30.11.2016

Pitenee....Pitenee...Pitenee...

En tullut tänne tälläkään kertaa pahoittelemaan blogi hiljaisuutta millään asteella. Koulu ja kokeet ovat vieneet hirveän osan ajasta, samoin blogin joulukalenteri. En vain millään ole ehtinyt päivittelemään tänne mitään kuulumisia, vaikka niitä olisi vaikka millä mitalla! Tähän postaukseen laitan muutaman ratsastustunnin kohtuullisen lyhyet kuulumiset, ja katsotaan, jos jossain vaiheessa joulukuuta saisin julkaistua vielä vähän kuulumisia tämän pikkupiskinkin taholta... 

Ensimmäinen tunti, josta kerron, on torstain 17.11.16 korvaustunti, jonka menin Ventolla. Sen selkään en ollut päässyt hirvittävän pitkään aikaan (viimeksi alkusyksystä), joten alussa oli pikkuisen hakemista. Alkutunnista se tuntui hitusen hitaalta ja tahmealta, eikä oikein lähtenyt pohkeesta eteenpäin. Tunnin aiheena olivat kavaletit ja laukanvaihdot, joita sitten treenailtiin jonkin verran. Alkutunnin tehtäviä en valitettavasti kirjannut ylös, mutta hämärän muistikuvan mukaan teimme siirtymisiä ravin sisällä. 
Varsinaista verryttelylaukkaa emme ottaneet missään vaiheessa, eikä alkuverryttely ollut muutenkaan hirveän pitkä. 
Rusthollissahan on pyöreä maneesi, mutta silti siinä saa tehtyä erittäin monipuolisesti kaikenlaisia samoja tehtäviä, kuin kentälläkin. Suoristukset ja suorat uratkin saa tarvittaessa ratsastettua ja merkittyä kartioiden avulla. 
Ensimmäisenä teimme kuitenkin yllä näkyvää tehtävää. Kavaletille tultiin aluksi ravista jommastakummasta suunnasta, ylitettiin kavaletti ravissa ja jatkettiin ravissa jompaankumpaan suuntaan. Tässä ei ollut varsinaista ongelmaa, mutta ensimmäisillä kerroilla Vento hyppäsi vähän teatraalisemmat hypyt, mutta malttoi lopuksi astua vain yli.
Tehtävää muutettiin seuraavaksi niin, että kun kavaletti oli ylitetty, tai sen päällä oltiin, nostettiin laukka ja laukattiin oikeastaan seuraavaan käännökseen asti, joka tuli siis kavaletille käännettäessä. Vento toimi tässäkin ihan kivasti, mutta en aina saanut sitä nostamaan laukkaa oikeassa kohtaa tai nostamaan haluamaani laukkaa. Treeniä, treeniä! 
Lopulta teimme tätäkin tehtävää kokonaan laukassa niin, että laukkasin ensin toiselle ympyrällä ja ylitin aina kavaletin laukassa ja käänsin samaan suuntaan. Vielä mukana ei siis ollut laukanvaihtoja, vaan teimme yhtä ympyrää maneesissa, jonka keskellä oli pieni kavaletti. Vento hyppäsi kavaletin yli oikein kivasti, välillä ohjasin sen vahingossa reunaan, tai askel ei oikein osunut. Kun en itse ole kovin paljoa esteitäkään hypellyt, niin ei askeleen osuminen kovin todennäköistä kaikilla kerroilla ollutkaan, vaikka Vento onkin estekonkari. Sama tehtävä tehtiin toiseen suuntaan.
Kun edellämainittu tehtävä sujui hyvin, aloimme ratsastaa tehtävää kahdeksikolla ja laukanvaihdoilla. Tästä en nyt mitään kuvaa piirtänyt, sillä uskon teidän tietävän, mikä on kahdeksikko ja mikä on laukanvaihto. Laukka oli siis tarkoitus vaihtaa kavaletin päällä tai heti sen jälkeen, ja Ventoltahan tämä sujui vaikka silmät ummessa. Tämä tehtävä oli ehkä koko tunnin onnistunein tehtävä, sillä vaihdot onnistuivat joka kerta poikkeuksetta. Kertaakaan ei tarvinnut siirtää raviin tai antaa apuja kahta kertaa, kun poni oli jo vaihtanut.
Eivätpä nämä laukanvaihdot tainneet olla ihan minusta kiinni, Vento entisenä esteponina hoiti homman kotiin erittäin hienosti ja reippaasti!
Seuraavana, välikäyntien jälkeen ratsastimme vähän jumppasarjalla. En nyt ihan tarkkaan muista, montako kavalettia jumppasarjalla oli, joten laitoin kuvaan sitten neljä... Itse sain ohjeeksi tulla aika sisäreunasta näitä kavaletteja, mutta välillä ohjasin Venton vähän turhankin reunaan ja hypimme sitten reunojen yli. 
Itse en ollut koskaan tätä kertaa ennen ratsastanut jumppasarjalla, joten vähän jännitti ja pelotti, miten pääsen näihin pikkuhyppyihin mukaan ja kaadanko jok'ikisen kavaleteista nurinpäin. No, en kaatanut kertaakaan yhtään mitään, ja Vento hoiti taas sen homman kotiin esimerkillisen hienosti! Ponista sai olla ylpeä kumpaankin kierrokseen ❤ 
Kavaleteilla yritin pitää ponin hallitulla reitillä ja yrittää päästä edes jotenkuten mukaan hyppyihin, enkä voi sanoa muuta, kuin että olen loppujen lopuksi aika ylpeä itsestäni. Pääsin kavaleteista yli kunnialla ilman putoamisia kummassakinkierroksessa ja pysyin edes jotenkuten reitillä! Ehkä minusta sittenkin voisi tulla jossain vaiheessa esteratsastaja...? Ei...!

20.11.16 Sunnuntaina oli sitten jokaviikkoisen ratsastustunnin aika. Pääsin uljaan kisaratsuni, Ferrarin selkään. Poni oli koko tunnin ajan oikeasti mahtava ratsastaa - se kulki rentona ja otti kaikki avut vastaan välittömästi, eikä jännittänyt koko maneesissa yhtään mitään! Tunnista jäi hirvittävän hyvä fiilis jo näiden ansiosta, mutta tunnissa oli muutakin hyvää. Ferrarilla oli kuitenkin tallessa sen "perusongelmat", eli pieni etupainoisuus ja kuurous ulkopohkeelle. Tätä viimeistä olen yrittänyt työstää nyt tunneilla ponin kanssa ja ongelma on jo parempaan päin. 
Tunnilla tehtiin töitä pituushalkaisijalla mm. suoruuden kanssa. Keskihalkaisijalla tehtiin siirtymisiä kaikista askellajeista kaikkiin askellajeihin ja pysähdyksiin asti. Koko tunti "pyörittiin pelkästään pituushalkaisijalla", ja suoruuden kyllä sitten huomasi tunnin päätteeksi. Kaikki onnistui tällä tunnilla vähintäänkin kohtuullisesti, laukkakin yllättävän kivasti. 
Tiistaina 22.1l myös jokaviikkoisen tunnin aika, ja menin taas Ferrarilla. Tunnilla poni oli epänormaalin pinkeä ja jännittynyt, ties mistä sitten johtui - ensimmäisiä kertoja se myötäsi niskastaan vasta loppuraveissa/tunnin loppupuolella, joten siltä osin tunti ei mennyt ihan nappiin. Olen muuten huomannut, että kun Ferrari on jännittynyt, sillä on monta kertaa inhottavampi ratsastaa, joka ei varmaankaan ole mikään yllätys...
Tunnilla teimme paljon siirtymisiä suorakulmion muotoisella uralla. Ensin ravista käyntiin, sitten ravin sisällä ja lopulta laukka-ravi-siirtymisiä. Ravissa ja käynnissä tuli erittäin kivoja ja hyviä pätkiä, mutta laukassa meno oli vähän normaalia epävakaampaa...
Sunnuntaina 27.11 ratsastinkin kaksi tuntia, koska torstaina en ollut päässyt korvaustunnille. Vastassani oli uusi tuttavuus, Kiven Jätkä, tutummin Jätkä, omasta mielestäni Pätkä-Jätkä. Jätkä on musta, 7-vuotias suomenhevosruuna, joka on, kuten tuolloin todistin, erittäin ihana ratsastaa!
En sitten tiedä, millainen tuo melkein ponikokoinen hevonen on ratsastaa useimmiten, mutta tuolloin se oli ainakin erittäin mukava! Tunnilla keskityimme epäsuoran ohjan käyttöön ja harjoittelimme sitä suorakulmion muotoisella uralla käynnissä ja ravissa, jossa piti kääntää pelkästään epäsuoralla ohjalla. Jalkaa sai käyttää vain eteenpäinvievänä apuna.
Tehtävä oli erittäin kiva ja hyödyllinen - käden korkeutta muuttamalla sai säädeltyä kääntymisnopeutta, joka sekin tuli testattua. Tehtävään lisättiin myös voltit jokaiseen kulmaan, sekin epäsuoralla ohjalla. Helppoa ei aluksi ollut, ja pari kertaa meinasinkin törmätä toiseen tunnilla olevaan ratsukkoon, mutta muuten tehtävä meni oikein kivasti.
Laukassa laukkasimme vain ympäri maneesia ja totuttelin samalla uuteen hevostuttavuuteen. Tein voltit L-ja C-kirjaimiin, mutta muuten menin suoraan. Laukka jäi helposti nelitahtiseksi, mutta kun sen sai ratsastettua kunnolla eteen, oli se oikein mukava!
Sunnuntain toisella tunnilla ratsastin myös Pätkä-Jätkällä. Tällä tunnilla testasin ponin kanssa väistöjä, jotka ensimmäiseksi kerraksi sujuivat oikein mukavasti. Parantamisen varaa toki olisi, mutta jostain on väistöjenkin kanssa aloitettava. Väistöt tehtiin normaaliin tapaan väistättämällä takaosaa vuoronperään sisään ja ulospäin. Tämä tehtiin käynnissä ja ravissa. Käynnissä väistöt sujuivat vielä hyvin, mutta ravissa oli jo vähän enemmän hakemista...
Muuten teimme tunnilla pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä edellispäivän luennon mukaisesti ja perustyöskentelyä, jolla Jätkän sai työstettyä oikein mukavaksi! Jätkälläkin olisi erittäin mukava ratsastaa vielä uudemmankin kerran ❤

Viimeinen tunti, josta tähän postaukseen kirjoitan on 29.11 tiistaina ollut tunti, jonka senkin menin Ferrarilla. Karsinassa ponista huomasi, että se on vähän hermona/huonolla tuulella, mutta ilmeisesti pakkassäät olivat saaneet pään skarpimmaksi. Vähän jännitti hypätä ponin selkään tunnin alussa, mutta jo maastakäsin kävellessä tein pysähdyksiä. Loppukierroksista se rauhoittui myös selästä käsin, joten se pienikin jännitys kaikkosi.
Tunnilla teimme voltteja, joilla hain ulkopohjetta mahdollisimman hyvin läpi ja yritin oikein keskittyä ulkopohkeen "läpiratsastukseen". Voltit onnistuivat kumpaankin suuntaan erittäin mukavasti ja Ferrari työnsi hyvin myös takaa eteen. Vastoin totuttua se ei kulkenut matalalla ja erityisen rennolla kaulalla tai etupainoisena, vaan kokosi erittäin hyvin ja kulki korkeammassa muodossa, kuin mihin olen henkilökohtaisesti tottunut.
Aluksi ajattelin sen olevan vain jännittynyt, mutta sitten tajusin sen kokoavan ja työntävän kivasti takaa eteen... Aivot? Kun tunnilla aloimme ratsastaa avotaivutuksia volteilta tullessa, en oikein osannut ratsastaa. Avoja olen tehnyt erittäin vähän koko elämäni aikana, joten täydellistä onnistumista ei voinut odottaakaan. Pari hyvää pätkää sieltä kuitenkin tuli, olen tyytyväinen!
Kun avoja oli ratsastettu oikealle ja vasemmalla, teimme niin, että ratsastimme yhden kirjainvälin avoa ravissa ja siitä avosta nostimme sitten laukan. Tämä meni erittäin hyvin ja poni kokosi laukkaa niin paljon, että laukassa oli erittäin helppo istua! Vähän Ferrari alkoi ennakoida, mutta laitetaan sekin sitten ilman pikkiin ;)

-       -       -       -       -

Kuten tekstistä toivottavasti huomasi, lähes jokainen tunti on mennyt erittäin hyvin ja olen tyytyväinen niistä jokaiseen. Pitkästä aikaa olen tuntenut osaavani oikeasti ratsastaa ja matkustaminen on jäänyt vähemmälle myös opettajieni mukaan. Tästäkin suunta on ylöspäin, talven aikana tulen kehittymään hirmuisesti!
Tämä jää viimeiseksi postaukseksi ennen joulukalenteria - itsekin innolla odotan, mitä joulukuu tuo tullessaan. Saatan joulukuun aikana julkaista myös peruspostauksia, mutta silloin kyseiselle päivälle tulee kaksi postausta. Saa nähdä. Huomiseen asti, hei hei! 

17.11.2016

Mainos ja kiitos

Postaus ei ole toteutettu yhteistyössä!!

Haluan vielä ihan erillisessä postauksessa kiittää SYLVIAA erittäin hienosta bannerista ja hyvistä ulkoasuvinkeistä, joita olen saanut pitkin blogini historiaa. Niiden avulla olen saanut ulkoasuani ja blogiani parempaan kuntoon, ja vinkit ovatkin olleet aivan korvaamattomia! Sylvia kyllä sanoo, jos ei miellytä, hyvä vaan :) Hermo meinaa mennä välillä näitä bannereita ja ulkoasuja tehdessä, mutta kaikenkaikkiaan olen erittäin kiitollinen.
Sylvia ajaa minua jatkuvasti kokeilemaan uutta ja poistumaan vanhasta ja epäpersoonallsesta ja eroamaan totutusta. Välillä tuntuu, että kaikki tämä vain ärsyttää, mutta aina jälkeenpäin olen saanut kiittää ja kumartaa ja todeta taas kerran, miten taitava Sylvia oikeasti on näiden asioiden suhteen.
En todellakaan halua sivuuttaa Sylvian tekemää työtä pelkällä olankohautuksella, sillä hänellä on selvästi lahjoja ja intoa auttaa muita blogihommissa parhaansa mukaan. Ilolla näkisin muidenkin blogeissa Sylvian kädenjälkeä, sen verran kauniita bannereita sieltä putkahtelee! ;)

Siispä, haluan vähän kertoa Sylvian blogin banneripajasta ja mainostaa koko Sylvian blogia erillisessä postauksessa - siis tässä. 

"Minulta voi myös tilata bannerin. Kun olen sitten saanut sen valmiiksi niin panen sen tänne sivulle.
Halutessasi voin vain rajata kuvan ja panna siihen jonkin nimen, jonka voit panna blogiisi. Voit myös pyytää minua tekemään taustaa, mutta en ole siinä vielä niin kokenut. Voit pyytää minua tekemään mitä vain, ja katson pystynkö tekemään sen. Jos et tykkää bannerista, voin muokata sitä sinun silmään paremman näköiseksi tai tehdä uuden. Tuo on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että et käytä banneria, mutta myöskään et sano mikä siinä mättää :) Teen bannerit ylensä Paint.net :illä ja muokkaan lopuksi joko ipicyllä tai picmonkeylla. Halutessasi voit pyytää myös banneri tai kuvanmuokkaus ohjetta :) Kysy myös ihmeessä kaikkea mitä mieleesi tulee, vastaan kaikkiin kommentteihin! Banneri valmistuu viikon sisällä ellen toisin ilmoita. Jos minulla on koeviikko, niin 2 viikkoa tai kuukausikin saattaa kulua bannerin teossa, teen sen kyllä kuukauden sisällä."
Ylhäällä pieni lainaus Sylvian banneripajasta. Aina on ohjeita ja neuvoja kuunneltu puolin ja toisin, työn jälki on aina miellyttänyt silmää ja teiltä lukijoiltakin on saatu positiivista palautetta näistä bannereista :)

Sylvian blogissa on myös esillä ihan mahtavia kuvia pääasiassa pullipeista, jotka ovat siis eräänlaisia keräilynukkeja. Vaikket itse niitä omistaisi, on kuvia mahtava katsella niiden ollessa otettu erilaisista kuvakulmista ja ne ovat monipuolisia.
Kaunista tekstiäkin löytyy vaikka muille jakaa, runoja, tarinoita ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä! Uskon vahvasti, etät tästä blogista löytyy kaikille kaikkea, kuvia, tekstiä, kaunis ulkoasu - mitään ei puutu. 

Siispä, jos kaipaat uutta ja talvista banneria, käy ihmeessä tilaamassa Sylvialta kaunis banneri ja mahdollisesti pyytämässä ulkoasuvinkkejäkin. Tähän alle vielä varsinainen linkki tähän blogiin ja banneripajaan →



16.11.2016

Ulkoasu remonttiin!

Nyt on ulkoasuremontti tehty kokonaisuudessaan valmiiksi melkein kaikkia pikkumuutoksia myöten. Pientä talvisuutta saatiin nyt blogiinkin SYLVIAN ansiosta! Sylvia teki erittäin hienon bannerin  paint.net:illä minulle vapaa-aikanaan ja pyytämättä, erittäin suuri kiitos siitä hänelle! 👌 
Ja mitäs muuta? Ulkoasu on siis tällä hetkellä erittäin talvinen (vaikka se talvi nyt katoaakin...) ja saa pysyä tällaisena ainakin kuukauden päivät. Jos joulun alla jaksan, saatan halutessani toteuttaa yhden tietyn bannerin, mutta luultavastikaan en.

Tausta on Pixabaysta eli ei ole omani. Olen kuitenkin tehnyt siihen muutoksia, muokannut värejä ja suurentanut kokoa. Täysi kopiointi ei siis ole kyseessä. Omaan silmään tausta sopii oikein kivasti banneriin ja muutenkin koko ulkoasuun :)

Teksti ei ole enää se sama (tylsä) musta, vaan se on tummansiniseen vivahtava. Ei ainakaan minua häiritse, vaan on selkeä ja luettavissa oleva, kuten koko fonttikin. Sivuja en ole nyt päivittänyt, vaikka ehkä jossain vaiheessa aihe olisi. Ainakin Pörrin sivu kaipaa muutosta metsästyksen kohdalla...

Pari koodia tuli lisää ja niitä vähän muuttelinkin, mutta aikalailla sellaista kopioi-liitä-muokkaa- tyylillä. Ihan siistin ulkoasun saa kuitenkin näinkin tehtyä! 

Ja miten tämä vaikuttaa blogiin? No, joulukalenterin teko jatkuu nyt entistä kovemmalla vimmalla ja luultavasti pari muutakin postausta on tulossa, jos vain saan aikaa tehdä niitä. Pari ratsastustuntiakin selittämättä mutta en muista niistä juurikaan mitään....

Mutta kertokaa ihmeessä mielipiteitänne tästä ulkoasusta, kaikenlainen palaute otetaan ilomielin vastaan :)! Joten kommenttikenttään nyt kunnon keskustelut ;) ↓

6.11.2016

Kuulumisia monelta taholta

Suuri kiitos edelliseen postaukseen tulleista kommenteista! :)

Luovan otsikon kanssa taas menossa... 
Koska joulukalenteri on (erittäin hitaasti) valmistumassa, en ehdi tässä marraskuun aikana hirvittävän paljoa päivitellä Pörrin, saatika sitten hevosten kuulumisia. Yritän saada luukut valmiiksi niin, että ainakin jokatoiselle päivälle on kunnon postaus ja jokatoiselle ei sitten mitään tai jotain todella pientä. Koulu on kuitenkin edelleen se pääjuttu, niin aikaa blogille jää todella vähän.
Pieni koeputkikin on saapumassa, joka viikko 1-2 koetta seuraavien parin viikon ajan, alkaen viikosta 45. Sekin sitten stoppailee joulukalenterin valmistumista, mutta yritän tosiaan saada edes sen 12 luukkua aikaiseksi... 
Erilaisempaa materiaalia siis tulossa ihan runsain mitoin, jos saan järjestettyä kaiken sopivasti! 

-          -          -          -          -

Tähän postaukseen ängen siis Pörrin kuulumisia ja ratsastustuntijuttuja ja vähän ilmoitusasiaa, eli aikamoinen sekametelisoppa tästä(kin) postauksesta tulossa. Aloitetaan vaikka siitä ratsastustunnista. Jos ei ratsastuskuulumiset kiinnosta, voit kyllä skipata sitten Pörrin kuulumisiin tuonne alas :)
Sunnuntaina 30.10 pääsin taas Ferrarin selkään. Iloisella mielellä lähdin kohti karsinaa ja ennen hoitamisen aloittamista rapsuttelin ja paijasin ponia, sekä riisuin sen loimen. F oli iloisen oloinen ja tuli minua jopa vastaan karsinan ovelle!

Tiistaina tunti oli ollut maneesissa ja kenttä tuntui järkyttävän suurelta sen jälkeen. Sai vähän aluksi katsella, että minne tämä oikein loppuu :D Alkukäynneissä yritin herätellä vähän jo unessa olevaa Ferraria, mutta en ihan tavoitteessani aluksi onnistunut.
Ainakin poni kulki kivan rentona alkukäynneissä, mikä sai hymyn huulille pienestä tahmeudesta ja hitaudesta huolimatta. Ehdin jo hengähtää, mutta kuullessani sanan pohkeenväistö, niskakarvat nousivat pystyyn.
Joskus pohkeenväistöt olivat todella mahtavia ja vain parhaaat ratsastajat osasivat niitä. Aina olin lähdössä innolla pohkeeväistöjä koettamaan - ja ovathan ne kivoja vieläkin, mutta eivät enää semmoisia "Voi vautsi jesjesjes pohkeenväistöjä!" - tyylisiä. 
Voin sanoa rehellisesti yllättyneeni siitä, miten helposti väistöt sujuivat! Yritin itse muistaa nojata hiukan liikkeen suuntaan (tässä vaiheessa vielä vähän yliliioitellusti, kun väistöt alkavat sujumaan paremmin, voi sitä liikkeen suuntaan nojaamista väistöissä alkaa pikkuhiljaa vähentää) ja pitää kantapäät alhaalla (koko tunnin sain kuulla "kantapäät alas"- lausetta. Tunnin lopuksi sain sitten palautetta, että kantapään asento parani hurjasti jo yhden tunnin aikana!). Jalustimet olivat yllättävän lyhyet ihan tarkoituksella, jotta oppisin pitämään kantapäät alhaalla. Kun kantapäät alkavat pysymään siellä alhaalla lyhyemmillä jalustimilla, saan luvan pidentää. 
Jos tuntuu, että tuon pituisilla jalustimilla, jotka minulla olivat, polvi nousee satulan yli, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, etteivät kantapäät ole alhaalla. Itse ajattelin, että itse vain nostaa sitä polvea ylöspäin ja että polven yli meneminen satulasta johtuu liian lyhyistä jalustimista. En osannut ajatella ollenkaan, että tämä juontuisi kantapään asennosta.
Tunnin aikana sain tosiaankin korjattua kantapään asentoa jonkin verran, eikä kantapää siltikään ollut alhaalla, vaan maan suuntaisesti (eli suorassa). Opin myös, että apuja ei anneta taaksepäin, kuten itse usein sorrun tekemään, vaan jalka painetaan kiinni hevosen kylkeen ja hevosen kuuluisi silloin kuunnella pohjetta. Jos ei kuuntele, sitten herkistetään ja yritetään uudestaan. 
Olen tiennyt tuon asian jollain tasolla, mutta en ole sisäistänyt sitä. Mutta aikaa on, osaavia opettajia on, osaavia hevosia on - kaikki hyvin, opettelua vaan! :) Ehkäpä tästä ongelmasta päästään sitten jossain vaiheessa eroon! 
Käyntiväistöt sujuivat yllättävän helposti myös vasemmalta oikealle. Ferrari on mennyt ihan järjettömän paljon eteenpäin väistöjen ja laukan kanssa, enää ei ole niiden kanssa varsinaista ongelmaa. Omaa istuntaa ja apujenkäyttöä pitää väistöissä vielä hioa, samoin kuin takaosan mukana tulemista, mutta huomattavaa edistystä tässä(kin) asiassa! Oli mahtavaa pystyä tekemään väistöjä ilman sen kummempaa "venkurointia". 

Ravissa tehtävä jatkui samanlaisilla siksak-väistöillä, joita oltiin tehty käynnissäkin. Tehtävään lisättiin myös pääty-ympyrät huolellisella ratsastuksella, asetuksilla ja taivutuksilla. Alkuun ravi oli vähän parempaa, mutta aika pian se hiipui ja hiipui, melkein kuolikin.
Raviväistöistä on kyllä positiivista sanottavaa, sillä ne sujuivat hurjasti paremmin, kuin aikaisemmilla kerroilla! On se poni vaan mahtava ;3
Ympyrät sujuivat kohtuullisesti, mutta tahti oli ihan pystyynkuollut. Siis oikeasti kuollut.

Pohkeeseen F reagoi itselleni vähän yllättävällä tavalla: se ei suinkaan pidentänyt askelta, vaan nosti laukan. En kyllä ainakaan huomatakseni laukka-apuja antanut, eikä opettajakaan sellaista huomannut, joten ehkäpä ponilla oli sellainen tammapäivä. Selkeästikään se ei ollut ihan työmoodissa, mutta ei aina voi olla iloisimmallakaan olennolla hyvä päivä!

Laukassa sain ihan oman ympyrän, jolla sitten laukkasin. Tarkoituksena oli siis nostaa laukka käynnistä C-päädyssä, laukata yksi ympyrä niin lyhyttä laukkaa kun saa ratsastettua ja toinen ympyrä reipasta, pidennettyä laukkaa. Lyhyesti ilmaistuna siis siirtymisiä laukan sisällä.
Pidennys ei oikein ollut F:n lajia tällä tunnilla, eikä oikein lyhennyskään. Ei se oma ratsastuskaan välttämättä kovin kummoista ollut, kun keskityin pitämään kantapäät siellä alhaalla. Pidennykseen se reagoi lähinnä protestoimalla ja pidättäviin apuihin siirtymällä raviin.
Pidättävät avut ja niiden reaktio olivat kyllä ihan suhteessa toisiinsa, sillä oma jalkani ei pysynyt kiinni näissä, joten luonnollinen reaktio oli siirtyä raviin. Ei siis mitään uutta maan päällä ainakaan oman ratsastuksen osalla :D (Vitsi)

Lopulta kävi niin kuin kävi, eli kävin vähän maistamassa kentän hiekkaa. En nyt siitä ala sen enempää sepittelemään, kun mitään erikoista ei tapahtunut, mutta lyhyesti sanottuna poni protestoi, en ollut valmiina kulmassa ja poni lähti vähän eri suuntaan kuin minä.
Tulin tällä kertaa takapuoli edellä (miten onnistuin?), mutta kierähdin vasemmalle kyljelle. Ei sattunut, takaisin selkään, pari laukkaympyrää ja loppuravit & loppukäynnit.

Vaikka tunti ei ehkä mennytkään ihan nappiin, jäi siitä silti ihan hyvä mieli, sillä niitä pieniä onnistumisiakin kyllä tuli! Kantapää alkoi pysyä alhaalla ja sain parit onnistuneet pätkät. Pitää osata nauttia niistä pienistä onnistumisista sen sijaan, että vain jäisi miettimään niitä huonosti menneitä pätkiä (vaikka niitäkin pitää välillä miettiä...)!
Sitten niihin Pörrin kuulumisiin, joita onkin tällä kertaa jopa vähän kerrottavaksi asti! Hirvenmetsästyskausihan alkoi tuossa jokin aika sitten. Viime syksynä Pörri oli ollut pari kertaa vähän harjoittelemassa, mutta tänä syksynä se pääsi kunnolla mukaan metsästykseen.
Ennen kauden alkua Pörri oli käynyt pari kertaa harjoittelemassa - ja ensimmäisenä varsinaisena metsästysviikonloppuna, sunnuntaina, Pörrille saatiin ammuttua ensimmäinen hirvi!
Kausi loppui yllättävän nopeasti, kun hirvet saatiin ammuttua, mutta koko kauden ajan Pörri teki hyviä hakuja ja hyviä lenkkejä.
Vieläkin Pörriä käytetään metsälle treenaamassa ja sama, kohtuullisen hyvä linja jatkuu vieläkin.
Muutenkin Pörrillä menee oikein mainiosti! Ensilumista tyttö on ihan hirvittävän innoissaan ja lenkeillä kulkee ihan hämmästyksissään ja pirteänä. Kesän kuumien säiden jälkeen se on kyllä piristynyt hirveästi ja kasvattanut itselleen ihan lihaksiakin hirvenmetsästyskauden tuotoksena.
Huomaa kyllä, ettei Pörri ole vielä ihan aikuinen koira, sen verran hömelö se on vieläkin. Ihan hassu :D

"Kasia" on saatu treenattua hyvin eteenpäin. Sen sijaan, että pysyisin vaan paikallani, kun P tekee kasia, pystyn nykyään kävelemään pieniä matkoja samalla, kun koira liikkuu sitä kasia. Kuivatun maksan ja leivän avulla tämäkin on saatu toimimaan kivasti.
"Peukku" ja "etusormi" ovat myös menneet eteenpäin, seuraaminen ja koirien ohituskin sujuu nykyään oikein kivasti.

Kaikki on siis mallillaan ja elämän on ihanaa - kun se on näin hyvää, kannattaa nauttia siitä!
Pahoittelut hieman töksähtäväkielisestä postauksesta, mutta tähän piti laittaa sen verran asiaa, että...

Miten teillä on mennyt eläimiemme kanssa? Entä ratsastukset?