23.9.2016

Vastalaukkoja ja kisatreenejä

Blogin kirjoittelut on jäänyt huomattavasti vähemmälle, eikä mitään kuvia ole otettu. Ratsastuspostauksia en hirveästi viitsisi kirjoitella ilman ratsastuskuvia, joka on yksi syy tähän. Blogin puolelle on kuitenkin ilmestynyt varastosta julkaistuna pari postausta, mutta kovinkaan aktiivista ei blogin päivittely ole ollut...
Koulu vie luonnollisestikin erittäin paljon aikaa, kokeitakin on alkanut tulemaan ihan kiitettävästi kalenterin täytteeksi. Sitten vielä kaikki tallireissut, kisat, ratsastukset, ulkoilut sun muut vievät aikaa blogilta. Jos jostain on pitänyt aikaa nipistää niin juurikin täältä.
Tässä kuitenkin muutaman tunnin lyhyemmät koosteet!

Tiistain 6.9 ratsastustunnilla pääsin taas Ferrarin selkään. Ferrari oli superkiva ratsastaa, ja edellisen sunnuntain fiilis oli jäänyt päälle. Suustaan poni oli vähän epätasaisempi kuin sunnuntaina eikä ihan yhtä rento, mutta joka tapauksessa erittäin mukava ja miellyttävä ratsastaa!
Muistaakseni tällä tunnilla harjoiteltiin tulevien kisojen c-merkkiohjelmaa ja keskityttiin erityisesti laukkaohjelmaan. Laukka on kyllä Ferrarilla parantunut ihan hurjasti, kulmatkin pystyy nykyään menemään laukassa! :)

Perjantain 9.9 kisatreenitunnilla pääsin ratsastamaan Ferrarilla, luonnollisesti. Tunnilla jatkoimme kisoihin harjoittelua. Ensin aloitimme muistaakseni volteilla, askeleenpidennyksillä ja jatkoimme laukkaverryttelyllä. Voltit alkoivat sujumaan loppua kohden, laukassa ja askeleenpidennyksissä tuli meille tyypillisiä virheitä. Askeleenpidennyksissähän vauhti ei varsinaisesti saisi kasvaa, askeleen pitäisi venyä.
Tällä tunnilla päätimme kisoja varten, että otan lisäyksen mieluummin hitaasti ja rauhallisesti, kuin nappaan mukaan rikon laukalle. Laukkaohjelma sujui kohtuullisesti, mutta siinäkin saatiin sitten rikko aikaiseksi.

Sunnuntaina 11.9 luvassa oli "vähän" haastavampia tehtäviä niin minulle kuin Ferrarillekin. Tällä en tarkoita, etteivätkö edellisten tuntien tehtävät olisi olleet haastavia, mutta tällä tunnilla oma suorituskyky loppui kesken ihan kirjaimellisesti. Tunti aloitettiin väistättämällä takaosaa ympyrällä ulospäin, pitkällä sivulla sitten tehtiin siksakkiväistöjä. Pitkien sivujen väistöt sujuivat loppua kohden paremmin (käynnissä), mutta ravissa pakka sitten hajosi lopullisesti väistöjen suhteen.
Ympyräväistöt olivat pelkkää sähellystä, mutta saatiin sielläkin pari kohtuullista väistöaskelta.
Laukassa aiheena olivat sitten vastalaukat ja laukanvaihdot. Vastalaukat eivät nyt onnistuneet ollenkaan, hyvä, että sain edes kerran nostettua koko vastalaukan. Jos vastalaukka nousi, en osannut istua siinä ja se putosi.
Laukanvaihdosta en halua edes puhua, Ferrari vaihtoi laukan vahingossa, ennen kuin edes ehdin yrittää. Taputuksia ponille sitten! :)
Välillä pitää kuitenkin poistua mukavuusalueelta, jotta voi oppia uutta! Hyödyllinen ja opettavainen tunti kuitenkin!

Tiistaina 13.9 treenattiin c-merkin raviohjelmaa täyskaarroilla ja askeleenpidennyksillä. Askeleenpidennyksissä esille tulivat ne vanhat tutut ongelmat, mutta sainhan aikaiseksi pari ihan onnistunuttakin askelenpidennystä. Ferrari oli paljon rauhallisempi ja parempi ratsastaa, kun se oli ratsastettu minulle valmiiksi, eli poni oli selkeästi vertyneempi! Tunnista jäi kokonaisuudessaan ihan kiva fiilis, mutta omassa ratsastuksessa oli jonkin verran parannettavaa, mikä tietenkin laimensi hiukan onnistumisen tunnetta. Hyvällä mielellä kuitenkin lähdettiin tunnilta.

Perjantaina 16.9 oli viimeistelytreenin aika. Sain taas alleni ratsastetun ja rauhallisen hevosen tuulisesta säästä huolimatta! Tunti aloitettiin lähes suoraan ravissa tekemällä jokaiseen kirjaimeen kymmenen metrin voltti. Sain paljon ohjeita, miten tuota ponia oikeasti pitää ratsastaa jo alkukäynneistä asti suoraksi. Minun täytyy pystyä vaikuttamaan pohkeilla ilman suuttumista. Kunhan en sitten lähtisi ratsastamaan liiaksi kädellä...
Tunnilla menimme muutamat askeleenpidennykset lävistäjällä, ohjelman kahteen kertaan, laukkaympyröitä ja muuta hyödyllistä työskentelyä. Laukat eivät sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta toivotaan, että sunnuntaina ponilla ei olisi tammapäivä ;)

Lauantaina 17.9 kävin laittamassa ponin kuntoon.

Sunnuntaina 18.9 olivat kisat, niistä lisää sitten joskus ;)

15.9.2016

Elämän rippuja

Kun koulut ovat alkaneet, on sitä huomaamattaan alkanut arvostaa niitä arjen pieniä ilonhetkiä, rauhaa, hiljaisuutta, yksinäisyyttä. On oppinut nauttimaan pienistä onnistumisista, jotka peittävät alleen ne epäonnistumiset ja surut.
On oppinut rakastamaan sitä mitä tekee, nauttimaan elämisestä. Viimeisistä lämmittävistä Auringon säteistä, viimeisistä voikukista, siitä, kun kaikki sujuu kerrankin paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Sitä oppii nauttimaan omakotitalon pihasta, huomaamattomuudesta, rauhasta ja koiranpennusta, joka hurjasti pihaa pitkin kiitäen raahaa parasta villatakkia.
Vihdoin olen oppinut elämään paremmin hetkessä, elämään ilman hirvittävää stressiä. Nauttimaan pienistä, pehmeän kielen nuolaisuista, pehmeästä turkista, johon voi upottaa kätensä huolten painaessa niskaa.
Vihdoin olen oppinut nauttimaan jokaisesta hetkestä, jonka vietän elämäni tärkeimpien asioiden parissa. Olen oppinut kiittämään, osoittamaan sitä tärkeyttä, oppinut nauttimaan vaaleanpunaisesta turvasta, hullunkurisesta, pomppivasta laukasta, Ferrarin haastavuudesta. Pienistä onnistumisista niiden asioiden parissa, jotka eivät ole koskaan sujuneet. 
Olen oppinut olemaan pelkäämättä tulevaisuutta, miettimään sitä, onko joku minua parempi ratsastamaan, onko joku minua parempi koulussa, tuleeko joku toinen paremmin toimeen Pörrin kanssa. Olen ehkä vihdoin oppinut, että jokainen hetki tulevaisuudessa on suuri lahja, eikä yhtäkään sekuntia saisi heittää hukkaan. Kaikki aika, jonka saa viettää itselleen tärkeiden asioiden parissa on kullanarvoinen, eikä niitä voi koskaan heittää hukkaan.
Olen oppinut, että kukaan ei voi olla täydellinen, että kaikki tekevät virheitä. Virheistä oppii, asioilla on tapana selvitä ja lutviutua. 
Vaikka kaikki ei aina sujuisikaan kuin satukirjoissa, kannattaa unelmiin uskoa. Ne voivat vielä jonain kauniina päivänä olla todellisempia kuin mikään muu. Joskus kannattaa järkähtämättömästi uskoa mahdottomaan, nauttia pienistä löytyneistä palapelin paloista. Satunnaisesti kannattaa iloita niistä pienistä mahdottomuuden palasista, huonosti menneistä ratsastustunneista, rikkoutuneesta maastokengästä. Kaikesta kannattaa etsiä aina jotain hyvää, kaikesta löytää jotain hyvää. Joskus pitää vaan kaivella pintaakin syvemmältä, murtautua kerroksiin aina syvemmälle ja syvemmälle, kunnes löytää sen suunnattoman pienen onnen hippusen.
Jos tuntuu pahalta, kannattaa upottaa sormet pehmeään koirankarvaan, tuntea sen lämpö. Miettiä tarkkaan, millaista elämä olisi ilman sitä. Painautua pehmeää karvaa vasten, upottaa itkusta punoittavat kasvot karvapeitteen sisään ja nyyhkyttää se paha olo pois. 
Jokainen on joskus luuseri, jotkut vaan peittää sen paremmin. 
Kaikilla on joskus paha olla. Se on sallittua, luonnollista, mutta ei siihen kannata jäädä vellomaan. Aina ei huvita etsiä niitä onnenkyyneleitä, nauraa epäonnistumiselle päin naamaa. Joskus sitä tahtoo vain romahtaa, vaikka haluaa pysyä vahvana.

12.9.2016

Vaaleanpunainen turpa

Taas kerran tekisi mieli vaan hehkuttaa, kuinka ihana ja opettavainen riiviöponi Ferrari on, kuinka se saa minut ymmärtämään ja oikeasti opettelemaan ratsastamaan. Ferrarin selässä ei todellakaan saa matkustaa, silloin kyllä kaikki menee niin päin aitoja, ettei kyllä mitään väliä!

Taas olen kirjoittamassa tätä postausta ihan liian myöhään, mutta tällä kertaa minulla on sentään kuvia oman muistini tueksi. Jatkossa en varmaankaan kirjoittele tunneista niin paljoa, jos ei ole ollenkaan kuvia, vaan mieluummin sitten kunnon kuvien kanssa kirjoittelen pidemmän aikavälin ratsastuksista. Saatatte siis joutua vähän odottelemaan näitä postauksia - muutenkaan ei ole liikaa aikaa!

Kaikki kuvat ovat ravista. Ihan parhaista pätkistä ei ole kuvia, mutta odotellaan vielä hetki, niin alkutunnistakin alkaa saada edustavampia kuvia :'D 
Mutta iso KIITOS Äidilleni kuvista, eli kuvat (c) Äiti! Ethän kopioi? Ainakaan ilman lupaani ;)
Tallissa minua odotti kaunis silkkiturpa, likainen, olkien peitossa oleva harja, kauniit silmät ja uteliaat korvat. Se kääntyi puhettanu kohti, tunki päänsä riimuun, jonka jälkeen laitoin sen kiinni. Sininen riimu oli kuin tehty tuon kaunokaisen päähän - kuvankauniit valkeat ripset tulivat esille ja se viaton, mutta samalla niin ilkikurinen katse korostui.

Kyseinen päivä oli yksi ainoista kerroista, jolloin poni oli puhdas. Pölyä kyllä riitti, mutta parilla pölyharjan sipaisulla sekin oli hoidettu kuntoon. Kaviot olivat täynnä tarhoista tullutta mutaa, ja niitä saatiinkin puhdistaa hyvän aikaa. Eihän minua nyt niin helpolla olisi voinut päästää, ainakaan ponin mielestä!

Puhdistaessani ponin etukavioita tunsin pienen hellän kosketuksen alaselkäni päällä. Käännähdin hiukan säikähtäneenä katsomaan ja samassa huomasin sen pienen pään ja uteliaan katseen, joka tuijotti minua herkeämättä. En kieltänyt ponia, annoin sen pitää päätään hetken selkäni päällä. Eipä kulunut aikaakaan, kun oli aika laittaa varusteet.

Satulanpidikkeessä oli valmiina musta, kaunis satula, geeli ja beigenvärinen satulahuopa. Laitoin geelin selkään, otin satulahuovan ja viimeisenä satulan. Poni ei kääntänyt päätään tai lopsauttanut korvaansakaan puuhilleni, vaan antoi minun olla.
Kun ohjat otettiin käteen, aloimme kääntelemään viidentoista metrin voltteja lyhyille sivuille. Aluksi hain ihan rauhassa rentoa ja hyvää tahtia myös ympyröillä ja sen jälkeen aloin pikkuhiljaa asettelemaan sisälle päin. Samalla yritin pitää ulko-ohjan hyvin tuntumalla ja tehdä sieltä käsin puolipidätteitä, vaikka samaan aikaan oikealla ohjalla asetinkin sisälle päin.

Kun ympyrät sujuivat asetuksen kanssa, pyysin pikkuhiljaa myös taivutusta mukaan puuhaan. Vasemmassa kierroksessa kun mentiin, ei taivutus tullut ihan heti, mutta ahkeralla pyörittelyllä ilman hermostumista saatiin ihan kivojakin pätkiä aikaiseksi. En yrittänyt siis mitään ihmeellistä ympyröillä, sellaista tyypillistä perustyöskentelyä ja kylkien notkistamista.

Pitkille sivuille tehtiinkin sitten siksakkiväistöjä. Otin väistöihin raipan mukaan, jotta saisin vähän muistuteltua sitä takaosaa mukaan väistöihin. Oikealta vasemmalle väistöt sujuivat jo heti alkuunsakin kivasti ja paljon nopeammin kuin vasemmalta oikealle. Vasemmallekin joutui muistuttamaan takaosaa, mutta muuten ne sujuivat kivan jouhevasti.

Koko aikaa en saanut takaosaa pidettyä mukana, mutta olisi varmasti onnistunut, jos olisin sen osannut ratsastaa. Pari maagisen tuntuista pätkää kuitenkin saatiin aikaan pitkän ohjauksen ja jankkauksen jälkeen. Kyllähän sen eron huomasi aivan selkeästi, milloin takaosa oli oikeasti mukana siinä väistössä, se tuntui aivan mahtavalta myös sinne selkään! Takaosaa haettiin mukaan väistöihin niin oikealle kuin vasemmallekin.

Aika usein tuntui, että poni kulkee väistöissä banaaninmuotoisena ja pelkästään etuosa väistää. Tottahan tuo varmaan olikin... Kun se takaosa saatiin sitten väistämään kunnolla, tuntui, kuin Ferrari olisi suoristunut alla ihan hurjasti, rentoutunut. Väillä saatiin siis niitä hyviäkin väistöjä mukaan, niiden voimalla elettiin sitten se alkutunti myös vasemman puolen väistöissä, jotka eivät menneet ihan nappiin :'D

Vasemmalta oikealle ei sitten ollut ihan niin helppoa. Ferrari oli selkeästi jäykempi vasemmasta kyljestään verrattuna oikeaan, eivätkä väistöt sujuneet suomeksi sanottuna oikeastaan ollenkaan. Ferrari suutahti pariinkin kertaan, kun pyysin sitä väistämään, ja ihan helppo se on uskoa ottaen huomioon, kuinka riistiriitaisia ne omat avut olivat.
Kun kuvanmuokkaus menee yli ja huonosti... :'D
Moneen kertaan sain kuulla, että "nojaa liikkeen suuntaan!". Ei mennyt perille, aina nojaan liikkeen vastaiseen suuntaan, mutta silti pyydän muilla avuilla väistöä päinvastaiseen suuntaan. Kun parikin sekuntia muistin nojata sinne liikkeen suuntaan, hankalakin väistö muuttui helpoksi ja takaosa tuli ilman muistutuksia mukana. Että hankala kierros?! Turha sitä on itselleen valehdella, että ponille vaikeampi kierros kun antaa niin ristiriitaiset avut.

Yli puolet tunnista hinkattiinkin sitten niitä väistöjä. Käynnissä. Ravissa en saanut ratsastettua Ferraria kuulolle, vaan ravissa se juoksi alta eikä puhettakaan väistämisestä. Väistöistä en nyt tähän postaukseen hirveän paljoa viitsi selitellä, vaan teen mieluummin kokonaisen postauksen aiheesta muutaman tunnin päästä. Jos jaksan. Jos viitsin.

Väistöjä hinkattiin todella paljon varsinkin vasemmalta oikealle. Opettaja kulki ihan siinä vieressä näyttäen lähestulkoon kädestä pitäen, mitä pitää tehdä ja milloin. Onneksi tunnilla oli tällä kertaa vain kaksi oppilasta, joten "huomiota" sai paljon. Ohjeita tuli lehtiä, jotka tippuvat puista syysmyrskyssä. Omat hermot meinasivat mennä moneen otteeseen, kun tuntui, että mikään ei onnistu. Nyt tai koskaan.

Kun alkaa olla toivoton olo, kannattaa lopettaa yhteen hyvään suoritukseen, kävellä hetki, nollata tilanne ja aivot. Näin tehtiin, jonka jälkeen jatkettiin laukan kanssa.
Minut pistettiin työstämään laukkaa ja ravia keskiympyrälle. Suinpäin ei kuitenkaan saanut lähteä laukkailemaan, vaan ensin työstettiin käyntiä ~3min. Rauhallinen, mutta aktiivinen käynti. Pehmeät, myötäilevät kädet. Asetus. Taivutus. Rentous.  Kaikkea tuota piti lähteä hakemaan ennen raviin lähtemistä.

Samalla harjoittelimme myös epäsuoraa ohjaa, joka olikin yllättävän helppoa, kun sen tajusi. Yksinkertaistettuna veimme siis jommankumman käden hevosen kaulan yli toiselle puolelle ja ylläpidimme käyntiä. Yllättävän helposti poni kääntyi ihan pennin päällä kolmen metrin voltille kesken ympyrän! Kun tätä oli tehty pariin kertaan, oli Ferrari paljon paremmin kuulolla ja oli hyvä aloittaa ravi-ja laukkatyöskentely.

Tarkoituksena oli siis tehdä paljon siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Minä keskiympyrällä, toinen ratsukko pääty-ympyrällä. Tiivistin hiukan omaa ympyrääni, etten menisi toisen ratsukon päälle, ja hyvin se meni niinkin.

Laukannostot onnistuivat alusta asti todella hyvin, ja vain paranivat loppua kohden! Sain nostoista parin toiston jälkeen todella teräviä, paikallaanpysyviä, mutta silti rauhallisia. Siirtymiset raviin onnistuivat pääsääntöisesti kivasti ja sain monta pehmeää siirtymistä ratsastettua.

Pidin siirtymisten välimatkat yksinkertaisina, jos niin vain voi sanoa. Puoli ympyrää laukkaa, raviin, puoli ympyrää ravia, laukkaan jne. Jos laukka ei pyörinyt, työstin laukkaa paremmaksi parin ympyrän verran ja jatkoin tavallisen kaavan mukaan. Sama juttu ravin kanssa - jos ravissa homma ei toimi, niin silloin työstetään ravia eikä laukata tuulen lailla ympäri ympyrää.
Jossakin vaiheessa tapahtui vaan se täydellisin ja yllättävin juttu, jonka en olisi uskonut tapahtuvan vielä pieneen ikuisuuteen. Varsinkin alkutunnin ongelmien jälkeen oli vaikea uskoa tunnista enää mitään hyvää, mutta niin sitten vaan kävi, että työstäminen kannattaa.

Jotenkin tuntuu oudolta kirjoittaa, että sain ratsastettua Ferrarin peräänantoon ja se kulki nätissä muodossa siirtymisten läpi. Sain tehdä sille melkein mitä vaan tuntumalla, oikeastaan mikään ei ollut siinä hetkessä pielessä. Kaikki oli täydellistä - alle kymmenen ratsastustuntia alla (siis yhteensä kahden vuoden (?) ajalta) ja saan tuon pienen täydellisyyden ratsastettua oikeasti peräänantoon, ja vielä laukassa!?

En kyllä osaa kirjoittaa enää yhtään mitään :'D
Kun laukat oli laukattu kumpaankin suuntaan, sain luvan antaa pikkuhiljaa ohjaa nätissä ravissa. ja Ferrari pysyin tuntumalla ja rentona. Kun yritin kerätä ohjia, se pysyi rentona. Se pysyi rentona, kun lisäsin ravin tahtia.
Siis mitä ihmettä nyt on oikein tapahtunut? Olenko ehkä vihdoin oppinut löytämään työkentelykaluja tuon ponin kanssa, alkaako meidän yhteinen taipaleemme pikkuhiljaa kivuta ylöspäin? En tiedä, enkä haluakaan tietää. Haluan nauttia tästä tunteesta vielä hetkisen.
Kuva ennen, kuin palikat loksahtivat kohdilleen

9.9.2016

Puhelinkuvia #1

Blogissani ei ole koskaan aikaisemmin näkynyt puhelinkuvapostausta. Ja silloin ajattelin, etten koskaan tule sellaista väsäämäänkään. Mutta niin vaan kävi, että nyt olen tässä kirjoittamassa puhelinkuvapostausta, elämäni ensimmäistä sellaista. 
Omalla puhelimellani ei tällä hetkellä ole kovinkaan paljoa kuvia, joten tähän postaukseen on eksynytkin vain kahdeksantoista kuvaa. En takaa, että tulen tekemään toisenkin osan, mutta jos postaus saavuttaa tarpeeksi huomiota, voin harkita tekeväni tällaisen joka kuukausi.
Puhelinkuvapostauksiahan minä tykkään lukea, mutta jos blogi on täytetty puhelinkuvilla ihan muutenkin, ei niissä ole järkeä. Onko nytkään, en tiedä. Katsotaan nyt kuitenkin, mitä kuvia on tullut räpsäistyä tässä lähiaikoina...-->
/1/ Ihana perhosentoukka :3 /2/ Koneella, vaikka Aurinko paistaa. Mutta eihän kipeänä voi ulkoilla?
 /1/Läksyhommia - tällä kertaa FyKe vuorossa. /2/ Muistilappuja - Jee!
 /1/ Vähän muistilappuja taas... /2/ Blogihommia. Tällä hetkellä tekeillä neljän/viiden osan sarja Bannerihistoria.
 /1/ ACOlla on ihania ihonhoitotuotteita! :3 /2/ Niin, kuva kertoo kaiken.
 /1/ Aku Ankka /2/ Kanakeitto mikrossa - voiko olla kiinnostavampaa?
 /1/&/2/ Stabilon tussit :3
 /1/ Rakastan tätä kalenteria! /2/ Juomapullo - vautsi!
 /1/ Jaa että ulkona on aika valoisaa? /2/ Koirat hotellissa :3
/1/ Parhaat :3 /2/ Osaan keittää makaroneja. Uusi ja mahtava tieto?

Niin, eipä elämässäni tapahdukaan mitään tämän ihmeellisempää. Ehkä joskus saan kasattua jonkun verran kuvia uutta postausta varten.

Mitäs piditte?

4.9.2016

Valkoisten aitojen sisäpuolella

Nyt on sitten ensimmäistä kertaa todettu, että Ferrari on mahtava pikkuponi myös valkoisten aitojen sisäpuolella - jopa monta kertaa parempikin! En kyllä voisi olla tuosta mussukasta yhtään ylpeämpi, se käyttäytyi niin hienosti, eikä kyttäillyt edes tuomarin autoa. Koko postaus voisi olla täynnä sitä hehkutusta siitä, kuinka hieno, mahtava ja kiltti poninpullukka Ferrari oikeasti on, mutta jos yrittäisin kuitenkin pysyä ihan asiallisena, ainakin hetkosen...? :)
Käväisin siis 26.8 starttaamassa Ratsutila Rusthollin iltakisoissa HeC-merkin kouluohjelman Ferrarilla ihan kokeilumielessä. Tavoitteena oli vain päästä läpi hengissä, ei sen kummempaa. Halusin kokeilla, onko mahdollista kisata tuolla ponilla jatkossa - vaikka eihän tämä yksi kerta sitä lopullisesti näyttäisikään. En ottanut mistään mitään paineita, menin humoristisella ja kohtuullisen rennolla mielellä kentälle verkkaamaan reilun tunnin hoitamisen jälkeen. 
Poni oli yllättävän puhdas, karva kiilsi ja vaaleanpunainen turpa hohti. Askeleet tömisivät reippaasti pikkukentän hiekkaan nostattaen pienen pölypilven. Verryttelykentällä ei ollut ruuhkaa, vain kaksi ratsastajaa, joten tilaa oli paljon. Pitkin ohjin kävely onnistui hienosti, ja kun aloin keräilemään ohjia käsiin hitaanlaisesti, pysyi Ferrari kivan kuuntelevaisena, rentona & vastaanottavaisena. 
Verryttelyssä Ferrari oli siis ihanan vastaanottavainen, ja kuten kuvistakin näkee, paljon rennompi kuin tunneilla (vert. tähän.), ja sen ansiosta myös helpompi ratsastaa. Avut pystyin antamaan paljon pienemmin, pysähdykset suoraan ravista onnistuivat & kaikki sujui oikein mainiosti. Kuvissa näkyvä metsäpääty jännitti oikeastaan koko verryttelyn ajan ja hiukan myös radalla, mutta itse suoritukseen se ei vaikuttanut ollenkaan. 
Ravissan pystyin säätelemään tahtia kohtuullisesti, mutta valitettavasti M-E - lävistäjällä tuli tahtirikkoja laukkaan niin verkassa kuin radallakin. Itseasiassa aloin noita treenaamaan pidennyksiä vasta muutamaa minuuttia ennen suoritusta, joten en niiltä kovin suurta menestystä voinut odottaakaan. 
Pysähdyksiä ja täyskaartoja tuli treenattua hurjan paljon, oikeastaan koko ajan tein vain yhtä kuviota : Täyskarto, M/H siirtyminen käyntiin, C:ssä laukannosto, pitkän sivun keskelle laukkaa, täyskaarto... jne... Nämä siis sujuivat radallakin kohtuullisen hyvin, lukuunottamatta vasemman kierroksen kahta laukkaympyrää, joissa tuli harmillisesti rikko. 
Laukkaverryttelyssä oli hiukan ongelmia, varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa se tahtirikkokin lopulta sitten tuli. Ohjat hölskyivät ihan miten sattuivat, laukka ei pyörinyt ja ympyröistä tuli muotopuolia. Pienellä avustuksella ja tuhansilla neuvoilla laukka saatiin vähintäänkin kohtuullisesti kuntoon, ja kymmenen minuuttia ennen suoritusta sain jopa kehuja nätistä laukasta.
Sain laukan temmon kuntoon, tein pari lisäystä, siirtymistä laukan ja ravin välillä ja baanatin vähän ympäri kenttää, kun tilaa kerran oli. Niinpä laukkaverryttely oli ehkä vähän turhan rankka (kostautui sitten radalla), mutta mieluummin sitten niin päin, kuin toisin päin.
Laukkojen jälkeen pidin pieniä välikäyntejä, treenailin teitä, tein siirtymisiä, pysähdyksiä ja muuten vain hain Ferraria kuulolle.
Kun pilli sitten pirahti ja oli vuoroni hypätä radalle, lähdin hyvillä mielin, rennosti suorittamaan & tekemään sen, mitä tehtävissä oli.
 Tässäkin kuvassa Ferarri on kivan rennon ja tyytyväisen näköinen :3! 
Radasta en nyt ihan hirvittävän paljoa selittele. Alkutervehdys oli kiva ja muutenkin siisti, mutta pisteitä alensi huomattavasti se, etten ollut ihan pituushalkaisijalla. Lisäys meni sanalla sanoen aivan päin tolppia, sillä omat avut eivät olleet ihan kohdallaan, joten Ferrari nosti laukan. Kun sain ponin siirtymään takaisin raviin, otin loppu"lisäyksen" puoliksi tahallani aika himmaillen, eli en mitään uutta lisäystä lähtenyt yrittämään, kun se muutenkin meni pieleen.
Seuraava lävistäjä meni kivasti, sain tehtyä vaaditut neljä askelta käyntiä ja sen jälkeen raviin. Hyvistä siirtymisistä tulikin kehuja paperiin ;) Laukannosto ja laukat onnistuivat tähän kierrokseen todella kivasti, ja sen huomasi sitten paperistakin. Selkäänkin oikea laukka tuntui kivalta, kun se meni edes hiukan eteenpäin...!
Vasemmasta laukasta en nyt haluaisi edes puhua muuten kuin huumorilla, sillä ensimmäisen ympyrän jälkeen en saanut enää ylläpidettyä laukkaa, joten laukka tippui raville. Kun tuntui, ettei laukka nouse, odotin pari sekuntia ja nostin uuden laukan jatkaen loppuun, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Pysähdys onnistui taas kerran hyvin, liikkeellelähtö oli puolestaan vähän hidas. Ravin tahti pysyi kuitenkin kivan rauhallisena, eikä kiihtynyt missään vaiheessa rataa! Keskihalkaisijastakin tuli hyvä numero, selkäänkin se tuntui kivalta & suoralta:)
Olen kyllä todella tyytyväinen Ferrariin, ihan hyvällä omallatunnolla voin sen sanoa! Se ei kytännyt mitään, pysyi rauhallisena ja otti avut vastaan hermostumatta. Paremmin eivät nämä ensimmäiset kisat olisi voineet mennä, kaikki meni täydellisesti viimeistään radalla. Pienet rikot ja rikkeet kyllä korjaantuvat ajan myötä, lisäyksiäkin pitää vain treenailla. Seuraavissa kisoissa aion verrytellä suunnilleen samalla kaavalla, ehkä vähän vähemmän laukkaa, ettei poni väsy niin paljoa. Siihen mennessä pitää kyllä treenailla lisäyksiä ja muutenkin jotain pikkujuttuja, mutta perussetti toimii pääasiassa hyvin! :)
Ihan kaikesta en pöytäkirjassa saanut selvää, mutta tulkkasin nyt tuohon pöytäkirjaan oikeastaan kaiken. Parista kohtaa jäi jotain uupumaan, mutta pääasiassa näin. Kokonaisuudessahan rata oli ihan onnistunut, ja yhdestätoista kohdasta kuusi oli kutonen tai yli. Tyypillinen sääntöhän on, että kaikki alle kutosen suoritukset olisi hyvä korjata & niitä pitäisi treenata - yli puolet siis C:stä hallussa :'D Kyllä me vielä tuon ponin kanssa C-tason ohjelmista yli kuuttakymmentä prosenttia saadaan, nyt vaan treeniä ja kärsivällisyyttä - hyvä tulee! Yli kuusikymmentä prosenttiahan oltaisiin saatu tuosta radasta, jos kolmonen ja nelonen nostettaisiin vitoseksi ja kutoseksi. Tai ainakin se kuusikymmentä.. Prosentit eivät kuitenkaan jääneet missään vaiheessa harmittamaan, olen vieläkin tyytyväinen tuohon suoritukseen! :)Ehkä sitten ensi vuoden puolella uskaltaisi startata Ferrarin kanssa jonkin B:nkin, mutta nyt vaan ihan rauhassa.
 Kiitos ja kumarrus!
"Minä en kuule mitään poseeraa, ihan ittekses kuule voit leikkiä mallia! Minä tahdon RUOKAA!"- Ferrari

Ja vielä loppuun suuret kiitokset tallin henkilökunnalle, kisoissa olleille avustajille, tuomarille, sihteerille, ponille, kotiväelle ja kaikille ihanille ihmisille ja tsemppareille, jotka olivat noissa kisoissa katsomassa, tuomaroimassa, avustamassa tms.! Todella suuri kiitos kaikille :3!