. 

Ensimmäiselle esteelle sain kohtuullisen hyvän hypyn hyvässä, lyhyessä mutta aktiivisessa laukassa, ja sain askeleetkin osumaan hyvin. Lävistäjällä olevalle pystylle tuli vähän huonompi hyppy, enkä päässyt sille ihan mukaan. Punchik kuitenkin pelasti tilanteen ja vaihtoi itse laukan ennen A- päädyn pääty- ympyrällä olevaa estettä. Pääty- ympyrän pystylle tuli aika tiukka käännös, ja vaikka vauhti vähän kasvoi ennen estettä, annoin Punchikin hoitaa hommansa. Tämän jälkeen tuli se "tiukka paikka", joka sujui kivasti. Kaikkein parhaiten ensimmäisellä kierroksella sujui varmastikin ensimmäinen ja viimeinen este, joille sain hyvät lähestymiset ja hypyt.

Toisella kierroksella C- päädyn esteelle tuli huono hyppy, sillä vauhtia ei ollut tarpeaksi ja poni lähestyi estettä ristilaukassa. Esteen jälkeen se tiputti raviin, eikä tahti säilynyt ollenkaan, kuten arvata saattaa. Sain tulla esteen uudestaan, ja tällä kertaa tulin vähän reippaammassa laukassa. Laukka meinasi hiipua, mutta painoin pohkeet kärsivällisesti ponin kylkiin. Kun Punchik tajusi, että jatkaisimme lävistäjän pystylle, se kiihdytti vauhtia, ja annoin sen tehdä sen. Tajusin, että vauhdissa ei ole mitään pahaa, kunhan se pysyy hallinnassa. Otin ennen hyppyä pari pidätettä, jotta sain askeleet sopimaan, ja saimmekin tälle pystylle hyvän hypyn. Poni vaihtoi taas laukan, ja pääsimme jatkamaan A- päädyn esteelle. Sille tuli hyvä hyppy, ja pääsin siihenkin mukaan. Viimeiselle esteelle tuli ok hyppy, mutta se tuli vasemmasta reunasta. 
Viimeisellä kierroksella meni sitten kaikkein parhaiten, ja pääsin hyvässä ja sujuvassa temmossa jokaiselle esteelle ja pääsin mukaan hyppyihin. Loppuravit ja käynnit sujuivat omassa tahdissaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. 

Tunnista jäi todella hyvä ja kiva fiilis, ja vanhat taidot tulivat pikkuhiljaa esiin tämän tunnin aikana. Huomasin, etten ehkä olekaan niin tumpelo siellä ponin selässä esteillä, ja samalla sain itseluottamusta jatkoa varten. Lopputunnista vauhti ei enää pelottanut, ja esteet pysyivät sopivan pieninä omaa varmuuttani ajatellen. Kaikenkaikkiaan tunnista tuli ihana fiilis, ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan! Haluan kyllä jatkossakin päästä pomppimaan tällaisia pieniä esteitä, jos edes kerran kahdessa kuukaudessa pääsisi pomppimaan:)
Onnistuneeseen estetuntiin oli hyvä lopettaa, ja siitä lähdettiin kohti uusia tavotteita- tosin yhdellä erotuksella. Tämän tunnin jälkeen luovuttaminen ei enää kuulunut sanavarastooni, vaan viskasin sen roskakoriin erittäin nopeasti!

Oli ihan pakko muuttaa osa kuvista mustavalkoisiksi, kun laatu oli karmea ja kuvat muutenkin ylivalottuneita... Huoh..!
Koulutunnin sainkin mennä Lupiinilla, kuten olin toivonutkin. Alunperin minulle oli laitettu koulutunnille Stella, mutta kisojen takia vaihdoin ratsuni Lupiiniin. Itse en taaskaan laittanut koulutunnin ratsua kuntoon, vaan MänRan ihana tallityöntekijä laittoi toisen tunninn ratsuni kuntoon niin kuin kahdella edelliselläkin kerralla- superiso kiitos hänelle siitä! Voin tässä vielä hehkuttaa, että huomasin, ettei Lupiinia ollut laitettu kuntoon hutaisten, vaan ponin karva kiilsi- selvästi hoitamiseen oli käytetty enemmän aikaa kuin se 5min!

Alkukäynneissä Lupiini oli todella tahmea ja hidas, sekä erittäin jäykkä kummastakin kyljestä. Paljon oli siis tehtävää tälläkin tunnilla ennen, kuin poni kulkisi kunnolla. Yritin sitten herätellä ponia parhaani mukaan ilman raippaa, mutta kun tämä ei tuntunut oikein sujuvan, otin kepukan mukaan. Tahti parani selkeästi, mutta samalla Lupiini muuttui jännittyneeksi--> Ratsastajakin jännittyi. Tähän olisi auttanut, jos olisin rentouttanut itseni, mutta ihan en siinä onnistunut, ainakaan aluksi. Lupiini tuijotteli kulmia, ja yritin silloin vain saada ponia rentoutumaan ja laskemaan päätään alemmaksi. Pitkin ohjin tämä onnistuikin paremmin- jes!

Alkuraveiksi otimme sitten taas sitä reipasta ravia uralla tehden paljon voltteja, kiemuroita ja pääty- ympyröitä yms. Yritin heti aluksi saada Lupiinia mahdollisimman aktiiviseksi, ja tehdä paljon lisäyksiä ja askeleenpidennyksiä. Temponmuutokset tulivat todella huonosti, ja annoin ponin lusmuilla vaan oman jännitykseni takia. Hevonenhan on ihmisen peili, kuten sanotaan, joten ilmeisesti Lupiini jännittyi kulmista, koska itse jännitin niitä. Pyrin kuitenkin muuttamaan jännityksen rentoudeksi. Annoin hetken ravin tahdin olla (virhe), ja keskityin hyviin ja rentoihin kulmien ratsastuksiin. Aina, kun lähestyimme kulmaa, olimme kulmassa ja ohitimme kulman, päästin sisäohjan löysäksi ja kiitin Lupiinia. Samalla se rentoutui ja laski päätään, ja pikkuhiljaa, muutaman kierroksen jälkeen kulmat sujuivat ilman sen suurempia jännittämisiä. Minun olisi pitänyt jo aluksi keskittyä enemmän tahtiin, mutta sain sen aika nopeasti kuitenkin kontrolliin vähän paremmin.

Alkuverryttelyt teimme myös laukassa, jotka otimme sitten pääty- ympyröillä. Laukka pyörii Lupiinilla aina kivasti, mutta onkin sitten eri asia, onko se energistä tai reipasta. Lupiini ei pudota kovinkaan helposti raville, mutta se laukka saattaa muuttua ravia hitaammaksi, jos ei ratsasta kunnolla eteen...:D
Sain kumpaankin kierrokseen todella kivoja pätkiä laukassa, ja sain pidettyä oman istuntani kohtuullisen suorassa. Alkuun laukka oli tahmeaa ja hidasta, mutta loppua kohden sain todella ihania pätkiä, jolloin jopa tuntui, että poni liikkuisi omalla moottorilla. Näitä pätkiä haluan sitten lisää, varsinkin sitten kisoissa!


Kun välikäynnit oli kävelty, aloitimme varsinaisen tehtävän. Oikeassa kierroksessa mentiin kolmikaarinen ravissa, eikä tehtävä ollut sen monimutkaisempi myöskään vasemmassa kierroksessa. Lupiini eteni vähän hitaasti, mutta kuitenkin ihan kohtuullista tahtia. Sain ratsastettua asetukset ja taivutukset kivasti, ja samalla Lupiinikin rentoutui, kun sai jotain kunnollista tekemistä (ei sillä, ettei alkuverryttely olisi kunnon tekemistä).

Aluksi kaarista tuli ihan järkyttävän näköisiä ja erikokoisia, mitä ne olivatkin oikeastaan koko tunnin ajan. Ainakin sain tietää, mitä pitää harjoitella kisoihin ;) Lopulta sain kuitenkin kumpaankin suuntaan pari kivaa kolmikaarista, josta oli sitten hyvä lähteä vaikeuttamaan tehtävää.

Lisänä tähän tehtävään tuli laukannosto ensimmäisen kaaren kohdalla, ja siirtyminen takaisin raviin toisen ja kolmannen kaaren välissä. Vaikka laukka- aika oli lyhyt, vaadin Lupiinilta energistä ja mahdollisimman aktiivista laukkaa.
Laukat nousivat jokaisella kerralla siististi ja omalla ajallaan, mutta jäin laukassa taas helposti matkustamaan, enkä vaatinut ponilta lähes mitään. Tästä sain kuulla pariin otteeseen opettajaltanikin, mutta jos tätä ei otettu huomioon, menivät laukat todella kivasti :D


Kaikenkaikkiaan tästäkin tunnista jäi hyvä ja varma maku suuhun, vaikka kaikki ei sujunutkaan koko aikaa hyvin. Tästä oli hyvä jatkaa sitten torstaina yksityistunnilla, josta on tulossa postausta sitten joskus, kun saan kaiken kasattua valmiiksi postausta varten.
Kiitos muuten kaikille ihanille lukijoilleni, teitä on jo 38 :O Teidän kommentit ovat olleet aivan ihania ja niistä tulee aina hyvälle tuulelle :D Kiitos siis todella paljon!