3.4.2019

#423 Myöhästyneet mökkikuulumiset//How was our cottage holiday?

Eihän se olekaan kuin huhtikuun alku, kun saan kirjoitettua postauksen hiihtolomasta, jonka vietimme perheeni kanssa Konnevedellä todella mahtavassa mökissä upeissa maisemissa. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan? 

It's the beginning of April, when I publish this post. Better late than never, did it go like that? From this post you can read about my last holiday, which I and my family spent in an amazing cottage in Konnevesi. It was maybe the most relaxing holiday ever! If you want to know more, keep on reading. 
Odotukset mökkeilyä kohtaan olivat tällä kertaa vähän ristiriitaiset - toisaalta toivoin sellaista unelmien auringonpaisteen täyteistä lomaa, jolloin kaikki olisi yhtä hymyilyä, kun taas toisaalta ainoa toive oli pitää kaikki hengissä. Onnekseni ensimmäinen toiveista täyttyi, ainakin suurimmilta osin. 
Pakko kyllä sanoa, että koskaan en ole viikon aikana nähnyt yhtä vaihtelevia sääolosuhteita. Oli lämpimistä aurinkoisista päivistä sankkoihin lumipyryihin, josta edelleen kauniisiin, hentoihin lumikuuroihin ja lopulta ihan vesisateisiin asti. Samaan aikaan lämpötila vaihteli -20'c-asteesta yli kymmeneen plus-asteeseen asti. Mikään sää ei menoa hidastanut, loman aikana nautittiin ja täysillä!
 Aivan loman ensimmäisinä päivinä ei jäälle ollut asiaa sen ollessa täynnä vesilammikoita.
Before the holiday I was just hoping, that everyone will come back home healthy and alive. In addition to this I was secretly hoping, that we will have a sunny, happy holiday. Luckily, the both of my wishes filled almost completely. 
I have to say, that during this holiday we had a quickly changing weather. We had sunshine, thick snow storms, beautiful snowfalls and rain. Also the temperature changed a lot, from almost -20'c to plus 10'c. Whatever the weather was, we did everything we wanted and enjoyed as much as we could!
Heti sunnuntaina, päivä palopaikalle saapumisen jälkeen, saimme päivän ajaksi ihania vieraita! Sukulaisiamme tuli käymään mökillä ja vietimmekin oikein mukavan, aurinkoisen päivän ulkoillen, syöden ja yhdessä aikaa viettäen. Samalla tutustuimme lähiympäristöön ja myöhään illalla suunnittelimmekin hiukan tulevaa viikkoa. Mitään minuuttiaikataulua emme missään nimessä halunneet, joten alustavat suunnitelmat jätettiin alustavaksi ja elettiin päivä kerrallaan. 

On Sunday, one day after we arrived to the cottage, we got guests. Some of my relatives came to see us & enjoyed the silence of the nature. We spent a really great day! We ate a lot, enjoyed the long walks and just spent some great time together. 
In the evening we did some plans for the next week. Anyone of my family didn't want a really specific plans, so we just looked for some hiking areas from maps. In the same evening we decided to live day by day. 
 Näkyvyys oli aika mainio joinakin päivinä sankan lumipyryn takia.
Sunnuntaista eteenpäin päivät ovatkin kauniisti sekoittuneet toisiinsa, eikä niistä saa tolkkua kukaan. Viikon alku käytettiin aika tiiviisti mökin lähimaastoja tutkiessa ja polviin asti ulottuvassa hangessa kahlaillessa. Oli muuten huomattavasti raskaampaa, kuin tavallisella auratulla polulla käppäileminen. Koiratkin väsyivät oikein mukavasti ja olivat iltaisin hyvinkin rauhallisia. 

After Sunday I don't have many exact recollections. In the beginning of the week we walked really much on the roads & fields near the cottage and hiked in the forest. The snow was really deep, almost at my knees height, so walking was tough. Because of that also the dogs were quite tired in the evenings.
 Auringonlaskut <3
Olisiko ollut torstain tai keskiviikon aikoihin, kun sukset kaivettiin auton katolta ja lähdettiin järven jäälle suksimaan. Itselläni ensimmäisen päivän yritys meni metsään, koska jouduin hengenahdistuksen takia palaamaan mökille vain lyhyen hetken jälkeen. 
Seuraavalla yrityksellä pääsimmekin sitten menemään ihan muutaman kilometrin lenkin ilman ongelmia. Oman hiihtotaukoni huomasi, mutta hauskaa oli pienistä alun vaikeuksista huolimatta. Vaikka jää oli varmistetusti paksua ja kestävää, sen hidas sulaminen oli koko ajan takaraivossa. Jää paukkui jatkuvasti ja aiheutti pieniä lähtöjä omalla kohdallani - niistäkin selvittiin, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti. 
Joissakin kuvissa esiintyvät harmaat läiskät ovat kuvissa, koska unohdin lumipyryn jälkeen putsata kameran linssin...

It was maybe Wednesday or Thursday, when we decided to go skiing on the lake. The first try didn't go so well, and because my shortness of breath I had to go to the cottage really early. 
In the next day we tried skiing again and after all, it went well and I had a lot of fun! At first skiing felt weird, because I had a long break of it. 
Even if the ice was really hard on surface and skiing on the lake was safe, I didn't feel comfortable all the time and was really nervous in the beginning. The clack of the ice was scary and really fascinating at the same time.

Lisäksi kävimme jonain päivänä kävelemässä yhtä luontopolkua. Sää oli jokseenkin kyseenalainen suojasää, mutta otimme riskin ja lähdimme kahlaamaan yli puolimetriseen hankeen. Paikalle saavuttaessa koko retki tuntui mahdottomalta syvän ja märän hangen takia. Koirat upposivat hankeen aika kauniisti ja tiedossa olikin heti alusta asti, että retkestä tulisi karvakorville hyvinkin raskas. 
Pakko myöntää, kävi tuo omallekin kunnolle kävellä muutama kilometri koskemattomassa ja syvässä hangessa. 
 Yllä edes jonkinlainen rakennekuva melkein 2-vuotiaasta Almasta. Selkä ei ole todellisuudessa noin notkolla, mutta valjas painaa karvaa lyttyyn, ja tämä taas luo notkoselkä-vaikutelman.
One day we went hiking to a nature trail. The weather wasn't the most perfect, but we took the risk and just went there. Because of that we had to walk in very deep snow and proceed slowly, that it wouldn't be too demanding to Pörri & Alma. 
It's interesting to think, how tough it was for the dogs - they're so small and the snow was so deep. It was hard for me too!
 Jään kuvaaminen on hankalaa, ainakin minulle. Pidättekö enemmän ylemmästä vai alemmasta muokkaustyylistä?
Summa summarum, mökkiloma oli yksiä elämäni parhaista mökkilomista. Luonnon rauha ja hiljaisuus oli jotain totaalisen käsittämätöntä ja ilman puhtaus ainoaa laatuaan. En usko, että koskaan unohdan kirkasta tähtitaivasta, rikkumatonta hiljaisuutta, luonnon välitöntä läheisyyttä tai sitä rentoutunutta oloa, mikä lomalta palatessa oli. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ei tarvinnut jännittää kenenkään terveyden puolesta ja sai vain yksinkertaisesti nauttia elämästä ilman stressiä. Tällaisia pitäisi jokaisen loman olla!
Long story short, our holiday was one of the best cottage holidays ever! I can't forget, how I felt when I heard the total silence and felt the fresh air and could just lay down in the snow while looking the clear, starry sky. I was so relaxed, when I came home - although I didn't want to come home at all! 
In this holiday I could just relax, everyone was healthy and able to let go of the stress. It was something, what every single day should be. 

Missä sinä rentoudut kaikkein parhaiten?
Onko sinulla jotain erityisen hyvin mieleenjäänyttä positiivista kokemusta?

How do you relax?
What do you enjoy the most?

29.3.2019

#422 Instagram- ja blogiarvostelut, osa 2


Osa teistä saattaa hyvällä tuurilla muistaakin nämä toistaiseksi kesken jääneet instagram- ja blogiarvostelut, joiden ensimmäisen osan julkaisin tammikuun puolella. Siitä onkin jo aikaa, ja ennen muihin juttuihin siirtymistä ajattelin kirjoitella nämä loputkin alta pois. 

Teille, jotka ette ennen ole tämän tyyppisiin postauksiin törmänneet, tai olette autuaasti unohtaneet, niin kerrataan vielä homman nimi lyhesti. Minulle sai laittaa joulu-tammikuussa arvosteltaviksi omia instagram-tilejään tai blogejaan mahdollisen lyhyen esittelyn kera. Tämän jälkeen esittelen ja arvostelen heidän tilinsä tai bloginsa omassa postauksessaan. Pointtina tässä on jakaa omia mielipiteitäni ja ehdotuksiani siitä, miten tiliä/blogia voisi minun mielestäni parantaa. Tavoite ei siis ole lytätä tai mollata, vaan esittää kehuja ja rakentavaa palautetta. 

Instagram-tilien kohdalla arvostelukohtia ovat yleisvaikutelma ja aihe, bio, kuvat, kuvatekstit, aktiivisuus ja mahdollinen lopetus tai tiivistelmä, mikäli koen sen tarpeelliseksi. Blogien kohdalla arvostelukohtia ovat blogin yleisvaikutelma ja ulkoasu, julkaisutahti, tekstit, esittelysivut ja kuvat. 

Nyt, kun käytännöt on selvitetty lyhyehkösti, siirrytään itse aiheeseen aloittaen instagram-tileistä!


@dressageteamhannula

13-vuotiaan kouluratsastajan tili on jo pitkään kuulunut yksiin lempi Instagram-tileistäni! Tiliä olen seuraillut jo pitkään, ja uudet postaukset katson aina innolla ja suurella mielenkiinnolla. @dressageteamhannula - tililtä pääset seuraamaan Saanan ja hänen suloisen Kaapo-poninsa kehitystä. Mukana pyörii satunnaisesti myös muita ratsuja. 

Tilin bio on siisti ja siitä löytyy lyhesti Saanan ja Kaapon yleistiedot sekä yhteistyötahojen nimet. Lisäksi siitä löytyy linkki Saanan pitämään blogiin, josta voittekin lukea lisää blogien arvosteluista. Mielestäni mustavalkoinen bio on nätti ja siisti, sekä siitä löytyy omaan silmääni kaikki tarvittava. Ehkä jokin väripilkadus voisi piristää ensivaikutelmaa, mutta tämä menee jo todella puhtaasti mielipideasioiden puolelle.

Saanan tililtä löytyy aika tasaisesti videoita ratsastuksesta, kuin myös kuvia. Pääosin kuvat ovat järjestelmäkameralaatuisia ja laadukkkaita katsella - toki mukaan mahtuu muutamia puhelinräpsyjäkin. Pidän tilin ihanasta aitoudesta ja rennosta, sekä positiivisesta fiiliksestä, joka on esillä jokaisessa julkaisussa. Feediin kaipaisin hiukan lisää yhtenäisyyttä, mutta erityisesti näin talvikaudella ymmärrän sen olevan hyvin haastavaa. Videot ovat älyttömän kiva lisä ja antavat entistä kattavampaa kuvaa Saanan ja Kaapon kehityksestä, tästä pidän siis suuresti!

Kuvateksteistä ei minulta löydy halaistua negatiivista sanaa. Pidän älyttömän paljon Saanan tarkoista analyyseista ratsastuksista ja valmennuksista, johon plussaa tuovat positiivinen asenne ja hyvä oikeinkirjoitus. Erityisen paljon pidän siitä, että kuvatekstien pituus vaihtelee - välillä on lyhyempiä postauksia ja välillä pidempiä selostuksia. Jatka samaan malliin!

Tilin aktiivisuus on hiukan vaihtelevaa - välillä on parin päivän taukoja, välillä postauksia ilmestyy päivittäin ja välillä jopa parikin postausta saman päivän aikana. Pääosin postaustahti on mielestäni oikein sopiva, mutta mielestäni kaikkein optimaalisinta olisi, mikäli päivittäminen olisi jollain tavalla "tasaista", jos ymmärrätte, mitä ajan takaa. Tämä on toki usein hankalaa järjestää ja itsellänikin olisi tässä rutkasti petrattavaa monellakin tapaa. 

Kokonaisuutena Saanan tili on ihanan iloinen, positiivinen ja inspiroiva, laadukas nuoren kouluratsastajan ylläpitämä tili! Kuten jo aikaisemmin mainitsin, on tili oman seurantalistani kärjessä. Mikäli tämä tili ei ole jo seurantalistalla, käy ehdottomasti lisäämässä se sinne!

"Jaan tilille heppa-ja pupukuvia ja kuulumisia vuorotellen."

Suvin blogin instagramia olen seuraillut jo pidemmän aikaa ja tilin meno on tullut tutuksi - hyvällä tavalla tietenkin. Kuten Suvi itse yllä kertoi, löytyy tililtä niin hevosten, pupujen kuin jollain tasolla myös Suvin itsensä kuulumisia. 

Bio on mielestäni käytännöllisesti ja kivasti rakennettu ja nopealla silmäykselläkin siitä löytyy käytännössä kaikki tarvittava. Bio on selkeä ja siitä löytyvät linkit Suvin omalle tilille, kuin myös hänen blogiinsa. Mielestäni on mukavaa, kun bio eroaa "normista", eli kaikki tiedot eivät ole allekkain! En oikeastaan lähtisi bioa korjaamaan millään tavalla, vaan omaan silmääni se on oikein kiva nykyisellään. 

Tililtä löytyy kuvia oikeastaan laidasta laitaan, ratsastuskuvista pupujen kuviin ja siitä edelleen yksityiskohtaisempiin kuviin tai videoihin. Viime aikoina feedissä ei ole ollut juurikaan pupujen kuvia, joten niistä toivoisin hiukan tasaisemmin väliajoin päivityksiä. Lisäksi katselisin mielelläni useamminkin ratsastusvideoita, koska ne antavat entistäkin kattavamman kuvan ratsastuksista. @animal.fri3nds - tilin kuvat ja videot ovat lähes poikkeuksetta hyvälaatuisia ja mukavia katsella. Omaa silmääni miellyttävät erityisesti yksityiskohtaisemmat kuvat ja ratsastuskuvat. Tähän väliin on myös pakko mainita, että Suvi on kehittynyt ratsastajana älyttömän paljon lyhyehkössä ajassa!
Pidän siitä, että Suvin kuvatekstit ovat vaihtelevan pituisia ja laajasti eri aiheista. Ratsastustunneista tai ratsastuksista kertovat julkaisuiden tekstit ovat mukavan pitkiä ja antavat kattavan kuvan siitä, mitä tehtiin. Kirjoitusvirheitä ei juurikaan ole, joka lisää lukukokemuksen mukavuutta. Välillä kuitenkin toivoisin näihin pidempiin postauksiin tekstin väliin esimerkiksi emojeita tuomaan hiukan pirteämpää ilmettä. Omaa kokemustani tilistä parantavat myös lyhyemmät julkaisuiden tekstit, koska ne tuovat vaihtelevuutta tilin sisältöön!

@animal.fri3nds-tilin postaustahti on omaan silmääni aika vaihteleva. Pääosin postauksia tulee vähintään viikon välein, mutta joinakin päivinä on tullut jopa kaksikin postausta. Tämäkin järjestely on mielestäni ihan kiva, mutta katselisin postauksia mieluusti myös useammin, kuin kerran viikkoon!

Kokonaisuutena Suvin tili on todella positiivinen, pirteä ja laadukas seurattava vaihtelevalla sisällöllä - ei se syyttä ole seurantalistallani näin pitkään pysynyt! Kuten Saanankin tilin kohdalla, suosittelen kaikkia lisäämään tämänkin blogin seurantalistalleen, mikäli se ei siellä jo ole. 

"Blogia kirjoittaa 18-vuotias ikuinen heppatyttö. Päivittelen blogiin tämän hetkisestä liikutushevosestani lämminveritamma Jalmarista, joka on ex-ravuri. Tämän lisäksi blogi sisältää jonkun verran myös muita juttuja, jotka tulevat elämässäni vastaan."

Näin kertoo Suvi ihanan pirteästä Hymyillen Huomiseen-blogistaan, joka on jo vuosikausia kuulunut lempiblogieni listalle! Blogia pidetään ihanan pirteällä ja positiivisella asenteella, hyvin kirjoitetuilla teksteillä ja laadukkailla kuvilla varustettuna. Mikäli tämä ei siis kuulu jo lukulistallesi, kannattaa se sinne käydä lisäämässä. 

Hymyillen Huomiseen-blogiin klikatessasi on ensimmäisenä vastassa taidokkaasti koodattu ja rakennettu, tyylikäs ulkoasu, joka tällä hetkellä on hiukan kesäinen vallitsevaan säähän verrattuna. Erityisen paljon pidän banneriin kuuluvien tekstien takana olevista läiskistä ja liukuvärjätystä violetista tekstistä. Banneriin valitut kuvat ovat nätit ja kuvastavat hyvin blogia, mutta omaan silmääni eivät aivan täydellisesti sovi blogin muuhun värimaailmaan. Muuten blogin ulkoasusta ei ole sanottavana puolta negatiivista sanaa - mielestäni se on ihanan pirteä ja persoonallinen!

Julkaisutahti on tällä hetkellä aika pysähtyneen oloinen - viimeisin postaus on julkaistu tammikuun aikana. Tähän en syitä tiedä, mutta sen verran haluan sanoa, että olisi ihanaa lukea postauksia useammin tästä blogista! Blogin postaukset kun ovat aina sellaisia päivien parantajia. 
Kuva (c) Hymyillen Huomiseen

Itse olen aina pitänyt todella paljon Suvin kirjoitusvirheettömästä ja eläväisestä kirjoituksesta! Postaukset eivät ole puuduttavan pitkäksi kirjoitettuja tai liian lyhyitä, huolimattomasti tehdyn näköisiä, vaan kaikki ovat panostettuja ja huolellisesti rakennettuja. Tekstiä on omaan silmääni sopivasti jokaisessa postauksessa, enkä osaa siitä kaivaa oikeastaan negatiivisia puolia. Postauksia löytyy monesta aiheesta ja se onkin yksi syy, miksi mielenkiintoni blogia kohtaan on pysynyt yllä pitkään. 

Sivut ovat hyvin kirjoitetut ja kohtuullisen laajat, kuten koko muukin blogi. Jallun ja muiden hevosten sivut ovat mielestäni käytännössä täydelliset, mutta Suvin omalle sivulle kaipaisin hiukan enemmän esimerkiksi luonnekuvausta tai pientä tarkempaa tarinointia siitä, millainen ihminen hän on. 

Kuvista ei ole mitään negatiivista sanottavaa, vaan ne ovat aina takuuvarmaa hyvää laatua! Ne ovat taidokkaasti otettuja, laadukkaita ja liittyvät käytönnössä poikkeuksetta postauksen aiheeseen. Lisäksi ne ovat sopivan persoonallisia ja ne on sovitettu mukavasti tekstin väliin. 

"Tämä blogi kertoo 8-vuotiaan ratsuponin ja poniratsastajan elämää kohti suuria kouluratoja!"

Näin Saana on kirjoittanut bloginsa Tervetuloa-osioon. Mielestäni se onkin Saanan blogi pähkinänkuoressa, eikä sitä kovin paljoa paremmin voisi kuvailla. Kouluratsukon elämää-blogi on omalla lukulistallani pyörinyt vasta parisen kuukautta. Alunperin törmäsin siihen Saanan Instagram-tilin kautta ja silloin se jäikin lukulistalleni pysyvästi. 

Blogiin saapuessa on vastassa vaalea ja hyvin siististi toteutettu ulkoasu. Banneri on mielestäni tehty kivan värimaailman ympärille ollen harmoninen ja tyylikäs. Pidän myös siitä, ettei se noudata tavallista suorakulmiomuottia. Lisäksi bannerin teksti on kivan näköinen, erityisen paljon pidän kaunofontista! Olisin itse ehkä häivyttänyt bannerin reunoja hiukan enemmän ja lisännyt ulkoasuun hiukan lisää värejä. Toisaalta se on hyvin tyylikäs näinkin. 

Kouluratsukon elämää-blogin julkaisutahti on mielestäni aika kiva, ja mitä nyt katsoin, niin postauksia tulee kymmenen päivän välin kummallakin puolella. Julkaisutahti on siis mielestäni oikein mukava, eikä kaipaa sen suurempaa muutosta mihinkään suuntaan. 
Kuva (c) Krista Rosten, kuva Saanan blogista

Saanan kirjoittama on hyvin huoliteltua ja kirjoitusvirheetöntä ja tekstinä hyvin miellyttävää lukea! Se saa pysymään mukana tekstissä loppuun asti ja osan siitä tekee tekstin hyvä ja siisti asettelu, joka parantaa lukukokemusta. Pidän suuresti myös siitä, että tekstiä ei ole liian pitkiä pötköinä putkeen, vaan väleissä on esimerkiksi kuvia. Lisäksi postaukset ainakin vaikuttavat sopivalla tavalla suunnitelluilta ja selvästi panostetuilta. Ainoa miinus tekstistä on sen fontti, joka on omaan silmääni hiukan hankalalukuista - se on kuitenkin puhtaasti mielipideasia. 

Blogista löytyvät myös kattavat ja hienot esittelysivut, joista löytää kaiken tarpeellisen nopeasti! Saanan ja Kaapon esittelysivuilta löytyy lähes kaikki pähkinänkuoressa ja ne antavatkin mukavan startin heidän menoonsa mukaan hyppäämiseen! Esittelysivuihin on selkeästi panostettu, enkä niitä lähtisi muuttamaan. Yhteystiedot- ja yhteistyösivut ovat hyödylliset, mutta ainakaan minulle Erikoispostaukset-sivu ei aukea. 

Sitten päästäänkin blogiarvosteluiden viimeisen kategorian, kuvien pariin! Saanan blogissa kuvat ovat hyvin laadukkaita ja monet ilmeisesti ihan ammattivalokuvaajienkin kamerasta. Puhelinkuvia en nopealla vilkaisulla löytänyt, vaan kaikki ovat tasaisen hyvän laatuisia järjestelmäkamerakuvia, josta tulee pelkkää plussaa! Itse kuitenkin mielelläni laittaisin kuvat postauksiin vähän isommiksi, niin niitä pääsisi kuvaa klikkaamatta ihastelemaan suuremmassa koossa. 

"Blogissa seikkailevat ratsastuskoulun tuntihevoset. Eli blogin pääaihe on hevoset ja ratsastustuntipostaukset, mutta silloin tällöin blogiin tulee kaikkea muuta kuten pupujen kuulumisia, kuvapostauksia ja asiapostauksia."

Näin Suvi kirjoittaa Elämää hevostytön kengissä-blogistaan, joka on jo vuosia pysynyt lukulistallani, vaikka blogin alusta onkin välillä muuttunut. Erityisen paljon olen Suvin blogissa pitänyt positiivisesta ja elämäniloisesta asenteesta - blogin postaukset ovat oikeita piristysruiskeita! Se onkin yksi suuri syy siihen, miksi yhäkin luen blogia odottaen aina innolla seuraavaa postausta. 

Blogiin tullessa on vastassa ensimmäisenä isokokoinen, mutta nätti banneri. Vaikka se onkin yksinkertainen, pidän siitä paljon. Fontti erottuu sopivasti ja bannerin kuva on ihanan talvinen - lumisade on saatu vangittua kivaan nätillä tavalla. Blogin muu ulkoasu on nätin siisti, yksinkertainen ja selkeä, mutta itselleni osuu hiukan ikävästi silmään bannerin alapuolella oleva mainos. Muuta negatiivista en ulkoasusta keksikään - se on omaan silmääni oikein kiva. 

Julkaisutahti oli muistaakseni aikaisemmin hyvinkin aktiivinen, mutta tämän vuoden puolella se on valitettavasti hiukan hidastunut. Postausten ollessa hyvin mukavia lukea, toivoisinkin siis aktiivisempaa postaustahtia Instagramin aktiivisen päivittelyn ohelle. Toki tämä voi olla hankalaa toteuttaa, jos materiaalia, motivaatiota, aikaa yms. ei juuri sillä hetkellä ole. 
Kuva (c) Elämää Hevostytön Kengissä

Suvin kirjoittamasta tekstistä huokuu poikkeuksetta elämänilo ja hyväntuulisuus ja se on suuri syy siihen, miksi postauksia on mukavaa lukea. Tekstiä on postauksissa pääosin sopiva määrä, vaikka välillä toivoisinkin hiukan pidempää tarinointia. Suvi ei ole tunkenut tekstiä yhdeksi pötköksi, vaan on asetellut sen mukavaksi ja helppolukuiseksi. Postaukset pitävät mukanaan loppuun asti. Satunnaisia pieniä kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta en tekstistä löydä mitään negatiivista sanottavaa!

Varsinaisia esittelysivuja en blogista löytänyt pienen etsimisenkään jälkeenkään, mutta toisaalta etusivulla oleva esittelyteksti ajaa siitä osan. Esittelytekstistä löytyy pääosin kaikki tarvittava blogin lukemista varten ja se on mielestäni hyvin kirjoitettu. Mielelläni lukisin kuitenkin laajemmin myös blogissa seikkailevista nelijalkaisista - ovathan ne kuitenkin suuri osa blogia! En tosin tiedä, miten tämä onnistuu Nouwin alustalla. 

Blogista löytyy kuvia monipuolisesti ja laajasti suuntaan ja toiseen. Suvin blogissa on useita hyvälaatuisia kamerakuvia, mutta myös hiukan arkisempia puhelimella otettuja kuvia. Itse pidän kummistakin, koska puhelinkuvatkin ovat mielestäni hyvälaatuisia puhelinkuviksi ja tuovat kivaa "lisäaitoutta" blogiin. Toisaalta pidän myös näistä kameralla otetuista kuvista. Kuvia on postauksissa sopivat määrät ja ne ovat mukavan suuria!

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä ne sitten olivat, blogi-ja instagram-arvostelut! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös se niin mene. Toivottavasti nautitte postauksen lukemisesta ja palaatte blogini pariin uudestaankin. Oikein mukavaa keväänjatkoa kaikille <3!

5.3.2019

#421 Lapsi on terve kun se leikkii // A playing kid is a healthy kid

Alma muuten täytti hurjat kaksi vuotta 5.3 - eikö olekin upeaa, että se on jo näin iso tyttö <3!
Alma had her 2nd birthay on the 5th of March - that's truly amazing, I think!

Hei, ja oikein mukavaa maaliskuun alkua! 

Tuntuu lähestulkoon naurettavalta aloittaa jokainen postaus tyylillä "pahoittelut myöhässä olevasta postauksesta" tai "olen ollut kiireinen" tai "en vain ole jaksanut raahautua näppäimistön ääreen". Niinpä tätä postausta ei aloitetakaan noin, vaan käydään soitellen sotaan.

It feels almost ridiculous to start every single post like "I'm sorry this post comes so late" or "I've been so busy" or "I've been too tired to write anything reasonable." So, I won't start this post like it this time. Welcome to read this post and find out what's going on with our lives!
Joululomastahan on nyt jo puoli ikuisuutta ja sen jälkeen on luonnollisestikin tapahtunut paljon - tällä kertaa hyviä asioita. Alma parani onnettomuudestaan parisen viikkoa odotettua nopeammin ja siitähän se riemu sitten irtosi, kun tytöt pääsivät painimaan keskenään ensimmäistä kertaa puoleentoista kuukauteen! Tämä siis tapahtui heti helmikuun alussa, reilu kuukausi sitten. 

It's been an eternity since Christmas holidays and it's happened a lot after that. Alma healed a couple of weeks before it was "supposed to" - we all were really happy because of that! And you can't believe how happy she was when she got a permission to play with Pörri first time in one and a half months! This happened in the beginning of February.  
Alman kunto nyt ymmärrettävästi ei ollut parhaimmillaan ja se ei jaksanut kovin pitkään juosta ympäri pihaa häntä putkella, mutta hauskaa näytti kummallakin olevan! Mitään suurempia välien selvittelyitä ei jouduttu ratkomaan, joka tuli jollain tavalla yllätyksenä - olihan takapiha ollut kokonaan Pörrin valtakuntaa parin kuukauden ajan. 

Alma got tired quite fast when she and Pörri were playing in really deep snow. It was fun as long as it lasted and I was just so happy when I saw them running, wrestling and playing together. They didn't even evolve "a fight" (it's something between playing and quarrel) what was a little surprise. That's because our backyard was Pörri's own for a couple of months. 
Pörri keskittyi kahteen valtavaan lumivuoreensa aika tiiviisti. Olimme kasanneet takapihalle etupihalta kolatusta lumesta lumivuoret Pörrille ja ai että, kun tyttö nautti niistä hurjasti niin pitkään, kun ne isoja olivat! Niistä syntyi välillä pientä kränää koirien välille, mutta sallittakoon tämä normaalin lajikäyttäytymisen nimissä. 

Also Pörri enjoyed playing in the snow. Especially she loved her own snow mountain. Well, it was big in the beginning of February, now it's just a little hill because the snow has melted a lot. Pörri just played on the mountain, slided down many times, dug  big holes and enjoyed with her whole heart. 
Pörri was a little bit possessive of the mountain, but in the end also Alma could walk on it a little bit. 
Oli myös iloinen yllätys huomata, että kaikki sujui aikalailla, kuten oli suunniteltukin. Puolen tunnin leikkihetken jälkeen kummatkin koirista kaatuivat nukkuviksi karvamatoiksi takan eteen lämmittelemään ja nukkuivatkin hamaan ikuisuuteen asti. 

I was really happy to see, how their first time playing together went exactly like it was planned. After playing about half an hour they just fell asleep in front of the fireplace - and yes, they slept really many hours and just looked so happy and satisfied. 
Tästä pari viikkoa eteenpäin kävimme mökkeilemässä Konnevedellä, hiihtoloma kun oli. Paikka oli meille uusi, mutta mökki&maisemat olivat aivan ikimuistoisia ja viikko varmasti mahtavimpia mahdollisia! Yritän kasailla tästä kattavaa postausta sitten, kun saan omat kiireet hellittämään ja inhottavan, pitkittyneen flunssan heitettyä ojan pohjalle. 

A few weeks after that we went to a cottage at Konnevesi. We had an amazing time there, although the weather was really variable during the week. We got to do many amazing things and the landscapes were simply amazing. I'll write a post of that later, when I'm not that busy as I am right now... Remember to stay tuned!
Hiihtoloman jälkeen koirien elämä on ollut oikein mukavaa - ne ovat päässeet takapihalle leikkimään käytännössä päivittäin ilman valvontaa. Kumpikin koirista on terveenä ja toistaiseksi eivät ole keksineet uusia typeriä tapoja paeta takapihalta. Edelleen olo on hyvin vainoharhainen niiden juoksennellessa kahdestaan ilman valvontaa, mutta toivon mukaan luottamus tyttöjä kohtaan kasvaa sitten ajan kuluessa.

After our holiday the dogs have had a lot of fun! They have played in our backyard together almost every single day. Pörri and Alma are both healthy and so far they haven't escaped from our yard. I don't trust them at all with this whole "escaping-thing", but maybe I will learn as time goes by...?
Maalis-helmikuun vaihteen viikonloppuna eteläisessä Suomessa oli oikein mukavat hankikannot, joten hyödynsimme sen kunnon hiihtolenkeillä! Tai no, osa perheestä pääsi matkaan mukaan, mutta itse jouduin kärvistelemään yskän ja flunssan kanssa sängyn pohjalla. 
Lauantaina koirat kävivät reilun kymmenen kilometrin lenkin ja sunnuntaina jotakin viiden ja kuuden kilometrin välistä. Loppupäivät sujuivatkin sitten oikein rauhallisissa ja väsyneissä merkeissä koirien osalta :D 

At the weekend between February and March dogs went skiing to the fields with my dad and my sister. I would have wanted to go with them, but I was ill and couldn't leave my bed. 
On Saturday they skied about four-five kilometers and on Sunday about the same. Both of the dogs really enjoyed that and it's almost their favourite sport at the moment. In the end of the weekend Pörri and Alma were really tired (and that's only a good thing!) and slept a lot.

Tällaista meille siis juuri nyt kuuluu - oikein mukavaa normaalia elämää kevättä odotellen. Tällaisena se saisi puolestani pysyäkin, juuri nyt en nimittäin kaipaisi yhtään ylimääräistä häslinkiä minkään suhteen. Onhan se aivan normaali arki lähestulkoon ihmisen parasta aikaa!

So, that's how we're doing right now - having some wonderful normal life. I'd really love, if the life would go like this all the time - I don't miss any accidents or escaped dogs at all! 

Oikein ihanaa maaliskuun jatkoa teille kaikille & kiitos postauksen lukemisesta! 

Thank you for reading & all of us hope that you'll have an amazing March!