29.6.2016

10 sanaa, 10 kuvaa

Vaikka aikakin on tästä postauksesta mennyt umpeen, toteutan tämän- onhan idea toteuttamiskelpoinen ja kiinnostava. Kaikista en löytänyt täysin vastaavaa kuvaa, joten sen tilalle laitoin sitten jonkun mahdollisimman kuvaavan kuvan. Tässä, olkaapa hyvät!

Auringonnousu


Tämä ei ole auringonnousu taivaalla. Tämä on elämän auringonnousu- pieni varsa kohtaa elämänsä aurinkoisena kuin auringonnousu. Kyseisen pienen varsan elämän aurinko nousi alle kuukausi sitten- ja nyt ollaan jo aurinko taivaalla, selvillä vesillä.


Sanattomuus


Ei siinä osaa sanoa mitään- onnellinen mikä onnellinen. Maailman kaunein suokkivarsa, josta tulee varmasti hieno hevonen! Osaahan se kulkea jo riimussakin erittäin mallikkaasti.


Kultainen


Kultainen auringonvalo kultaa aina yhtä kultaisen koiran, ja antaa sille enkelin värit. Nämä on niitä hetkiä, joita ei haluaisi koskaan unohtaa!

Ystävyys



Se pieni onnen hetki, kun kaikki tuntuu sujuvan ruusuisesti. Niitä pieniä hetkiä, jolloin tuntuu, että kuuluu yhteeen tämän pienen, ärsyttävän ja samalla yhtä ihanan koiran kanssa.


Menetys

Hetki, jota ei saa takaisin. Hetki, jonka haluaa takaisin. Hetki, jonka kuva voi säilyttää.

Odotus


Toppatakki päällä odottelemassa tulevaa kesää Suomen kylmässä keväässä.

Rauha


Koiran silmistä huokuva rauha ja turvallisuuden tunne. Ei ole sen rauhallisempaa.

Elämä


Tunne siitä, että on elossa. Se tunne kahden ratsastustunnin jälkeen, kun on saanut jotain tehtyä oikein. Kuskin ilme ei kuvaa miten mahtavat tunnit oli, mutta menkööt. 


Onni


Ensimmäinen päivä, kun Pörri saapui meille.

Ilo


Koiran ilo, paras ilo.

24.6.2016

118. Vesipisara












22.6.2016

117. Kehä

Edelliseltä tunnilta jatkettiinkin sitten suoraan toiselle kentälle saman hevosen kanssa. Kenttä vaihdettiin, sillä mukaan tuli isoja hevosia, joten emme olisi mahtuneet pienemmälle kentälle. Heti, kun Vesseli astui toiselle kentälle, huomasin sen pohjan olevan paljon pehmeämpi kuin pikkukentällä. Tulihan vitsailtua, että ilman jalustimia mennessä on sitten pehmeämpi pudotus, mutta en sieltä kuitenkaan päässyt koostumusta katselemaan sen lähempää. Tarkoituksena oli siis mennä jonkin aikaa ilman jalustimia, mutta sitä ennen olisi vähän alkuverryttelyä.
Aloitimme jo käynnistä alkaen ratsastamaan jokaisen kirjaimen kohdalle kymmenen metrin voltit. Itsellä tuli ainakin hullunkurisen näköisiä kananmunia ja soikioita niistä volteista ainakin aluksi, ja ne tehtiin erittäin hitaassa käynnissä. Samanlainen apujenkäyttö jatkui kuin edellisellä tunnilla, ja osasinkin ennakoida Vesselin liikkeitä, hidastuksia sun muita vähän enemmän, eikä mennyt ihan hätäilyksi koko tunnin aikana...
Voltit eivät todellakaan olleet liian pieniä, ja 'muutaman' kerran sitten 'vähän' menin kentän toiselle puoliskolle, ja volteista tuli kymmenen metrin sijaan kaksitoistametrisiä kananmunia. Loppua kohden käynnissäkin sitten parani huomattavasti, mutta ravissa jouduin aloittamaan kokonaan alusta.
Pusipusi... Minnekäs se pusukaveri katosi tuosta suun edestä?
Ravissa oli vähän samanlaista menoa, ja toikkarointi kentän väärälle puolelle paheni jonkin verran. Pariin kertaan sainkin kuulla, ettei pitäisi seurata muiden jäljissä, vaan muodostaa oma käsitys siitä, minkälainen on oikea voltti.
Kun muut sitten pääsivät kävelemään välikäyntejä kummankin suunnan tehokkaan ratsastuksen jälkeen, pääsin vielä itse hinkkaamaan voltteja, kunnes niistä tuli oikeannäköisiä-, kokoisia-, ja muotoisia. Tässä kesti hetken aikaa, ja kävelytauosta ei tullut minun kohdaltani kovinkaan pitkää. Ravi oli alussa järkyttävän hidasta, mutta loppua kohden sain sitä jo aktiivisemmaksi ja paremmaksi.
Kun välikäyntien jälkeen laukat tulivat mukaan ohjelmistoon, sain luvan ottaa jalustimet kaulalle - olinhan pyytänyt kauniisti. Heti huomasi, että oma istunta parani huomattavasti, etukeno katosi, jalat hakeutuivat omalle paikalleen ja kädet löysivät oman lohkonsa. Myös Vesselin ratsastettavuus parani todella paljon, ja se oli avuille paljon herkempi oman istuntani ollessa parempi ja tasapainoisempi.

Laukkatehtäväksi tuli tällä kertaa ratsastaa C- päätyyn iso pääty- ympyrä, jatkaa siitä keskiympyrälle ja palata taas C- päätyyn. Kaikki tämä siis laukassa.
Itse otin tosin ensimmäisenä pari ravipätkää, ja todettuani, että pysyn kunnolla kyydissä, nostin laukan. Edellisen tunnin epäonnistumisten jälkeen tuntui lottovoitolta, kun Vesseli nosti laukan helposti.
Laukka pyöri paljon paremmin, kun minulla ei ollut jalustimia, ja satulassakin pysyin monta kertaa paremmin. Pitäisi ratsastaa useammin ilman jalustimia!
Jalustimet jouduin kuitenkin ottamaan takaisin aika pian, koska ne painoivat sisäreittä niin pahasti, etten pystynyt ratsastamaan enää niin. En sitten tiedä, laitoinko jalustimet jotenkin väärin tms., mutta kun jalustimet laittoi takaisin, oma ratsastus tuntui paremmalta.

Kun jalustimet oli palautettu jalkaan, ratsastus oli huomattavasti vaikeampaa ainakin laukassa, enkä saanut sitä pyörimään kunnolla. Yhden pääty- ympyrän ratsastus oli työn ja tuskan takana, ja kun sain luvan siirtyä raviin, huokasin helpotuksesta.
Lopputunnista ei ole oikein kerrottavaa (= en muista, mitä tehtiin), mutta muistan ponin olleen hidas ja tahmea, eikä mikään oikein sujunut.
Seuraava, ja samalla kauden viimeinen kerta meni sitten monta kertaa paremmin, siitä lisää sitten myöhemmin!
Kuka kuolee seuraavana? (=katso ilme)
Oli kyllä ihan superpalkitsevat (ja hikiset) kaksi tuntia Vesselillä, kiitos!

18.6.2016

116. Tunti tunnilta

Tais olla suitsien laitto aika hankalaa tällä kertaa...
Kevätkausi ratsastuskouluissa, ja ainakin Rusthollissa lähentelee päättymistään- enään on jäljellä 19.6.16 pidettävä tunti, jonka jälkeen alkaa kesäloma Rusthollin tunneista, vaikken sitä ainakaan henkilökohtaisesti tarvitsisi. Pystyykö joku ratsastuskouluoppilas samaistumaan tähän tilanteeseen? Onneksi leiri on kuitenkin edessä, niin ei ihan ilman ratsastuksia tarvitse kärsiä...!
Sunnuntaina pääsinkin sitten pitkästä aikaa kahdelle tunnille, sekä ratsastamaan aina yhtä ihanan raivostuttavalla Vesselillä. Voin kyllä ihan sanoa, että opettavaisin poni, jolla olen pitkään aikaan ratsastanut! Sanon kyllä joka kerta, että tämä on opettavaisin poni yms., mutta totuus on vain se, että jokainen hevonen ja jokainen ratsastuskerta opettaa jotain tärkeää. Tämän asenteen olen aina halunnut omaksua, ja toivon, että pystyisin tämän myös pitämään. 
Heti tunnin alussa pääsin miettimään vähän sitä, miten minulla ja Vesselillä on mennyt tunneilla, kun opettajani kysyi, onko poni minulle tuttu, ja miten meillä on sitten keskenään mennyt. Vastasin, että kyllähän se poni tuttu minulle on, todellakin, mutta koskaan meillä ei ole mennyt mitenkään kovin loisteliaasti, vaan en ole osannut ratsastaa Vesseliä oikein. 
Ei sille mitään yhtä oikeaa keinoa ole, mutta kunhan nyt ensin jonkun keksisi... Aina, kun olen Vesselillä ratsastanut, en ole saanut sitä taipumaan, asettumaan, tai varsinkaan väistämään pohjetta kunnolla. Eikä se kyllä ole erityisen energisestikään liikkunut.
Kaikkiin näihin ongelmiin lähdettiin heti tunnilla hakemaan apuja, mutta ensin vähän katsottiin sitä omaa istuntaa. En muista, kuinka monta kertaa näiden kahden tunnin aikana sain kuulla, että pidennä ohjaa, istu pystyssä/suorassa takataskujen päässä, äläkä päästä käsiä valumaan eteen-> varmat ainekset etukenoon. 

Kun näistä minulle muutama kerta (vähintään se kaksikymmentäviisi) muistutettiin, aloin pikkuhiljaa tajuamaan, miten oikeasti istun tällä hetkellä sillä satulassa, ja yritin parhaani mukaan sitä korjata. Ensimmäisenä tietysti yritettiin suoristaa istuntaa, jonka jälkeen opettajani käski pidentämään ohjia vähintään kymmenellä sentillä. Kysyin sitten syytä tähän, ja vastaus oli jotakuinkin tällainen: " Kun pidät ohjia niin lyhyellä, ja aina kun lyhennät ohjia, lähdet käsiesi ja ylävartalosi kanssa etukenoon, eli ohjat eivät tässä tilanteessa lyhene ollenkaan. "
Kun sitten pidensin ohjia, huomasin kaksi suurta asiaa, jotka vaikuttavat ratsastukseen aika paljonkin. Ensinnäkin, kun pidensin ohjia, käteni hakeutuivat automaattisesti oikeammalle paikalle, ja samalla etukeno väheni huomattavasti, sekä ohjastuntuma keveni niin paljon, että Vesseli tuntui jopa kevyeltä sieltä edestä. 
Toisena huomasin, kuinka paljon ratsastan oikeasti niillä käsillä, ja kuinka vähän käytän jalkoja apuna ratsastuksessa, vaikka niiden pitäisi juuri ollakin ratsastuksen pääpointti. No, nyt, kun nämä ongelmat on huomioitu kunnolla, niin niitä on sitä kautta helpompi lähteä korjaamaan. Pitää vaan ehdottaa opettajalle, että aina, kun hän huomaa, että olen etukenossa/ kädet suorana edessä, hän huomauttaisi siitä minulle. 

Etukenon syyksi epäilimme opettajani kanssa myös jännitystä, jännitys ja epävarmuus, sekä lihasjumit tunnetusti nimittäin vaikuttavat ratsastukseen aika vahvastikin. Ja tottahan tämä on. Aina alaselästä ja niskasta löytyy jos jonkinmoisia jumeja, jotka tietenkin vaikuttavat osaltaan ratsastukseen. 

Seuraavana keskittyminen siirtyi asennon korjaamisen sijaan apujenkäyttööni, varsinkin jalkojen osalta. Koska Vesseli ei kovin energisesti tällä kertaa liikkunut kovin reippaasti, jäin helposti pumppaamaan ponia eteen, enkä hellittänyt pohkeiden kanssaa, vaikka Vesseli olisikin jo liikkunut reippaasti eteenpäin. 
Sain ohjeeksi vahvistaa koko ajan apua, ja hellittää heti, kun reaktio olisi toivotunlainen. Kun vauhti sitten hidastuisi, pitäisi heti olla skarppina muistuttamassa, ettei nyt olla laiskottelemassa lasten talutustunnilla. Kyllä Vesselikin varmaan vähän testasi, että onko ihan pakko tehdä töitä. 

Jos nyt tehtäviin halutaan tämän kaiken jälkeen mennä, niin ensimmäisenä tehtävänä olikin sitten omat inhokkini, pohkeenväistöt. Pitkällä sivulla, joka oli kentänpuoleinen (Rusthollissa on kaksi mahtavaa kenttää!), piti väistättää oikeassa kierroksessa metri kentän puolelle, jonka jälkeen väistättää takaisin uralle. Mietin suunnilleen, että mitäköhän tästä oikeasti tulee, kun ei olla koskaan tämän ponin kanssa onnistuttu pohkeenväistöissä. 
Oikealle väistöt olivat aluksi todella tahmeita, mutta olin ihan äimän käkenä, kun Vesseli kuitenkin väisti! Ja sitten, jos mietitään väistöä vasemmalle - koskaana pohkeenväistöt eivät ole sujuneet näin helposti! Hyvä, että tarvitsi vasenta pohjetta vilauttaa, kun Vesseli oli jo väistämässä uralle. Tuntui kyllä varsinaiselta työvoitolta, kun väistöt oikeallekin alkoivat sujua paremmin. Ei vitsi, on Vesseli vaan niin ihana! 

En edes muista, mitä tämän tehtävän jälkeen tehtiin. Luultavasti jotain raviverryttelyä, jonka jälkeen sitten vaihdettiin suuntaa ja ravissa sama juttu. Väistöjä ei tehty muistaakseni ollenkaan vasemmassa kierroksessa, vaan siinä keskityttiin sitten enemmän sujuvaan kevyeeseen raviin.
Koko ajan sain keskittyä siihen, että Vesseli liikkuu energisesti eteenpäin kevyellä tuntumalla. 
Tähän väliin on kyllä ihan pakko hehkuttaa, miten ihanalta Vesseli tuntui ratsastaa etuosastaan! Siis ihan mahtavan kevyt, tukeutui jopa hieman ohjaan, muttei kuitenkaan painanut siihen/ laskenut päätään niiden varaan, vaan kantoi kuitenkin oman päänsä. 
Sain ravista myös ihan positiivista kommenttia, mutta kuvia katsoessa olisin ainakin itse huomauttanut kevennystyylistäni. Ehkä vähän turhaa tulla tästä rutisemaan - ensi kerralla vaan vähän pidemmät jalustimet - mutta kevennys nousee lähes puoli metriä ilmaan, eli se on ihan liian suurta. Ensi kerralla sitten vaan vähän pidemmät jalustimet, niin johan kevennys pienenee sopivan pieneksi. 

Siis vitsi se vaan osaa olla hieno!
Lopulta sitten siirryimme laukkaan, jota odotin innolla. 
En muista, kummassa kierroksessa laukkasimme ensimmäisenä, mutta ainut muistikuva on, ettei laukka noussut, vaikka kuinka "nostin" laukkaa. Kun olin tarpeaksi yrittänyt, opettajani tuli siihen pääty- ympyrän keskelle vähän auttelemaan laukan nostossa.
Pakko mainita, että oma istunta huononi kyllä niin huonoksi noissa laukannostoissa, kun jäin vain kaivamaan, enkä antanut kovinkaan selkeitä apuja. Lopulta laukka sitten kovan yrityksen jälkeen nousi, ja kun sitten hidastin raviin, tajusin, minkä olin tehnyt väärin koko ajan. 

Ongelma oli - yllätys yllätys - siinä omassa apujenkäytössä. Vesseli luuli, että haluan siltä keskiravia, ja opettajan kanssa sitten nauroimmekin, että ainakin saadaan hienoa ja aktiivista ravia aikaiseksi...! Sanoin sitten, että ilmeisestikään en laittanut ulkopohjetta tarpeeksi selkeästi taakse, vaan se oli lähes alkuperäisellä paikallaan. Eihän se poni sitä laukkaa nosta, jos et sitä pyydä!
Välillä sitä vaan tuntee itsensä niin alkeisratsastajaksi, kun ei saa edes laukkaa nousemaan, mutta kyllä se sitten siitä. 

Tämän onnistuneen laukannoston jälkeen laukat nousivat helposti kumpaankin kierrokseen, eikä ongelmia siinä enää ollut. Siis siinä nostossa. Laukan ylläpitäminen olikin sitten aluksi ihan toiselta planeetalta kotoisin, ja ulkoavut olivat ihan  hukassa. 
Lopputunnista sain kuitenkin onnistuneempia pätkiä, ja tuntui kyllä ihan työvoitolta, kun sain Vesselin laukkaamaan vähän pidempää pätkää! Pikkuhiljaa sitä vaan oppii nauttimaan niistä pienistä iloista ja onnistumisista, joita saa, eikä vaadi kokoaikaa sitä täydellisintä täydellisyyttä, joka ei kuitenkaan ole koskaan mahdollista - vaikka siihen voi toki pyrkiä.
Tilannekuva jonkun epäonnistuneen laukannoston jälkeen. Hehehehe, kuskia nauratti kovasti, kun ei jossain onnistunut. Hyvähän se tällainen vähän humoristisempi asenne. 
Kun laukat oli laukattu, aloimme tulemaan kolmikaarista kiemurauraa harjoitusravissa. Taas hakkasin päätä seinään. Pitäisikö selvitä harjoitusravissa kolmikaarisesta kiemuraurasta, kun jo laukan ylläpitäminen tuottaa hankaluuksia? Kyllä. 
Aluksi sitten meni ihan suoraan sanottuna päin pyllyä, kaaret olivat erikokoiset, eikä taivutuksista ja asetuksista ollut tietoakaan. Sitkeästi jaksoin kuitenkin yrittää, ja lopulta saimme päättää tehtävän onnistuneisiin teihin. 

Oli kyllä niin mahtava tunti, kun oppilaita oli kyseisellä tunnilla vain kaksi, ja pääsin paremmin "käsiksi" Vesseliin, enkä antanut sen vain seilata ympäri kenttää kuin päätön kana. 
Kuvista olen ainakin huomaavinani jonkinasteista kehitystä jo tämän tunnin aikana, ja meno näyttää jopa ihan siedettävältä jopa omaan silmään. 
Siis mitä?! Näyttikö meno jopa tältä ihan laukassakin? Teinkö jotain siellä selässä oikein, että poni näyttää tuolta??
Vesselistä kyllä näkee, että sillä on voimaa ja kapasiteettia & kykyä kulkea peräänannossa ja koota itseään, sen verran hienon näköinen tuo poni on jopa minun allani! Jos tästä sitten alkaisi ruusuinen (ja ei niin ruusuinen) tie kohti uusia haasteita ja kisoja - joskus jopa helpon B:n luokkia? 
Kiitos tästä tunnista ihana pikkumies - postausta tulossa myös toisesta tunnista <3!

17.6.2016

115. Vanhan loppu, uuden alku

Koko blogilla. Kaikki muuttui ulkoasusta lähtien, sivujakin muokkailen rajulla kädellä, katsotaan, mitä tästä sitten tulee.
Lukemani blogit- sarja on edennyt liian hitaasti, joten muutan vähän arvostelutyyliäni, ettei tekstistä tulisi niin pitkää, ja postauksista niin tylsiä lukea. Ehkä tämä sitten tästä.


114. Kysymystulva 3/4

 Lempiponisi/-hevosesi Rusthollista?
- Onko pakko sanoa vain yhtä? Ihan sama! Sanon neljä- poneista aivan ihana sydäntenmurskaaja Stella, joka on opettanut enemmän kuin yksikään muu poni Rusthollista tällä hetkellä. Toinen on todella opettavainen poni Ferrari, jonka kanssa kaikki ei aina ole ruusuilla tanssimista, mutta sitten, kun yhteistyö toimii, kaikki toimii paremmin kuin hyvin. Hevosista lempparina on tällä hetkellä viime kesänä tapaamani suokkipappa Keke, joka nousi ykköspaikalle hevosista heti ensimmäisen kerran jälkeen. 
Mukaan mahtuu myös Lupiini, joka on myös lemppareiden joukossa- ja samalla erittäin tärkeä poni minulle- näyttihän se silloin yli vuosi sitten, millaista kouluratsastus voi parhaimmillaan olla. Olen Lupiinin työpanoksesta erittäin kiitollinen, enkä koskaan voi kiittää sitä tarpeaksi siitä, mitä se on minulle antanut!

Onko sinulla ketään hevosta ikävä?
- On. Entistä, Jatilassa asustanutta Alexia ikävöin vieläkin välillä ihan suunnattomasti, ja toisena MänRassa asunutta Johnny-ponia, jotka kumpikin opettivat ihan hirveästi ratsastuksesta. Johnnyllakaan en mennyt kovin montaa kertaa, mutta suurin ja ihanin muisto siitä on, kun piti mennä pohkeenväistöä käynnissä- ja Johnny nosti ravin, ja teki todella hienoa pohkeenväistöä ravissa! Olen kiitollinen kummallekin näistä ihanista hetkistä, jotka vietin niiden kanssa. Valitettavasti en vain voi enää kiittää niitä siitä...
Mitä odotat tulevaisuudeltasi hevosten parissa?
- Odotan ennen kaikkea kehittymistä ratsastajana, ja "Sen Oikean" tapaamista, tällä hetkellä minulla on niitä nimittäin monia. Haaveissa on kuitenkin jossain vaiheessa kilpailla GP- tasolla oman- tai ylläpitohevosen kanssa, ja jos nyt oikein hyvä tuuri käy, tämä toteutuu. Näissä lähiaikojen haaveissa on oppia ratsastamaan hevonen peräänantoon, ja oppia ratsastamaan pohkeenväistöä. Oman istunnan kehittäminen, sekä HeB- luokkiin pääseminenkin saattavat olla osa tulevaisuutta. 
Jos nyt ihan kaukaista tulevaisuutta halutaan, niin juurikin oman hevosen löytäminen, ja ratsastajana kehittyminen, jonka jo ylempänä mainitsinkin. 

Haluaisitko oman ponin?
- Ehdottomasti haluaisin ponin, ja taidoiltani (ainakin ratsastuksellisilta taidoiltani) saattaisin olla jopa valmis siihen. Saisin luultavastikin ympärilleni asiantuntevan ja hyvän joukon avustamaan hevosen hankinnassa ja sen hoidossa. Myynti-ilmoituksia olen suurissa pilvilinnoissani katsellut, mutta yksikään ei ole napannut niin, että olisin ehdottomasti halunnut heti katsomaan ja kokeilemaan sitä.
Hevosenpidosta koituisi hyödyn lisäksi kuitenkin paljon haittaa itseäni ja tulevaisuuttani ajatellen. Koulunkäynti jäisi sivuun, ja vaikka kuinka vannoisin pitäväni numeroni samoina, ne putoaisivat. Olen myös sen verran itsekriittinen ja huolehtivainen, että yrittäisin etsiä koulunkäynnille ja ponille saman verran aikaa- ei tietenkään onnistuisi, koska vuorokaudessa on tunteja vain 24. 
Haluaisin siis ponin, mutta en saisi sille tarpeaksi aikaa varsinkaan arkisin. 

Minkä tasoinen olet kouluratsastuksessa?
- HeC- luokissahan vielä kisaan, mutta eiväthän ne kisat ja niiden tulokset ihan kaikkea kerro. Tasoltani olen kuitenkin vahva HeC/ heikko HeB, sillä ajoittain onnistunkin saamaan hevosen asennon ja liikkumistyylin muistuttamaan kaukaisesti peräänantoa ja muotoa. En silti koe olevani mitenkään kunnolla HeB- tasoinen muutenkaan, mutta ehkä sitten jossain kisoissa uskaltaisin tarttua härkää sarvista ja kokeilla HeB- luokkaa.
Luultavasti olen siis HeC/HeB- raja-alueella, ja toivon, että pystyisin mahdollisimman pian saamaan HeC- radat sujuviksi ja siirtymään HeB- luokkiin. Katsotaan nyt, aika näyttää sitten ajallaan. 

Korkein hyppäämäsi este ja kenellä?
- Korkein hyppäämäni este oli muistaakseni jotain kuudenkymmenenviiden sentin pintaan, ja sen hyppäsin Jatilan tallilla asuvalla Tulppaanilla. 
Minkä tasoinen haluaisit olla?
- Realistisesti vai unelmissani? Realistisesti ajateltuna haluaisin olla vähintäänkin se vahva HeB, mutta jos pilvilinnoja halutaan rakennella, niin haaveena olisivat Inter I-II - luokat, mutta se nyt on jo sellaista haaveilua ettei rajaa. 
HeB- tasolle haluaisin kaikesta huolimatta nousta, ja mahdollisuuksien mukaan sitten sinne helppoon A:han. 

Kenellä kisasit ensimmäiset kisasi?
- Oikeat vai harjoituskisat? Oikeista kisoista ensimmäiset menin Ventolla HeC- luokassa. Prosentteja tästä radasta tuli vähän yli 58, eli ei mitkään huippuprossat. Ensimmäiset harjoituskisani menin Jatilan tallilla ristikkoluokassa Charlylla, ja niistä napsahtikin sitten voitto kotiin!

Monta kertaa viikossa ratsastat?
- Keväällä ratsastan vielä kerran viikossa, mutta syksyllä ovat uudet kuviot sitten kyseessä. Kaikkea en kuitenkaan halua paljastaa, vaikka muutos ei teidän mielestänne ole varmaankaan kovin kiinnostava, mutta jos minua ajattelee, on askel suuri. Pieni askel teille, suuri askel minulle. 

Kauanko olet ratsastanut?
- Laskujeni mukaan ratsastusvuosia on takana vähän reilut viisi vuotta, sillä ratsastuksen aloitin 2011 syksyllä, mutta ensimmäiset tunnit olivat kyllä jo 2011 kevällä, toukokuussa syntymäpäivänäni. 

Minkä ikäisenä aloitit ratsastamisen?
- Muistaakseni ratsastusharrastus sai alkunsa, kun täytin 7- vuotta, eli sitä on jatkunut nyt muutaman kuukauden yli viisi vuotta. 

Miksi halusit aloittaa ratsastuksen?
- En edes muista! Joskus pari vuotta ennen harrastuksen aloitusta katselin laiduntavia hevosia, ja sitten jollain automatkalla sain ajatuksen, että olisi kiva ratsastaa itsekin. Siitä lähtien sitten jätettiin ajatus hautumaan, ja jonkun ajan päästä pääsinkin "ratsastamaan" (lue: keikkumaan shetlanninponin selässä kuin huippuratsastaja). 

Milloin aloitit ratsastuksen? 
- Ylempänä taisinkin tähän osittain jo vastatakin, aloitin ratsastuksen säännöllisesti syksyllä 2011, jos nyt oikein muistan, mutta muutaman kerran ennen sitä olin käynyt hevosen (shetlanninponin) selässä ratsastelemassa. 

Miksi halusit aloittaa ratsastamaan MänRassa? 
- Minulla oli mahdollisuus päästä mukaan seuratoimintaan ja kilpailemaan kisoissa tallin hevosilla, ja jatkossa myös ulkopuolisissa kisoissa. Kilpailemisesta olin saanut jo aikaisemmin kipinän, ja MänRassa oli hyvät ja turvalliset hevoset, joten valinta oli helppo. 

Mikä on parasta ratsastuksessa? 
- Kaikki ne ihanat onnistumisen tunteet, kun saa istunnassa korjattua jotain ratkaisevaa, hevonen alkaa myödätä niskasta ja rentoutuu, hyvin menneet kisat, luottamuksen tunne hevosen kanssa, yhteishengen löytäminen jonkun hankalan hevosen kanssa. Yksinkertaisesti kaikki se, joka saa hymyilemään tallilla ja hevosen selässä.
Elämäsi hevonen?
- Toivon todella, että tapaan kyseisen mahdollisimman pian. Hyvät mahdollisuudet on- vaihtoehtoja nimittäin löytyy tallilta vaikka kuinka! Vaikka Ferrari, Keke, Stella ja muut rakkaat ovat opettaneet ihan järjettömän paljon, en usko, että kukaan heistä on vielä se elämäni hevonen, joka saisi aina hyvälle tuulelle (tällä hetkellä on kyllä niin, että jokainen poni ja hevonen saa hyvälle tuulelle, olen siinä tapauksessa todella onnekkaassa asemassa, kun tallilta löytyy niin ihania hevosia!). 

Tärkein poni, jota koskaan sun elämässä on ollut tai tulee olemaan?
- Ratsastusvuosia on tällä hetkellä takana vasta viisi, ja todella opettavaisia hevosia on ollut todella monia, joten on todella hankalaa sanoa, kuka on opettanut minua eniten. Kaikilla on ollut suuri vaikutus harrastukseeni ja sen kehittymiseen, mutta jos kaikista pitää sanoa, niin Jatilan tallin Alex- hevonen, sekä MänRasta/ Rusthollista sitten Stella. 

Eniten opettanut poni tai hevonen?
- Yksi opettavaisimmista on ollut aivan varmasti Stella, mutta myös Ferrari, Punchik sekä monet monet muut. Kuten yläpuolella olen maininnut, jokainen ratsastamani hevonen tai poni on opettanut minulle jotain erittäin tärkeää ratsastuksesta ja hevosista, enkä halua niitä liikaa eritelläkään. Haluan nauttia ratsastamisesta jokaisella hevosella samalla tavalla, ja haluan ajatella, että jokainen opettaa jotakin. 

Paljonko teidän ratsastustunnit maksaa? 
- Tämä ei itseasiassa hirveästi tänne blogiin kuulu, mutta jos kiinnostaa, voit käydä vierailemassa Ratsutila Rusthollin sivuilla hakemassa lisätietoja.

Onko teillä hyvä tallihenki, ja ratsastusryhmä?
- Tähän on vain yksi vastaus- ehdottomasti on! Tallihenki on paras koskaan näkemäni, eikä ylimielisyyttä tai varsinaista erittelyä hevosten omistajien ja tuntiratsastajien kesken ole. Tallityöntekijät ja muu henkilökunta+ tallin omistajat ovat ihanan ystävällisiä ja iloisia- aina saa apua ja juttuseuraa kun sitä tarvitsee. Mahdollisuudet Rusthollissa ovat aivan mahtavat, parempia en voisi siis löytää!
Ratsastusryhmät ovat ihanan pieniä (ponitunneilla 5ratsastajaa, aikuistunneilla 2-4 ratsastajaa), ja tuon kokoisia ryhmiä on erityisen vaikea löytää pk- seudulta. Ryhmät ovat todella hyviä, ja niissä saa ihanaa, laadukasta ja henkilökohtaista opetusta ties kuinka paljon ihanien ja osaavien opettajien johdolla! Tällä hetkellä omassa ratsastusryhmässäni on ollut pääasiassa aikuisia, ja hyvin on pärjätty- ikäerosta huolimatta yhteishenki on todella hyvä!
Parempaa paikkaa en voisi löytää omalle harrastamiselleni :3

Ensimmäinen poni, jolla ratsastit? 
- Jatilan tallin ihana shettisruuna Onni, aivan ihana poni!

Mitä kaikkea osaat kouluratsastuksesta?
- Tämä lista ei nyt erityisen pitkä ole, mutta ihan perusasioita, kuten laukannostot, laukkalävistäjät, voltit, täyskaarrot, kiemuraurat, eli suomeksi perus ratsastusradan tiet, pohkeenväistöjä jotenkuten, laukanvaihdot esteillä ravin kautta/ suoraan laukassa, sekä pari kertaa olen avojakin kokeillut. Ei vielä mitään kovin mittavaa, mutta ensin perusasiat- sitten vasta varsinaiset temput!
Onko sinulla ketään henkilöä, jota ihailet? Ratsastuksessa siis.
- Varsinaisesti en ketään ihaile, mutta tietynlaista ihailua aiheuttavat GP- tason ratsastajat, sekä tunnetut hevosihmiset, jotka osaavat työskennellä hevosten kanssa ystävinä, eleettömästi ja ikäänkuin tanssien. Hevoskuiskaajat, jotka saavat hevoset toimimaan käden liikkeillä tai pienemmilläkin merkeillä. 

Lempi väri, ja rotu ponilla?
- Yhtä on mahdotonta sanoa kummastakaan, mutta lempivärejä ovat kirjavat hevoset, papurikkotäpläiset kimot, tummanruunikot, kimot ja mustat hevoset. Rotuja en sitten osaa sanoa, pidän kaikkia samanarvoisina lämppäreistä kylmäverisiin ja niistä ratsuhevosiin ja puoliverisiin. Jos nyt muutama pitäisi sanoa, niin connemarat, arabit, trakehnerit, puoliveriset, suomenhevoset, andalusialaiset ja PRE:t, shetlanninponit, Welshit sun muut. Aika paljon suosikkeja löytyy, yhtä en vain voi sanoa. 

Jos sinulla olisi oma poni, mitä se söisi?
- Ömm... En ole hevosten ruokintaan perehtynyt ollenkaan, mutta aikalailla riippuen hevosen liikutuksesta ja rasituksesta, sekä sen vaatimasta ruokinnasta. Heinää, kauraa, mysliä, mössöä, vitamiineja, lisäravinteita. Kesällä tietenkin sitten tilanteen mukaan laitumella ruohoa. Vähän hankala, mutta erittäin mielenkiintoinen kysymys!
Nyt on sitten jäljellä enään yksi osa näistä kysymyspostauksen vastauksista, aiheina ovat sitten ainakin mielipiteet, mutta katsotaan vielä sitä. Kiitos kaikille kysymysten lähettäjille, näihin on ilo vastailla!

P.S: Bloggerin kanssa on ollut suurempia ongelmia mm. tekstin taustavärin kanssa, jonka takia sitten postaukset saattavat näyttää oudohkoilta. Pyrin kuitenkin tämän korjaamaan :)