11.1.2018

#377 Kiitos, hyvästi ja tervetuloa// Thank you, Goodbye and Welcome

Olen taas kerran saanut jättää taakseni yhden mahtavan vuoden, joka antoi paljon, mutta myös jätti jälkeensä suuren ikävän ja lämpöiset muistot. Vuoden aikana olen saanut kokea enemmän, kuin olisin koskaan voinut uskoa, luoda enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut, kehittyä enemmän kuin edellisinä vuosina ja valanut itseeni uskoa entistäkin paremmasta tulevaisuudesta. 
Vuoden 2017 aikana asiat elämässäni loksahtivat kohdilleen, sain uusia ystäviä - niin karvaisia kuin karvattomiakin, ja ymmärsin, miksi teen sen kaiken mitä teen. Vietin paljon aikaa miettien itseäni, tekemisiäni ja sitä, millainen tulevaisuudessa haluan olla. 
Odotan suurella innolla sitä, mitä vuosi 2018 tuo tullessaan, mutta haluan vielä pienesti palata tavotteiden läpikäynnin muodossa vuoteen 2017 ja esitellä teille muutamia mökillä ottamiani kuvia. Postauksen lopusta löydät lyhyesti seuraavan vuoden tavoitteet.

2017 gave me very much and it was so amazing year, that I can't believe it! It left behind a big grief and lots of warm memories.I got more good experiences than I could ever believe, created new more than ever earlier and got really a lot of good memories. 
In 2017 my life was nice, I got lots of new friend - animals and humans and I understood, why I do it, what I do. I spent a lot of time thinking the surrounding world, myself and what kind of human I would like to be in the future. 
I've lots of expectations for the year 2018, but still I want to think back to year 2017. I want to tell you, how did I process the goals I set to the year 2017 and show you some pics I took at the cottage in December. At the end of the post you can find the challenges for the year 2018. 

Vuoden 2017 alussa kirjoitin pienen haastelistan tulevalle vuodelle, ja sinänsä sainkin kirjoitettua ylös edes jotakin järkevää. Ensimmäisen haasteen jätän kuitenkin tästä läpikäymättä, koska totta puhuen se on mielestäni aika naurettava ja järjetön ;D

In the beginning of last year I wrote a little challenge list, what I wanted to accomplish during 2017. It was a pretty challenging list. You can read it here.

Ensimmäiseksi asiaksi listaan olin kirjoittanut ympäripyöreästi ratsastuksessa kehittymisen, ja sitten pitkin postausta ripotellut erillisempiä asioita. Erityisesti silmääni kuitenkin osui itsensä ja oman osaamisensa haastaminen, koska sitä en ennen tätä vuotta ole varsinaisesti tehnyt. Tämän vuoden aikana opin ratsastamaan ajatuksella ja niin, että mietin tekojani ja niiden seurauksia ratsastaessani. Tästä iso kiitos edelliselle ratsastuksenopettajalleni, joka opetti minulle ajattelun taitoa ja ratsastusta vähän erilaisella tavalla!

The first thing, what I wrote to this post, was developing as a rider. Especially I wanted to challenge myself as a rider and try bravely new things. In 2017 I learned to ride in a more focused way. Thank you my teacher, for teaching me, how important thinking really is! <3

Voin myös sanoa, että seuraava listaamani asia kouluarvosanojen ylläpito onnistui aikalailla kaikin tavoin. Ala-asteelta lähdettäessä keskiarvo oli todistuksessa n. 9,26, ja yläasteen joulutodistuksessa keskiarvo oli 9,3. Lukuaineissa sain arvosanat nostettua jopa 9,7:n arvoon. Toivottavasti pystyn jatkamaan samaan malliin :)

My second challenge was manage well at school. I think I completed this, because I got a good certificate and I hope that it will be good also in the spring. :)

En oikein tiedä, voinko sanoa pitäneeni blogin pystyssä koko vuoden, edes kohtuullisen aktiivisena. Joka kuukausi on tullut noin kolmesta neljään postausta, mutta jossain vaiheessa vajosin niinkin alas kuin kahteen postaukseen kuukaudessa... Parhaimmillaan postauksia tuli jopa kaksitoista/kuukausi, josta olenkin salaa hiukan ylpeä.

I don't know, if I can say that my blog has been active through 2017. Almost every month I wrote three or four posts. In November I wrote only two posts, but it was counterweighted By 12 posts in  January. I'm pretty proud about it :)

Seuraavat kolme haastetta/tavoitetta liittyivät epäonnistumisten hyväksymiseen, positiivisuuteen ja yrittämiseen. Lisäksi olin kirjoittanut, ettei luovuttaminen ole vaihtoehto. Kuluneen vuoden aikana olen epäonnistunut lukemattomia kertoja, nieleskellyt kyyneleitä, mutta kuitenkin yrittänyt uudestaan entistä päättäväisempänä - ja onnistunut. Olen tehnyt parhaani, mutta myös osannut höllätä tarvittaessa. Ja kuten jo yllä mainitsin, olen uskaltanut haastaa itseäni, epäonnistumisen uhallakin.

The next two challenges were accepting failing and positive thinking. I also wrote that giving up isn't a choice. Over the past year I've failed many times, but still tried and tried again, until I did it. I've really done my best, and remembered to relax, when I was tired. And what's the best thing? I've challenged myself, although I could have failed. 

Postausta eteenpäin luettaessa tulee eteen kohta, jossa toivon vuodesta 2017 kaikkein parasta vuotta, jonka olen koskaan elänyt. Jos tämä ei ollut paras vuosi, niin ainakin yksi parhaista. Saimme perheenlisäystä nelijalkaisen karvakasan muodossa, ja sain viettää paljon aikaa Ferrarin kanssa, kehittyä ja nauttia elämästä, sekä haastaa itseäni. En voi sanoa nauttineeni jokaisesta hetkestä, mutta voin sanoa oppineeni nauttimaan elämästä sellaisenaan.

I also hoped, that 2017 will be the best year, what I've ever lived. I'm sure that 2017 was one of the best years, but I don't know, was it the best. We got our second dog and I got to spend lots of time with Ferrari. I enjoyed my life. I can't say that I enjoyed every moment, but still I learned to enjoy normal life.

Ratsastuksellisiin tavotteisiin siirryttäessä vastaani tulevat tuntuman ylläpito, paremmat avut, mukautuminen paremmin hevosen liikkeisiin, katseen eteenpäin saattaminen ja hyppääminen edes kerran vuoden aikana. Voin sanoa suorittaneeni kaikki näistä tavotteista, mutta hiukan eri tavalla, kuin olisin kuvitellut ne suorittavani. Tästä saan kiittää ennen kaikkea ihania ratsastuksenopettajia ja hevosia, jotka ovat mahdollistaneet kehittymiseni tässä harrastuksessa! Toki tässä on vielä hurjasti tekemistä moneksi vuodeksi lisää, mutta näiden asioiden tiimoilta olen edistynyt.
Ja esteisiin liittyen - hyppäsin vuoden 2017 aikana noin neljä kertaa leirillä, ja kyllähän se oli mukavaa mielenvirkistystä, vaikka esteet pysyivätkin alle polvenkorkeuden.

Then we will move to challenges about horses and dogs. In 2017 I wanted to get a better contact to horse's mouth, better cues, comformable and sinewy position, looking forward when I'm on the back (I don't look horse's neck) and jumping at least once during a year. I think I completed all of those challenges, because I had amazing teachers, who teached me patiently through the year. I still have very many things to do, but I've made progress. 
I jumped about four times in 2017. The obstacles were very small, but it was still fun!
Vieläkin pääsemme jatkamaan kaviokavereiden parissa! Yhtenä tavoitteista oli jatkaa ratsastusharrastusta ja päästä kehittymään Ferrarin kanssa. Suurin tavoite oli saada jatkaa yhteistyötä ponin kanssa edes tämä vuosi, ja senhän sain suoritettua ihan sanomattakin. Sain hiljalleen kontaktia tähän pieneen poniin ja kiinnyin siihen luvattoman paljon. Ehkei olisi kannattanut, mutta olen silti kiitollinen kaikesta siitä ajasta, jonka sain viettää ponin kanssa.

I also wanted to continue riding and make progress with Ferrari. My biggest challenge was to do cooperation with Ferrari at least the year 2017, and I (we) completed it. Step by step I got more and more contact to this little pony, and I fell in love with it too much. Maybe it was a mistake, but still I'm thankful for the time I got to spend with it. 

Viimeisenä ratsastukseen liittyvänä tavoitteena oli vähintään kaksissa kisoissa käynti, ja tämäkin tuli suoritettua, ja muistaakseni kisoja kertyi kolmesta neljään. Yksiinkään en Ferrarin kanssa päässyt, mutta kisoja ne joka tapauksessa olivat. Kisoista ei tämän vuoden aikana tullut niin hyviä fiiliksiä kuin vuoden 2016 aikana, eikä tulostasokaan kevään aikana noussut. Syksyn aikana sekin olisi varmaan tapahtunut, mutta koska kisoissa ei syksyllä käyty, on aika hankala verrata.

The last target was to go at least to two riding competitions. I completed it, clearly. 

Hiljalleen alamme siirtyä tavoitteiden loppupäähän, ja nyt käsittelyssä ovatkin Pörri ja blogiin liittyvät asiat! Tässä kategoriassa oli tavoitteena käyttää Pörri vähintäänkin yksissä näyttelyissä, ja sivutavoitteena oli esittää koira itse siellä kehässä. Itse en Pörriä näyttelyissä esittänyt, mutta yksissä tai kaksissa näyttelyissä käytiin onnistuneesti.

Lets go to the challenges about Pörri! I wanted to go to at least one dog show with Pörri. In 2017 we went to dog shows about two or three times, if I remember right. 

Lisäksi halusin opettaa Pörrille vähintään yhden uuden tempun. Pörri opetteli vuoden aikana kaikki sormet loppuun, rutkasti kasia liikkeessäkin ja ties mitä muuta, joten tämäkin haaste on kirkkaasti suoritettu!

In addition I wanted to teach at least one trick to Pörri. Pörri learns very fast, and we learned many tricks in 2017! For example "fingers", "eight trough the legs" and much more. Clearly completed!

Aivan lopuksi tavoitteena oli kehittyä bloggaamisessa, valokuvauksessa ja koodauksessa. En tiedä, mitä sanoisin bloggauksessa kehittymisessä.... Blogi on elellyt pientä hiljaiseloa, mutta palo tähän hommaan on edelleenkin kova, enkä tätä halua lopettaa. Kirjoitustaito ja kuvat ovat ainakin menneet hiukan eteenpäin, josta pääsemmekin aasinsillalla valokuvaukseen. Olen säätänyt kameran asetuksia rutkasti ja kuvannut paljon, joten aika varmasti edes jonkinasteista kehittymistä on tapahtunut. Olen päässyt kuvaamaan useita eri kohteita, joka jo itsessään kehittää ihan valokuvaus - ja sommittelusilmää. Koodaamisen puolestaan olen reputtanut aika selkeästi, koska suunnilleen koko vuoden ajan blogissa ovat pyörineet samantapaiset koodit.

Now were at the end - last target. My last target was to develop in blogging, photographing and coding. I don' know, what to say... My blog has been maybe too quiet, but I still want to do this. I think I write better now than one year ago, so I think the first challenge is cleared. I've learned photographing in 2017 very much, and I think my pics are better in some way. I've photographed many things: nature, horses, dogs, flowers, a little bit people.... 
I haven't coded almost anything in last year, so... I failed the last challenge. 
Nyt voimme viimeinkin käydä nopeasti läpi tavoitteeni vuodelle 2018! Joiltakin osin ne seuraavat vuoden 2017 tavoitteita, mutta pyrin keksimään tänne jotain uuttakin, ettei nyt ihan samanlaista listaa tulisi.

Now we can set the goals for the year 2018! I have some the same goals than last year, but I tried to invent something new to this list

- Kouluarvosanojen ylläpito / Good success at school

- Kehittyminen ratsastuksellisesti varmemmaksi / Progressing more confident as a rider

- Blogin hengissäpito / Continue blogging

- Valokuvauksessa kehittyminen / Progressing in photographing

- Ratsastuksessa asennonkorjausta, kädet kuriin ja rintakehä rottingille! / Develop my position in riding

- Jonkin uuden tempun opettaminen Almalle, Pörrin kanssa kertausta ja mahdollisesti jotain uutta / Teach at least one trick to Alma, rehearse the old tricks with Pörri, maybe teach something new to it.

- Alman ja Pörrin kanssa ainakin yhdet-kahdet näyttelyt / Go at least to one dog show in this year

- Omasta kunnosta huolta pitäminen, edes jollain tasolla. Kenties joku oheisliikunta ratsastuksen ja koirien lenkkeilytyksen lisäksi olisi ihan kohdillaan, mutta katsotaan nyt, mitä sitä jaksaa... / Take care of your condition. If I have time. If I want. Let's go and see what will happen!

Vuoden aikana saatan lisäillä tänne jotakin, jos sellaista tärkeää tulee mieleen. Uskon silti, että tätä postausta on tässä vaiheessa venytetty aivan tarpeeksi ja voimme siirtyä nauttimaan ensimmäisestä arkiviikosta! 

Kiitos kaikille vuodesta 2017, toivottavasti myös vuodesta 2018 tulee mahtava ja tapahtumientäyteinen vuosi! 

Ja muuten, kunnioitusta teille, jotka jaksoitte lukea tämän pienen romaanin loppuun, pienet pahoitteluni teille. Vaikkei minun tässä postauksessa mitään pitänyt pahoitellakaan. 

Thank you 2017, Goodbye 2017 and Welcome 2018! 


29.12.2017

#376 Painikaverit // Abnormal dogs?!

Jos laitan tähän alkuun muutaman pönötyskuvan, saatatte saada edes jotakuinkin normaalin kuvan koiristamme. 
If I put here some "normal" pictures about Pörri and Alma, you may almost think, that they're normal dogs.





Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Niinhän se meni? Useimmiten meillä näyttää meno tältä, eikä suinkaan siltä, miltä se näyttää ylläolevissa kuvissa:
But I want to tell you a truth. Most of the time my dogs look a little bit weird, as you can see:









Joskus ajattelen, että olenko kenties tulossa hulluksi, kun suostun katselemaan näitä hulluhkoja nelijalkaisia päivästä ja vuodesta toiseen. Silti ne ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, enkä niistä haluaisi luopua. Onneksi ei tarvitsekaan <3
But still they're the most important to me, and I love them from the bottom of my heart <3

26.12.2017

#375 Harmaat koirat ja harmaa talvi // The grey dogs and grey winter

Talvi ei nyt oikein osaa päättää, tullako vai eikö tulla. Joka toinen viikko luistellaan ja kaatuillaan ympäri katuja loskassa ja jäässä, ja joka toinen viikko voidaan nauttia kauniin harmaasta asvaltista ja vesisateesta. Lunta sataa kyllä säännöllisesti, muttei se maassa viikkoa enempää pysy. Vakavasti ottaen nyt taas tuntuu, että luvassa on harmaa talvi, kuten viime vuonnakin. Tulikohan silloin lunta kunnolla vasta helmikuussa, en nyt tarkkaan muista. 

The winter just can't decide, whether it is coming or not. On one week the weather is snowy and light, but on the next week it's rainy & dark... If we've snow, it isn't on the ground longer than one week. Seriously I feel, that we've got a dark & rainy winter. Again. 

Kun lunta sitten satunnaisesti saapuu tänne Suomeenkin, on siitä syytä nauttia täysin rinnoin sen aikaa, minkä se maassa pysyy. Koirien tassut pysyvät puhtaampina ja omakin mieliala pysyy vähän korkeampana. 
Koirista puheen ollen, kumpikin karvatassuista nauttii lumesta enemmän, kuin mistään muusta. Siis ruuan jälkeen. Kun on lunta, koirat liikkuvat lenkeillä ihan eri tavalla, kuin vesisateella. Pörri jää makoilemaan lumikinoksiin, ja Alma juoksentelee ympäriinsä hullun lailla. Ja näkisittepä, mitä takapihalla tapahtuu!

When we have snow here, dogs enjoy about it! Their paws are cleaner and they are more happy than then, when we don't have any snow. Snow is their favourite thing, after food of course. Pörri and Alma love walking around and playing in the snow <3 

Näin talven tullen kummallakin koirista on hirvittävät määrät energiaa, ja jokainen päivä pääsen todistamaan iloista ja riehakasta juoksua. Almalla ei koko aikaa välttämättä ihan niin hauskaa ole, kun Pörri kiskoo hännästä, mutta muuten niillä menee oikein kivasti. Ei Pörri Almaa millään tavoin satuta, mutta leikkii vähän turhan rajusti näin omaan silmään.

Now the dogs have very much energy and they run around the backyard all the time! Pörri is sometimes a bit fierce when they're playing, but for the most of the time they have very much fun.

Metsästyskausikin saatettiin päätökseen tuossa parisen viikkoa sitten. Pörrille ei tänä vuonna hirvikaatoja tullut, mutta muuten se vaikutti metsässä hyvin innostuneelta ja hirvistä kiinnostuneelta. Hirvenkaadollekin se pääsi pariin otteeseen, ja kuulemma piti siitä kovin. Ilahduttavaa tässä on se, ettei Pörri omi hirvenkaatoja, vaan päästää muut helposti niiden luokse. Toivottavasti näin pysyykin.

Pimeä tulee päivisin hyvin nopeasti, joten koirista ei saa kovin valoisia kuvia tähän aikaan vuodesta. Parhaani kuitenkin yritän näiden kuvien kanssa, ja pienellä muokkauksella saan jotain pelastettuakin. Jos kuitenkin totta puhutaan, olen joulukuun aikana kuvannut koiria isolla kameralla tasan kerran, enkä marraskuussakaan tuota määrää ylittänyt :D Kuvia nyt kuitenkin riittää pariin postaukseen ja kun ei enää riitä, menen ottamaan uusia.

Nowadays the dark comes really early, so I can't take so bright pictures as I want to take... Still I try my best with all the pics! 
If I tell you the truth, I've photographed my dogs only once or twice in December. But still I have pretty much nice pictures, and when I've published them, I'll take more pictures! 

Postauksen kuvat ovat siis hiukan rakeisia, koska jouduin pitämään suurta ISO-arvoa ja muokkaamaan sen lisäksi kuvia valoisemmiksi. Loppujen lopuksi olen näihin kuviin kohtuullisen tyytyväinen, ja koirien ilmeet ovat oikein mukavia. Kertokaahan toki, ylsikö mikään kuva teidän lempikuvaksenne, vai olivatko kaikki liian rakeisia julkaistaviksi :D

Thank you for reading :)

24.12.2017

#374 Hyvää joulua! // Merry christmas!



Painikaverit toivottavat kaikille oikein mahtavaa ja rentouttavaa joulua! Mahtavaa joulua teille kaikille <3

Pörri and Alma are wishing, that you have a wonderful and peaceful christmas! Merry christmas <3



22.12.2017

#373 Viimeisen kerran


Olen lykännyt tämän postauksen kirjoittamista koko syksyn, enkä vieläkään haluaisi kirjoittaa tätä. Tämä postaus on kuitenkin äärimmäisen hankala kirjoittaa, mutta jotta voin jatkaa blogin kirjoittamista jollakin tasolla normaalisti, on tämä postaus pakko kirjoittaa. Sen voin kuitenkin sanoa, että tämän postauksen kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa ja sattuu sydämeen. Kyynelet meinaavat virrata vuolaasti, kun joudun tätä kirjoittamaan. 

I'm sorry, this post is only in Finnish again, 'cause it's very hard to write these things twice... I just can't...

Aloitetaan tämä tarina aivan syksyn alusta, jolloin Rusthollista tuli viesti, joka sai miettimään asioita. Ratsutila Rusthollin tuntitoiminta jatkuisi enää yhden syksyn, jonka jälkeen tuntitoiminta loppuisi. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että osa hevosista lähtisi myyntiin - ja yksi lähtevistä tulisi olemaan Ferrari. Viesti, jonka saimme, oli hyvin liikuttava ja sai itse kullekin Rusthollissa ratsastavalle kyynelet silmiin, kuten myös minulle. 

Yritin jatkaa ratsastusta normaalisti, mutta jokaisella kerralla lähestyvä ero Ferrarista ja muista Rusthollin hevosista raastoi yhäkin enemmän, tuntui yhä lähemmältä. Varsinkin viimeisimmät tunnit Rusthollissa saivat nauttimaan jokaisesta yhteisestä hetkestä näiden äärettömän rakkaiden hevosten kanssa. Samalla jokainen tunti sai kyynelet silmiin. 

Asiaan toi hiukan helpostusta kuitenkin kysymys siitä, haluaisinko jatkaa työskentelyä Unon kanssa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Pienen hiomisen jälkeen homma oli päätetty, ja vaikkei Rustholli enää ratsastuskouluna jatkaisikaan, en joutuisi luopumaan kaikista hevosista. Näistä suunnitelmista hiukan lisää alempana. 

Loppusyksystä tunnit Ferrarin kanssa menivät älyttömän hyvin, se kulki rentona ja pätkittäin peräänannossakin. Hoitaessa se oli äärettömän läheisyydenkipeä ja ystävällinen, ja tuntui, kuin olisin saavuttanut sen kanssa yhteyden, jota hain koko sen vuoden, jonka sain ponin kanssa työskennellä. Jokaiselta tunnilta Ferrarin kanssa saavuin älyttömän onnellisena, ja jokaisella kerralla, jona ponin tapasin, halasin sitä ja kerroin sille, että se on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. 

Tieto siitä, että tiemme päättyisi parin kuukauden sisällä, raastoi. Jokainen ilta ennen nukahtamista mietin, mitä teen, kun se ei ole enää tallilla piristämässä minua ja parantamassa päivääni. Toivoin, että ehtisin hyvästellä sen ja kertoa, että rakastan sitä. Ikuisesti. Halusin kertoa sille, että vaikka alku oli takkuinen, siitä tuli liian tärkeä aivan liian nopeasti. 
Tiemme alussa en ajatellut, että voisin koskaan rakastua johonkin niin omapäiseen ja säikkyyn poniin, kuin Ferrariin. Toisin kuitenkin kävi, löysimme yhteyden ja äkkiä se olikin poni, jonka selässä minulla oli kaikkein turvallisin olo. 

Kuitenkin, kun viimeinen ratsastuskoulun tunti koitti 17.12, en arvannut, että näkisin ponin viimeisen kerran, ehkä koskaan. En osannut koskaan arvata, että joutuisin luopumaan siitä niin pian. Toisin kävi, ja kun saavuin tallille 20.12 ratsastamaan Unolla, ei Ferrarin kamoja ollut missään - eikä poniakaan löytynyt mistään. Se oli lähtenyt uuteen kotiinsa. En ollut ehtinyt hyvästellä sitä, joka toisaalta saattoi olla hyväkin. 

Oli kuitenkin raastavaa tietää, että se oli poissa. Etten näkisi sitä enää, että tiemme olisi ohi. Tiemme oli aivan liian lyhyt, mutta olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain viettää maailman parhaan vuoden tämän pirullisen ponikullan kanssa. Se opetti minulle enemmän, kuin olisin koskaan voinut uskoa. 
Oli raastavaa tietää, että sain siihen yhteyden liian myöhään, että opin rakastamaan sitä liian myöhään. En kuitenkaan osaa kuvitella, että olisin viettänyt kuluneen vuoden minkään muun nelijalkaisen seurassa. 

Kiitos, Ferrari. Kaikesta. Siitä, että opetit minua luottamaan johonkin arvaamattomaan. Kiitos siitä, että autoit minua ymmärtämään, mikä on oikeasti tärkeää. Ja anteeksi siitä, että ymmärsin liian myöhään, että olet parasta, mitä minulle on koskaan sattunut. 

On paljon, mitä haluaisin sanoa, mutta mitä en osaa pukea sanoiksi, mille ei ole edes keksitty sanoja. Haluaisin pystyä pukemaan sanoiksi kaiken sen rakkauden, kaipauksen, kiitollisuuden ja ikävän. En osaa pukea sanoiksi tällä hetkellä yhtään mitään. Ikävä raastaa, mutta samalla tulevaisuuden tuulet innostavat. En tiedä, mitä tuntea. 

Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää
- Ohikiitävää, Juha Tapio

Älä lähde vielä pois
pysy vielä hetki siinä
Jospa meitä vielä ois
se ei ois mahdotonta
Älä lähde vielä pois
kohti yötä valotonta
Siinä kaikki
-Älä lähde vielä pois, Juha Tapio

Sä haihdut hiljaa pois, kun aika parantaa
Mut mietin aina sua kun joku muu mua koskettaa
---
Sä haihdut hiljaa pois, kun aika parantaa
Mut mietin aina sua kun joku muu mua koskettaa
-Liikaa sussa kii, Mikael Gabriel & Isac Elliot

Mut vaikka mä uskon ihmeisiin, en taikoja tehdä voi
Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen.
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen
-Kuolevainen, Johanna Kurkela

Don’t turn away
There’s still time
A tiny moment
Don’t let go today
We can still shine
We are not broken
Scares to see that we are
A step a way
The one to take us
one way wrong way

Say nothing is over
Though everything’s crazy
Be brave and trust me
It’s not a game over
We gotta try harder
You gotta stay with me
There’s nothing we can’t reach
Cause nothing is over
- Nothing is over, Sunrise Avenue

Olen kuitenkin onnekas siinä suhteessa, ettei minun tarvitse jättää Rusthollin hevosia koskaan, vaikka ratsastukset siellä sujuvatkin jatkossa hiukan eri tavalla. Ratsastan Unolla kahdesti viikossa, mutta satunnaisesti saatan päätyä muidenkin heposten selkään. Käyn yhä opetuksessa sen kaksi kertaa viikossa, mutta suurimpana muutoksena on se, että tunnilla on vain kaksi henkilöä - yksi minun lisäkseni. 

Unon kanssa tutustumme toisiimme hitaasti ja pyrimme saavuttamaan hyvän yhteisymmärryksen. Jatkossa pääsette lukemaan meidän matkastamme, yli vaikeuksien ja helppojen kausien. Blogi saa siis uuden päätähden, jolle teen oman esittelysivun sitten hiukan myöhemmin. 

Toivon, että pääsen viettämään Unon kanssa mahdollisimman monta vuotta, eikä tiemme lopu niin pian, kuin minun ja Ferrarin tie. 
En tiedä, onko tämä sitten alku, loppu, alun loppu vai lopun alku. Sitä on mahdotonta määrittää vielä tässä vaiheessa, mutta silti olen älyttömän kiitollinen. Kaikesta. 

18.12.2017

#372 Linkatut blogit

KIRJOITAN TÄMÄN POSTAUKSEN VAIN SUOMEKSI OMAN MUKAVUUTENI TAKIA!

Toukokuussa tein blogiini Linkkaa ja kysy - postauksen, johon linkattiinkin kiva määrä blogeja. Nyt, yli puolen vuoden jälkeen kaivoin postauksen esille ja päätin vihdoin ja viimein väsätä jonkinlaiset arvostelut linkatuista blogeista. Valitettavasti muutama blogeista on ollut lähiaikoina hyvin epäaktiivinen / lopettanut, joten niitä en tule arvostelemaan, koska koen sen jollain tasolla hyödyttömäksi. Pois jätän seuraavat blogit: Pennin pyörittäjä (pitkällä tauolla/lopettanut), Anglels' pullip (tauolla), Hännänheilutuksia (tauolla), Honig Puppen (ei postauksia pitkään aikaan) ja Virheitä varten (ei postauksia). Olen pahoillani tästä, mutta en viitsi näitä ns. turhaan väsäillä... Jos jokin näistä blogeista kuitenkin haluaa bloginsa arvosteltavan pitkästä tauosta/lopettamisesta huolimatta, voin sen toisessa postauksessa tehdä :) Joten ilmoitelkaa ihmeessä, jos arvostelun haluatte!

Arvostelut toteutan niin, että kategorioittain kerron oman mielipiteeni blogista, ja jokaisessa arvostelussa on mukana plussia ja miinuksia. Kerron kohtuullisen lyhyesti oman mielipiteeni blogista, ja tosiaan mukana on myös rakentavaa palautetta. Missään nimessä tarkoitukseni ei ole loukata, ja toivon, ettei kukaan loukkaannukaan :)


"-o4 syntynyt maailmanpelastaja, kasvissyöjähippi, ja luodinkestävä hevostyttö, ja ylläpidossa oleva 18-vuotias ex-ravuritamma Caro. Caron kanssa mennään vähän vähemmän tosissaan esteitä ja koulua, maastoillaan paljon ja humputellaan ilman varusteita. Blogista löytyy juttua laidasta laitaan, mutta jokaisessa postauksessa on yleensä reilusti järjestelmäkameralaatuisia kuvia. Tervetuloa mukaan!"

ULKOASU on tässä blogissa mukavan simppeli ja talvinen, sekä omalla tavallaan persoonallinen. Bannerissa olevan tekstin fontti miellyttää omaa silmää, mutta voisi mahdollisesti olla jotenkin punaiseen/talviseen taittavan värinen? Banneriin valitut kuvat ovat mukavan jouluisia ja hyvin yhteensopivia. Bannerin asettelu on kokonaisuudessaan hyvin onnistunut! Ulkoasu on neutraalin värinen ja simppeli, ja juurikin sen ansiosta miellyttää silmää. Tausta ja banneri ovat hyvin yhteen sovitettuja, sekä kokonaisuus pelaa. Itseäni tosin hiukan häiritsee taustan mukana liikkuminen, jota ei kuitenkaan puhelimella selatessa huomaa. 
Näin talvella kaipaisin ulkoasuun hiukan lisää väriä, jota voisi helposti saavuttaa vaikka erivärisellä otsikolla tai sivujen nimillä, ne piristäisivät jo paljon!

TEKSTI JA KUVAT Tekstiä ja kuvia on omaan silmääni sopivassa suhteessa toisiinsa lähes jokaisessa postauksessa. Osa postauksista on hyvinkin kuvapainotteisia ja toisissa on vähän enemmän tekstiä, mutta joka tapauksessa jokaisessa postauksessa on paljon kuvia. Itse tykkään lukea Anskun kirjoittamaa tekstiä, se on mukavan kevyttä ja hyvin jaoteltua luettavaa! Tekstissä ei ole sen kummempia kirjoitusvirheitä, enkä muutenkaan lähtisi tekemään mitään muutoksia itse tekstiin. 
Kuvat puolestaan ovat monipuolisia ja järjestelmäkameralaatuisia, mutta joskus ainakin oman tietokoneeni näytöllä näyttävät hieman sumeilta - puhelimella tämä sumeus häviää. Jokaisesta postauksesta löytyy runsaasti kuvia ja niiden avulla tekstikin on jaoteltu hyvin. Kuvat ovat tarpeeksi suuria, mutta osaa voisi vielä pienellä muokkauksella hiukan parannella :)

SIVUT sisältävät kaiken riittävän, eikä niillekään oikeastaan kaipaisi mitään lisää sen kummemmin. Sivut löytyvät blogin ylläpitäjälle Anskulle ja blogin päätähdelle, lämppäritamma Carolle. Niiltä löytyy kaikki tarvittava, joskin Caron sivulla voisi olla hiukan enemmän luonnekuvausta. Sivujen lisäksi blogin sivupalkista löytyy lyhyt tiivistelmä blogin aiheesta, joka ainakin kannattaa blogiin ensimmäistä kertaa saapuessaan lukaista. 

YLEISESTI Karina Drew - blogi on mukavan aktiivinen ja positiivisella asenteella varustettu blogi, jota on mukava lueskella vuoden ympäri! Blogi ansaitsisi mielestäni paljon enemmän aktiivisia lukijoita ja kommentoijia. Yritän itsekin aktivoitua tässä blogissa :D

"Blogissa kerron ratsastustunneista, treeneistä ja kisoista. Sekä välillä postailen pupuistamme Lunasta ja Liljasta. Postauksia tulee laidasta laitaan."

ULKOASU on tässä blogissa mukavan Suomi - painotteinen ja persoonallinen! On hienoa nähdä jossakin blogissa selkeästi Suomea ajatellen väsätty ulkoasu. Suomenlippu taustalla on oikein kiva, ja samoin banneriin valitut kuvat. Rajaukset kuvissa on ihan hyvät, mutta itseäni häiritsee se, että sama kuva on bannerissa kahteen kertaan. Muuten bannerin asettelu on oikein kiva. Bannerin teksti on mielestäni ihanalla fontilla! Tavallaan pidän sen kaksivärisyydestä, mutta tavallaan se hiukan myös häiritsee. Blogin tausta on mukavan yhteensopiva bannerin kanssa. Sivut on keskitetty mukavasti, mutta mielestäni olisi kiva, jos ne saisi samalle riville. 
Blogissa on käytetty hyvin yhteensopivia ja miellyttäviä värejä, jotka tekevät lukukokemuksesta miellyttävän! 

TEKSTI JA KUVAT Tekstiä ja kuvia on pääosin sopivassa suhteessa toisiinsa. Kuvat ovat pääosin hyvälaatuisia, mutta tekstissä on satunnaisesti pienempiä tai suurempia kirjoitusvirheitä. Teksti on kevyttä luettavaa ja pääosin positiivista, mutta myös vähän vakavammalla mielellä kirjoitettuja postauksia löytyy. Tekstiä on laidasta laitaan, kuten Suvi itsekin kirjoittaa, ja se tuo blogiin mukavaa monipuolisuutta. Teksti on selkeällä suomenkielellä kirjoitettuja, enkä itse kiinnitä sen suurempaa huomiota satunnaisiin kirjoitusvirheisiinkään.
Kuvat ovat sopivan kokoisia ja niitä löytyy jokaisesta postauksesta. Jotkut kuvat ovat hiukan rakeisia tai heilahtaneita, mutta pääosin ne ovat hyvälaatuisia ja selkeitä. Suvi jaottelee tekstiä mukavasti kuvilla, ja jokaisen postauksen jaksaa lukea loppuun selkeyden ansiosta.

SIVUT Blogissa on yllättävän paljon sivuja, joten niistä löytyy suunnilleen kaikki tarvittava ja hiukan enemmänkin. Hevosten esittelysivuilta löytyy tarvittavat tiedot, mutta esimerkiksi luonnekuvausta voisi olla enemmänkin. Pupujen ja Suvin sivut ovat mielestäni hyvinkin kattavat ja mukavat lukea. Erikoispostaukset - sivu on mukava lisä, mutta olen vähän kahden vaiheilla siinä, koenko valokuvausblogini - sivua tarpeelliseksi, koska mielestäni linkki sivupalkissa olisi tähän kohtaan riittävä.

YLEISESTI Elämää hevostytön kengissä - blogi on mukavaa luettavaa, joka on kehittynyt huimasti esimerkiksi viimeisimmän kuluneen vuoden aikana! Blogi on tarpeeksi aktiivinen, kattava, monipuolinen ja mukava lukea. Tämäkin blogi ansaitsisi enemmän aktiivisia lukijoita :)

"Ruskein silmin on tarina pian 16-vuotiaasta Emmasta. Kesän jälkeen tapahtuu kauan odotettu muutos. Ensimmäinen opiskeluvuosi Ypäjän hevosopistossa alkaa ja siitä saatte kuulla blogissa nimeltä Ruskein silmin! Tarinaa kuvittavat vielä muutaman kuukauden ajan Mintun tallin tuntihevoset, sitten siirrytään tosiaan aivan uusiin hevosiin."  Pahoittelut tästä vanhentuneesta tekstistä, mutta en nyt lähtenyt sitä muuttamaan...

ULKOASU Nyt on kyllä pakko sanoa, että Ruskein silmin - blogin ulkoasu on aivan ihana ja persoonallinen, sekä mukavan talvinen! Mielestäni bannerissa on käytetty kivoja kuvia, joiden valkoiset reunat ovat mukavan persoonalliset. Teksti erottuu bannerista hyvin, mutta silmin - sanan alla olevan mustaharmaan palkin jättäisin mahdollisesti pois, vaikkei se sieltä erityisesti silmään pistäkään. Taustakuva on mukavan talvinen ja itse asiassa tuokin blogiin talvisen fiiliksen. Punaiset otsikot tuovat blogiin jouluisuutta, joka sekin on vielä parin viikon ajan plussaa. Tavallaan pidän sivupalkin linkeistä persoonallisuuden ja yhteensopivuuden bannerin kuvien ansiosta, mutta niistä muuttaisin mahdollisesti jotain, en vain oikein osaa sanoa, mitä :D

TEKSTI JA KUVAT Tässäkin blogissa on aikalailla sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. Sanoisin kuitenkin blogin painottuvan hiukkasen enemmän tekstin puolelle, mutta blogi ei kuitenkaan ole raskasta luettavaa hyvin jaotellun tekstin ansiosta. Kirjoitusvirheitä en ole onnistunut vielä metsästämään kuin maksimissaan parisen kappaletta. Teksti ei omaan silmääni ole mitenkään erityisen persoonallista luettavaa, mutta mukavaa lukemista joka tapauksessa. Aina aiheet eivät välttämättä ole iloisia, eikä niiden mielestäni tarvitsekaan!
Kuvia on postauksissa tarpeeksi ja ne tasapainottavat tekstiä hyvin. Kuvien laadussa ei ole mitään moitittavaa, ja suurin osa kuvista onkin järjestelmäkameralaatuisia. Jossain postauksissa kuvia on todella paljon ja joissakin sitten vähemmän, mikä tuo mukavaa vaihtelevuutta blogin lukemiseen.

SIVUT ovat tässä blogissa hyvin huolellisesti tehdyt ja kattavat. Kuvia löytyy tarpeeksi ja tietoa sitäkin enemmän - ei voi kuin arvostaa sitä työtä, joka niiden eteen on tehty. Kirjoitusvirheitä tai muutakaan isompaa huomautettavaa en löytänyt, enkä näe mitään sen isompaa syytä lähteä niitä etsimäänkään. 

YLEISESTI Ruskein silmin - blogi on taitavasti koottu, hieno ja huolellinen blogikokonaisuus, jota on ilo lukea aina silloin, kun Emma kirjoittaa uuden postauksen! Tänä syksynä blogi on elänyt hiukan hiljaisempana kirjoittajan opiskeluiden takia, mutta toivottavasti hän palaa pian bloginsa pariin <3

"Pikku Töppönen on vastikään aloitettu blogi, jossa kerron viikon päästä kotiutuvan cockerspanielin kasvusta harrastuskaveriksi sekä perheenjäseneksi. Lisäksi aion kirjoitella myös taiteilu- ja DIY-projekteistani sekä ajatuksiani koirien kouluttamisesta ja koiramaailmasta."  Pahoittelut tässäkin kohtaa hyvin vanhentuneesta tekstistä...

ULKOASU on tässäkin blogissa oikein kiva, mukavan erilainen! Samanlaista en ole missään muualla nähnytkään, ja on ilo silmälle katsoa tällaista ulkoasua. Bannerissa on todella hauska idea ja se on selkeästi suurella taidolla tehty. Banneri on omaan silmään todella suloinen ja hyvin nimeä kuvaava. Tavallaan bannerin "yli menevä" pehmeä "viiva" on oikein kiva, mutta samalla siinä on hiukan totuttelemista erilaisuuden takia. Taustakin sopii blogiin oikein kivasti, mutta taittaisin väriä hiukan turkoosimpaan päin. Sivupalkki ja blogi kokonaisuudessaan on kivan huoliteltu ja siisti, sekä erilainen. 

TEKSTI JA KUVAT Kuvia, tekstiä ja joskus jopa videoita on postauksissa oikein kivasti! Blogista löytyy superhyvälaatuisia järjestelmäkamerakuvia ja puhelinkuvia, ja mukavia videonpätkiäkin satunnaisesti. Tekstissä ei ole kirjoitusvirheitä ja se on mukavaa luettavaa, ja siitä myös huomaa tietynlaisen "asiantuntijuuden", eli teksti ei ole pelkkää höpöhöpöä. Lukemista helpottaisi vielä hiukan, jos tekstin tasaisi kumpaankin reunaan. 
Kuvat ovat aivan ihania, samoin kuvatekstit! Voltti on äärettömän söpö cockerilapsi, ja kuvat ovat todella kivoista kohdista otettuja ja pääosin hyvälaatuisia. Myös puhelinkuvia mahtuu mukaan, mutta ne tuovat blogiin mukavaa elämänmakua, eivätkä ne millään tavalla häiritse. Pienet videonpätkät joissakin postauksissa ovat myös oikein mukava lisä!

SIVUT Sivuilta löytyy kaikki tarpeellinen ja ne on höystetty sopivalla huumorilla. Niiltä voisi löytyä hiukan enemmän jotakin, esimerkiksi luonnekuvausta, mutta koen nämä nykyiset sivut kuitenkin riittäviksi. Kuvakoosteet ovat oikein kivat, ja esimerkiksi kasvukäyrä - sivu on mukavaa katsottavaa!

YLEISESTI Pikku Töppönen - blogi on ihanaa luettavaa ja ansaitsisi rutkasti enemmän lukijoita! Tekstiä löytyy aika laidasta laitaan, mutta joka tapauksessa mukana on aina pieni ripaus huumoria. Ulkoasu on mukavaa katsottavaa, eikä tekstistäkään ole sen kummempaa sanottavaa.

"Blogissani kerron arjestani ensimmäisen oman hevoseni, 8-vuotiaan ratsutamma Myffin kanssa. Yhteistä matkaa meillä on takana pian kaksi vuotta, ja sinä aikana ollaan koettu paljon loukkaantumisista onnistumisiin. Valmentaudumme säännöllisesti, ja palailemme parhaillaan takaisin esteratsastuksen pariin. Tervetuloa seuraamaan arkeamme!"

ULKOASU on rakennettu bloggerin uusimpien pohjien mukaisesti, ja mielestäni ulkoasu on onnistunut ihan kivasti. Ulkoasu on todella kesäinen ja yksinkertainen, mutta en ole kovin paljoa näihin bloggerin malleihin tutustunut, eli en ole varma, millaisia niihin saa ylipäätään tehtyä. Mielestäni olisi kiva, jos bannerissa olisi blogin nimi, mutta toisaalta sen löytää ihan yläpalkistakin. Väreiltään ulkoasu on kesäisen neutraali, tausta on valkoinen ja samoin bannerin kuvien välit. Tämä on toimiva, mutta mielestäni vähän tylsähkö ratkaisu ulkoasujen suhteen. Bannerin kuvat on kuitenkin valittu kivasti, ja ne kuvaavatkin hyvin kyseistä blogia! Kovin montaa blogia en ole edes samantyyppisellä ulkoasulla nähnyt, joten blogi erottuu edukseen ulkoasunsa puolesta. 

TEKSTI JA KUVAT Tässäkin blogissa on suunnilleen sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. Välillä postauksia lukiessa tuntuu, että kuvia voisi olla enemmän, niin lukeminen olisi helpompaa ja kevyempää, mutta postaukset on kuitenkin helppo lukea. Kirjoitusvirheitä ei oikeastaan ole, mutta myöskään kirjoitustyyli ei ole kovin erikoinen - eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Teksti on hyvin laadukasta ja ajatuksella kirjoitettua, ja innolla jo odottelen seuraavaa postausta.
Kuvat ovat erittäin laadukkaita ja mukavaa katseltavaa. Puhelinkuviakin löytyy joukosta, mutta pääosin materiaali on järjestelmäkameralla kuvattua. Kuten jo yllä mainitsinkin, joissakin postauksissa suurempi kuvamäärä ei olisi pahitteeksi, mutta tälläkin pärjää oikein hyvin! 

SIVUT voisivat omaan makuuni olla hieman kattavammat. Vilman itsensä sivulta löytyy kivasti tietoa, mutta kuvia voisi hiukan lisäillä. Myffin omalta sivulta kyllä löytyy kaikki tarvittava, mutta pieni tarinankerronta ei olisi pahitteeksi. Uusi lukija - sivun olen kokenut erittäin hyödylliseksi niin tässä - kuin muissakin blogeissa, ja sieltä löytyy kaikki tarvittava tieto, jotta blogista pääsee kunnolla kärryille!

YLEISESTI Pronssijouhi - blogia on mukava lueskella ja se onkin kehittynyt hurjasti viimeisimmän vuoden sisällä. Nyt se on viettänyt vähän pidemmän aikaa hiljaiseloa, mutta otin sen kuitenkin mukaan tähän, koska Vilma on joulukuussa blogiaan päivittänyt, eikä ole virallisesti lopettanut blogiaan. Toivottavasti Vilmakin palaa bloginsa pariin mahdollisimman pian!

-    -     -      -       -        -      -

Harmittaa, etten tehnyt tätä postausta aikaisemmin ja silloin, kun minun piti tämä väsätä... Nyt jouduin sitten väsäämään tämän postauksen pudottamalla muutaman blogin pois niiden epäaktiivisuuden takia, ja typistämään nämä arvostelut yhteen postaukseen. Pitäisi ehkä järjestää toinen linkkaa blogisi - postaus jossain vaiheessa ja toteuttaa se vähän nopeammin :D
Toivottavasti kuitenkin nautitte postauksen lukemisesta ja jaksoitte lukea tämän loppuun asti!