8.6.2019

#425 Lomalla viimeinkin!

Nyt kevään kouluhommat ja koestressi on saatettu vihdoin ja viimein päätökseen. Kymmenen viikon ajan voin antaa itselleni luvan levätä ja kerätä voimia tulevaa syksyä varten, joka tuleekin olemaan viimeinen syksyni peruskoulussa. 
Sitä ennen haluan ottaa kaiken irti kesästä, nauttia auringosta, lukemisesta, retkeilystä, talleilusta ja muusta vapaa-ajasta. Tarkoituksena olisi aina mökkireissuen sun muiden seassa ehtiä tännekin jotain kirjoittelemaan, mutta enpä uskalla luvata mitään... 

Toukokuun postauksen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä, mukaanlukien kaikki ihanat metsäretket, lyhyet ja vähän pidemmät vaellukset, vierailu Mustilan arboretumissa ja ikuisuuksien mittaiset rapsutushetket keskellä kesäkuunvihreää nurmikkoa. 
Viimeisin kuukausi onkin monella tapaa ollut yksi ihanimmista pitkään aikaan - elämä ja valo on tuntunut voittavan kaiken stressin ja sairastelun. Minä ja koirat olemme päässeet nauttimaan metsän viileydestä, uskomattomista ilmoista ja saapuneesta kesästä. 
Kesäkuun alussa käväisimme Mustilan arboretumissa nauttimassa upeista, järjettömän suurista puista, kukkivista atsaleoista ja henkeäsalpaavan kauniista alppiruusuista. Toivoakseni tästä reissusta on tulossa erillistä kuvapostauksen tapaista, kunhan saan kuvat läpikäytyä ja muokattua. Mikäli postausta ei ilmesty, kuvia tulee näkyville valokuvausinstaani, joka löytyy täältä.

Toukokuun retkistä ei valitettavasti ole kerrassaan mitään muistikuvia valokuvien lisäksi, joten siirrytään suoraan tähän päivään - eihän menneisyydellä ole mitään uutta kerrottavaa.
Kesäkuu starttasi helteisenä jo viikko sitten. Helteet ovat tuntuneet päivä päivältä vain pahenevan, eikä niille valitettavasti näy loppua. Hellelukemissa mennään edelleen, "parhaimpina" päivinä auringossa oleva mittari on käynyt jopa neljänkymmenen asteen kuumemmalla puolen. Ilma on seisovaa ja ukkosta enteilevää, mutta viimeiseksi mainittu on onnistuneesti ja muutamaan otteeseen kotipaikkamme ohittanut. 
Ehkä kuumuudesta ei saisi valittaa, mutta tosiasia on se, että Pörri ja Alma ovat kuumuuden takia todella tuskissaan. Tuntuu, että niiden viilentäminen ei ota onnistuakseen - kylmät & märät pyyhkeet, sekä suihku tuovat vain hetkellistä helpotusta, jonka jälkeen tuska kuumuudesta palaa tassukavereiden elämään. 
Lievää helpotusta tuovat häkin viileähköt kivet, varjoisa katos, hiekkalaatikko ja vanhan leikkimökin alunen, joka kovallakin helteellä pysyy viileänä. Kaikesta tästä huolimatta koiria ei voi aamulla puoli kuuden jälkeen raahata kävelylle ennen ilta kymmentä, joten ne saavat rauhassa makoilla aidatulla takapihallamme. 

En tosin itsekään voi kehuskella olevani näillä helteillä kovinkaan pirteä tai toimintakykyinen. Juominen unohtuu helposti ja sitä kautta tykyttävästä päänsärystä on tullut tuttu, lähes päivittäinen vieras. Monesti olenkin siis joutunut tyytymään rauhaisaan terassilla makoiluun ja kirjojen lukemiseen ilman toivettakaan kävelylenkeistä tai toimintakykyisyydestä.
Lämmintä saa ja pitää olla, mutta liika nyt joka tapauksessa on liikaa. Parinkymmenen lämpöasteen lukemat ovat omaan makuuni juuri sopivat - en ole nuutunut, mutten toisaalta myöskää horkassa peiton alla tärisemässä. 
Itse pääsen hellettä pakoon viikoksi matkustaessani Ruoveden Ratsutallille kenttäleirille - täältä olisi tarkoitus kirjoitella postausta, mikäli saan siihen luvan ja järjestettyä itselleni aikaa, sekä motivaatiota sen väsäilyyn. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että tulevasta leiriviikosta tulee mahtava ja lämpömittarin lukemat jäisivät parinkymmenen asteen pintaan. 
Nykysuunnitelmien mukaan loman aikana on luvassa mökkeilyä niin Ilomantsissa, kuin Ikaalisissakin, retkeilyä säiden niin salliessa, leppoisaa oleilua ja ennen kaikkea nauttimista joka ikisestä päivästä, jonka saa täällä viettää <3 Toivon löytämäni jaksamista ja intoa blogin aktiiviseen päivittelyyn, mutta en silti ota tästä turhaa stressiä -  blogi on minulle harrastus, jonka haluan myös pitää mukavana. 

Mitä lomasuunnitelmia teillä on?

5.5.2019

#424 Mitä meille kuuluu?

Blogista onkin nyt tullut pidettyä taas reilun kuukauden mittainen tauko, joskin lähes tahattomasti. Kuvia ja materiaalia on sinä aikana tullut kuvattua vaikka muille jakaa, mutta puretaan nyt ensin maaliskuun ja huhtikuun alkupään kuvat. 
Maaliskuu ja huhtikuu kokonaisuudessaan menivät todella mukavasti ja elämä alkoi hiljalleen hymyilemään omien sairastelujeni määrän vähentyessä. Pääsin hiljalleen puuhailemaan yhä enemmän ja enemmän niin koirien kuin muidenkin juttujen parissa. 
Pääsyy blogin pitkäaikaiseen hiljaisuuteen ovat olleet sairasteluiden aikana kasaantuneet koulujutut, joita olen ahkeroinut pois viimeiset viikot. Rästikokeita on ollut muutamia ja edelleenkin jäljellä on pari kappaletta, mutta ajattelin kuitenkin tässä välissä tulla purkamaan hiukan kuulumisia. 

Koirilla on mennyt todella mukavasti viimeisimmät viikot ja kuukaudet! Säät ovat hiljalleen lämmenneet pienillä takaiskuilla varustettuna, viimeisetkin lumet ovat sulaneet ja aurinko paistaa yhä useammin ja useammin. 
Pörri ja Alma ovat jatkaneet tavanomaista pelmuamistaan päivittäin ja pitkillä lenkeillä on pyritty käymään joka päivä tai vähintään joka toinen päivä. Viikonloppuisin ohjelmassa on ollut pitkiä metsä- ja luontoretkiä, joista sekä koirat, että ihmiset ovat suunnattomasti nauttineet. 
Viikonloppuisin olemme päässeet myös tutkailemaan uusia maastoja ja reittejä niiden samojen vanhojen sijaan. Hyvinkäältä löytyi yksi kymmenen kilometrin lenkki, jonka tosin saimme venytettyä noin kahteentoista kilometriin. Sää oli tällöin huomattavasti luultua kuumempi ja vaatteita olikin mukana liikaa. Retki oli kuitenkin älyttömän mukava, sää oli kaunis ja maastot mukavan mäkisiä ja vaihtelevia. Pidimme erityisesti valoisista metsistä ja useista kosteikoista, joissa koirat (pääosin Alma) pääsivät viilentämään itseään kävelyn lomassa. 
Tältä reissulta tuli näpsittyä kuva jos toinenkin, mutta niitä ja muita retkikuvia tulette näkemään erillisessä postauksessa myöhemmin. 
Koirien kanssa on tehty ahkeraa ohitustreeniä ja nyt ohitukset alkavat vihdoin sujua pääosin todella mukavasti! Silloin, kun toinen koirakko havaitaan ajoissa ja koirat huomaavat sen ajoissa, ohitukset sujuvat hyvin mukavasti kontaktilla. Erityisesti Pörri on edistynyt ohituksissa ja ottaa kontaktia todella hienosti jo toisen koiran nähdessään! 
Almalla ei koskaan varsinaista ongelmaa ole ollutkaan ja se on aina ohittanut nätisti. Sekin on kuitenkin kehittynyt ohitusten suhteen, vaikka kontaktin pysyvyydessä on vielä paljon treenattavaa. 
Ohitustreenien lisäksi olen hiukan treenaillut koirien kanssa temppuja. Alma on oppinut antamaan "kuonopusun", eli tökkäämään ihmisen naamaa omalla kuonollaan. Tämän se oppi ihan muutamalla toistolla ja oli helpohko opettaa. 
Pörrin kanssa olemme treenanneet pääosin jo aikaisemmin opittuja temppuja. Lisäksi olen pyrkinyt saamaan jalkojen välistä tehtyä kahdeksikkoa sujuvammaksi kävellessä. Toistaiseksi se ei ole kovinkaan paljoa aikaisempaa sujuvampaa, mutta askel kerrallaan se siitä luultavasti muuttuu sujuvammaksi. 
Muuten päivät sujuvatkin oikeastaan samalla kaavalla, kuin aina. Kumpikin koirista on pysynyt hienosti terveenä ja kehittynyt eri elämän osa-alueilla todella hienosti! Mitään suurempia muutoksia kummankaan koiran elämässä ei ole tapahtunut ja elämä sujuu mukavasti omalla painollaan. 

Mitä teidän kevääseenne kuuluu?

3.4.2019

#423 Myöhästyneet mökkikuulumiset//How was our cottage holiday?

Eihän se olekaan kuin huhtikuun alku, kun saan kirjoitettua postauksen hiihtolomasta, jonka vietimme perheeni kanssa Konnevedellä todella mahtavassa mökissä upeissa maisemissa. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan? 

It's the beginning of April, when I publish this post. Better late than never, did it go like that? From this post you can read about my last holiday, which I and my family spent in an amazing cottage in Konnevesi. It was maybe the most relaxing holiday ever! If you want to know more, keep on reading. 
Odotukset mökkeilyä kohtaan olivat tällä kertaa vähän ristiriitaiset - toisaalta toivoin sellaista unelmien auringonpaisteen täyteistä lomaa, jolloin kaikki olisi yhtä hymyilyä, kun taas toisaalta ainoa toive oli pitää kaikki hengissä. Onnekseni ensimmäinen toiveista täyttyi, ainakin suurimmilta osin. 
Pakko kyllä sanoa, että koskaan en ole viikon aikana nähnyt yhtä vaihtelevia sääolosuhteita. Oli lämpimistä aurinkoisista päivistä sankkoihin lumipyryihin, josta edelleen kauniisiin, hentoihin lumikuuroihin ja lopulta ihan vesisateisiin asti. Samaan aikaan lämpötila vaihteli -20'c-asteesta yli kymmeneen plus-asteeseen asti. Mikään sää ei menoa hidastanut, loman aikana nautittiin ja täysillä!
 Aivan loman ensimmäisinä päivinä ei jäälle ollut asiaa sen ollessa täynnä vesilammikoita.
Before the holiday I was just hoping, that everyone will come back home healthy and alive. In addition to this I was secretly hoping, that we will have a sunny, happy holiday. Luckily, the both of my wishes filled almost completely. 
I have to say, that during this holiday we had a quickly changing weather. We had sunshine, thick snow storms, beautiful snowfalls and rain. Also the temperature changed a lot, from almost -20'c to plus 10'c. Whatever the weather was, we did everything we wanted and enjoyed as much as we could!
Heti sunnuntaina, päivä palopaikalle saapumisen jälkeen, saimme päivän ajaksi ihania vieraita! Sukulaisiamme tuli käymään mökillä ja vietimmekin oikein mukavan, aurinkoisen päivän ulkoillen, syöden ja yhdessä aikaa viettäen. Samalla tutustuimme lähiympäristöön ja myöhään illalla suunnittelimmekin hiukan tulevaa viikkoa. Mitään minuuttiaikataulua emme missään nimessä halunneet, joten alustavat suunnitelmat jätettiin alustavaksi ja elettiin päivä kerrallaan. 

On Sunday, one day after we arrived to the cottage, we got guests. Some of my relatives came to see us & enjoyed the silence of the nature. We spent a really great day! We ate a lot, enjoyed the long walks and just spent some great time together. 
In the evening we did some plans for the next week. Anyone of my family didn't want a really specific plans, so we just looked for some hiking areas from maps. In the same evening we decided to live day by day. 
 Näkyvyys oli aika mainio joinakin päivinä sankan lumipyryn takia.
Sunnuntaista eteenpäin päivät ovatkin kauniisti sekoittuneet toisiinsa, eikä niistä saa tolkkua kukaan. Viikon alku käytettiin aika tiiviisti mökin lähimaastoja tutkiessa ja polviin asti ulottuvassa hangessa kahlaillessa. Oli muuten huomattavasti raskaampaa, kuin tavallisella auratulla polulla käppäileminen. Koiratkin väsyivät oikein mukavasti ja olivat iltaisin hyvinkin rauhallisia. 

After Sunday I don't have many exact recollections. In the beginning of the week we walked really much on the roads & fields near the cottage and hiked in the forest. The snow was really deep, almost at my knees height, so walking was tough. Because of that also the dogs were quite tired in the evenings.
 Auringonlaskut <3
Olisiko ollut torstain tai keskiviikon aikoihin, kun sukset kaivettiin auton katolta ja lähdettiin järven jäälle suksimaan. Itselläni ensimmäisen päivän yritys meni metsään, koska jouduin hengenahdistuksen takia palaamaan mökille vain lyhyen hetken jälkeen. 
Seuraavalla yrityksellä pääsimmekin sitten menemään ihan muutaman kilometrin lenkin ilman ongelmia. Oman hiihtotaukoni huomasi, mutta hauskaa oli pienistä alun vaikeuksista huolimatta. Vaikka jää oli varmistetusti paksua ja kestävää, sen hidas sulaminen oli koko ajan takaraivossa. Jää paukkui jatkuvasti ja aiheutti pieniä lähtöjä omalla kohdallani - niistäkin selvittiin, jonka jälkeen matka jatkui normaalisti. 
Joissakin kuvissa esiintyvät harmaat läiskät ovat kuvissa, koska unohdin lumipyryn jälkeen putsata kameran linssin...

It was maybe Wednesday or Thursday, when we decided to go skiing on the lake. The first try didn't go so well, and because my shortness of breath I had to go to the cottage really early. 
In the next day we tried skiing again and after all, it went well and I had a lot of fun! At first skiing felt weird, because I had a long break of it. 
Even if the ice was really hard on surface and skiing on the lake was safe, I didn't feel comfortable all the time and was really nervous in the beginning. The clack of the ice was scary and really fascinating at the same time.

Lisäksi kävimme jonain päivänä kävelemässä yhtä luontopolkua. Sää oli jokseenkin kyseenalainen suojasää, mutta otimme riskin ja lähdimme kahlaamaan yli puolimetriseen hankeen. Paikalle saavuttaessa koko retki tuntui mahdottomalta syvän ja märän hangen takia. Koirat upposivat hankeen aika kauniisti ja tiedossa olikin heti alusta asti, että retkestä tulisi karvakorville hyvinkin raskas. 
Pakko myöntää, kävi tuo omallekin kunnolle kävellä muutama kilometri koskemattomassa ja syvässä hangessa. 
 Yllä edes jonkinlainen rakennekuva melkein 2-vuotiaasta Almasta. Selkä ei ole todellisuudessa noin notkolla, mutta valjas painaa karvaa lyttyyn, ja tämä taas luo notkoselkä-vaikutelman.
One day we went hiking to a nature trail. The weather wasn't the most perfect, but we took the risk and just went there. Because of that we had to walk in very deep snow and proceed slowly, that it wouldn't be too demanding to Pörri & Alma. 
It's interesting to think, how tough it was for the dogs - they're so small and the snow was so deep. It was hard for me too!
 Jään kuvaaminen on hankalaa, ainakin minulle. Pidättekö enemmän ylemmästä vai alemmasta muokkaustyylistä?
Summa summarum, mökkiloma oli yksiä elämäni parhaista mökkilomista. Luonnon rauha ja hiljaisuus oli jotain totaalisen käsittämätöntä ja ilman puhtaus ainoaa laatuaan. En usko, että koskaan unohdan kirkasta tähtitaivasta, rikkumatonta hiljaisuutta, luonnon välitöntä läheisyyttä tai sitä rentoutunutta oloa, mikä lomalta palatessa oli. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ei tarvinnut jännittää kenenkään terveyden puolesta ja sai vain yksinkertaisesti nauttia elämästä ilman stressiä. Tällaisia pitäisi jokaisen loman olla!
Long story short, our holiday was one of the best cottage holidays ever! I can't forget, how I felt when I heard the total silence and felt the fresh air and could just lay down in the snow while looking the clear, starry sky. I was so relaxed, when I came home - although I didn't want to come home at all! 
In this holiday I could just relax, everyone was healthy and able to let go of the stress. It was something, what every single day should be. 

Missä sinä rentoudut kaikkein parhaiten?
Onko sinulla jotain erityisen hyvin mieleenjäänyttä positiivista kokemusta?

How do you relax?
What do you enjoy the most?