45. Herra Möhly sekä Pörri

Mitenkäs se harvempi postaustahti? Ensin valitetaan kokonaisen postauksen ajan siitä, kuinka paljon aikaa bloggaus vie, ja heti viikonloppuna väkertää valmiiksi 2069 postausta, jotka kaikki haluaisi julkaista nyt, eikä viikon päästä. Yksinkertaisesti tämä johtuu siitä, että bloggaamisesta on tullut harrastus, aivan niin kuin ratsastuksestakin. Kun leikittää koiranpentua takapihalla, niin yleensä se kamera tarttuu käteen, ja siitä on tullut normaalia. Ei tästä harrastuksesta vaan pääse niin vain luopumaan!

Mutta ennen, kuin alan minkäänlaista romaania tuosta ylläolevasta aiheesta kirjoitella, päästän teidät lukemaan varsinaista postausta, joka kertoo (kuten otsikosta jo näkeekin) ArvonHerra Möhlystä, sekä tietenkin tämän blogin päätähdestä, Pörristä todella huonolaatuisten kuvien kera. Kamera ei ehtinyt tarkentaa, ja minä sitten näppään kuvan, niin mitä siitä sitten seuraa? Niin, huonolaatuinen kuva! Kuvat eivät ole heilahtaneita, asetuksen eivät vaan tällä kertaa täsmänneet. Ehkä sitten ensi kerralla parempia?

Kuvia oli muuten aivan pakko muokata, muuten niistä ei olisi saanut mitään selvää! Siitä johtuvat siis nämä oudot värit kuvissa;)

Huomio tuohon asentoon, tuo on sillä nykyään aika tyypillinen. Pitäisiköhän opettaa kumartaminen?

Pörri alkaa olla täysin kunnossa, ei ole jahdannut takapuoltaankaan pitkään aikaan. Todella pirteänä se juoksentelee pihalla, ja itsekin olen unohtanut sen patin siellä pyllyssä lähes kokonaan. Lenkit olemme pidentäneet täysin normaaleiksi, ellei jopa pidemmiksi, ja nyt kaikki on hyvin, onneksi. Pentu on siis täysin oma itsensä, ja kuvistakin toivottavasti näkee, kuinka hauskaa sillä oikeasti on! 

Kuten näistä kuvista näkee, on tänne Etelä-Suomeenkin saatu lunta! Kyseessä olevan kuvauspäivän jälkeen ei ole satanut vettä, vaan aamuisin lumihanget ovat kaksi kertaa korkeammat kuin edellisenä päivänä... Ei tästä kuitenkaan valiteta, onpahan ulkona todella ihanan näköistä ja valoisaa!

Viikonloppuna olen pyrkinyt tekemään lumitöitä, ja on ihan pakko sanoa, että suojalumi on todella raskasta. Se pakkaantuu lapiossa isoiksi könteiksi, jotka sitten putoavat lapioista. Aikaa menee siis todella paljon, jos haluaa oman pihansa siistiksi ja kunnolla!

Sitten päästäänkin postauksen varsinaiseen aiheeseen, Herra Möhlyyn, jonka kanssa menee paljon aikaa, tulevien kuvien myötä ehkä ymmärrätte, miksi. Luonteeltaan Herra Möhly on sympaattinen, ja olen kutsunut sitä rakkaaksi sedäkseni. Se näyttää todella suloiselta, ja onkin hiukan minua pidempi. Palatteko jo halusta tietää, kuka Herra Möhly on, ja mikä on sen tarina?

No, alunperin Herra Möhlystä piti tulla lumiukko, mutta sen mennessä pieleen siitä päätettiin rakentaa jotakin muuta, jonka saattekin pähkäiltäväksenne tämän postauksen lopussa. Monien vaikeuksien ja hikipisaroiden kautta rakentui rakas setäni, Herra Möhly, joka on hyvin arvostettu henkilö perheessämme.

Se siis saapui meille 13.2.2016, katsotaan nyt, kauanko ArvonHerra Möhly pysyy pystyssä. Sen silmät ovat jo pudonneet, mutta ehkäpä saamme laitettua sille uudet? Pitäähän setäni nähdä eteensä!

Hehhee, osaatteko arvata, mikä eläin/otus Herra Möhly on? Palkintoa arvaaja ei valitettavasti voi saada, mutta tämä on HAASTE! Osaatteko tunnistaa ilmiselvän eläimen? Teillä on vain yksi arvaus jokaisella;)