27.2.2017

#330 Hurjan Helmikuun Hömpötykset

Tammikuusta ei tullut blogin osalta minkäänlaista koostepostausta, joten niiltä osin vuoden lopussa tehtävä koonti blogivuodesta 2017 jää vajaaksi. Esimerkiksi tilastoja ei tule ainakaan niin tarkasti, mutta jotain koontia siitä kyllä saa. Yritän kuitenkin joka kuukausi tehdä edes pienen koosteen kävijämääristä, postauksista ja ehkä vähän muutenkin helmikuun sujumisesta. Tämä postaus on kirjoitettu 27.2.

-       -       -       -       - 

Postaukset               Helmikuu oli postausten parissa hiljaista aikaa ja postauksia julkaisinkin vain kuusi, joka on minulle aika alhainen luku. Kolme postauksista oli erikoispostauksia, kolme vähän normaalimpia postauksia. Yksi näistä postauksista oli ratsastustuntikooste, ja loput sitten Pörriin liittyviä postauksia. Tällä hetkellä on muuten todella paljon ratsastuspostauksia kirjoittamatta, mutta kuvapula on huutava... 

Helmikuu               Kuukautena helmikuu oli oikein kiva kuukausi, ja edistystä tapahtui niin ratsastuksessa kuin Pörrinkin kanssa. Pörrin kanssa aloitimme uudestaan siskoni kanssa hypyttämisen ja vähän muitakin agilityjuttuja - koira on aika haka niissä ihan luonnostaan, vaikka itse sanonkin. Ratsastuksen puolella sain uuden tuttavuuden, enkä ratsastanut kertaakaan Ferrarilla. Ratsastustunteja kertyi enemmän, kuin normaalisti korvaustuntien ansiosta. 

Lukijat               Lukijoita on tässäkin kuussa 55 (viisikymmentäviisi) kappaletta, eikä lukijamäärä karttunut yhdelläkään lukijalla helmikuun aikana.

Sivunkatselut               Sivunkatseluita tuli tässä kuussa 1 502, joka on mielestäni ihan hyvä määrä varsinkin tähän hiljaiseen vuodenaikaan. Toivottavasti ensi kuussakin saataisiin kasattua se 1 500 katselukertaa :)

Tekstit               Suosituin teksti helmikuun ajalta on postaus nimeltä #324 Blogiarvostelut part. 1, ja se saavutti 93 katselukertaa. Toiseksi suosituin teksti sai 88 katselukertaa ja sen nimi oli #325 Pikkuhiljaa...-ja instagram. Kolmantena postauksista tulee #327 Karvakasa epäonnistuneita otoksia, joka sekin saavutti 88 katselukertaa.

Sivut               Suosituin sivu tässä kuussa oli vähän yllätyksettömästi Grafiikka-sivu, joka keräsi katselukertoja huimat 41. Kirjoittaja-sivu sai sivunkatseluita niinkin paljon kuin 15, ja Ferrarin sivu keräsi katselukertoja 12. Pörrin sivulle sivunkatseluita kertyi 9, ja Joulukalenteri-sivulle 1.

Viittaavat URL-osoitteet               Ensimmäisenä tästä kohtaa on tietenkin google, ja googlen kautta blogiini on päädytty 59 kertaa. Toisena tulee Hippolan blogiportaali, josta katselukertoja on tullut 36. Kolmantena tässä tulee google (taas kerran) 27 katselukerralla.

Viittaavat sivustot               Ensimmäisenä tässäkin kategoriassa tulee google 92 katselukerralla. Toisena tulee Hippola 48 katselukerralla ja kolmantena jalustin.net 44 katselukerralla.

Haun avainsanat               Haun avainsanoja on vain yksi ja sen kautta blogiini on päädytty vain kerran. Koulukirjat ja vhkot. Kyllä, vhkot. 

Sivun katselut

a) käyttöjärjestelmittäin               Kaavake tuossa näyttääkin aika selkeästi tuon tilanteeen, mutta Windowsilla on 43% ja Androidilla 37% sadasta prosentista.

      Kuva suosituimmista käyttöympäristöistä 

b) selaimittain               Kuva suosituimmista selaimistaSelaimissa päätä pitävät chrome 66% sadasta prosentista ja perässä tulee Safari 14% sadasta.

c) maittain               Tässä vaiheessa on melkein ilmiselvää, että Suomi pitää huippua yli tuhannella kahdellasadalla katselukerralla. Toisena tulee itselleni yllätyksenä Venäjä 96 katselukerralla ja kolmantena sitten Ranska kolmellakymmenelläkahdeksalla katselukerralla.
Tässä taitaakin olla kokoonpano kuukaudesta ja kokoonpano, jolla lähdemme tavoittamaan maaliskuuta ja samalla toivottavasti tiheämpää postautahtia. Mitään en kuitenkaan uskalla näiltä tiimoin luvata. Kiitos, että luit!

Olisitko kaivannut tähän postaukseen jotain lisää?


26.2.2017

#329 Ollako myyrä vai eikö olla?

Pörristä on tullut napsittua hirvittävä määrä kuvia, joista melkein kaikki ovat täysin muokkaamatta - ja jopa lataamatta koneelle. En välttämättä kaikista niistä kuvista tule erikseen postausta kirjoittamaan, sillä instagramistani löytyy jo suurin osa näiden kuvien parhaimmistosta. Sinne muuten tulee päiviteltyä näitä kuvia paljon enemmän ja nopeammin, joten sieltä kannattaa seurailla, jos Pörrin kuulumiset (ja ratsastuskuulumiset) kiinnostavat! Lisää heilutuksia löytyykin sitten Sylvian HÄNNÄNHEILUTUKSIA - BLOGISTA, jonne postauksia tulee hyvänä tahtiin. Jos jotain kuvia ei täältä löydy, kannattaa käydä vilkaisemassa Sylvian blogi - sieltä löytyy monenlaisia kuvia ja videoita!
Mutta sitten vihdoin ja viimein aiheeseen... Kuvia on tosiaan ihan järkyttävä määrä, ja nyt pääsen eroon osasta niistä. Olkaapa hyvät, kuvaoksennus. Varautukaa kertomaan lempikuvanne kommentteihin - se kysymys on nimittäin edessänne.

 1.
 2.
 3.
 4.
 5.
 6.
 7. "Nyt tiedän, miksi olen aina kokenut pakottavaa tarvetta kaivaa - olen myyrä!"-Pörri
 8.
 9. "Lunta, lunta, lunta!"-Pörri
 10.
 11. "Haa, nyt se löytyi - my precious!"- Pörri
 12. "Se tulee, se tulee, mä sain sen pois, se oli jo vaarassa hukkua ja kuolla!"-Pörri
 13. "En kai nähnyt varista?"-Pörri
 14. "Paras syödä tämä pois alta. Aha, ei se mahdukaan kokonaisena suuhun. Ja tuolla on vieläkin se varis, apua!" - Pörri
 15.
 16. 
 17. 
 18.
19.

Harvemmin kuvailen lumisateessa, ja nyt kun tuon yhden kerran uskaltauduin sinne lumen sekaan, ei jälki ollut mitään parasta. Koko ajan linssissä oli hiutaleita, josta johtuvat epätarkkuus ja vaaleat läikät kuvissa. Osa kuvista onkin näkynyt jo instagramissa, mutta myös julkaisemattomia kuvia löytyy täältä joukosta. 

Löytyikö lempikuvaa?

19.2.2017

#328 Blogiarvostelut part. 2

Pahoittelut siitä, että tämä postaus tulee näin myöhään. Kohta on varmaan kuukausi linkkaa blogisi 2017 - postauksen julkaisemisesta, mutta nyt. Nyt saan toivottavasti tämänkin julkaistua. Tämäkin postauksen kanssa on ollut kova painiminen ja työ, koska yritin saada tästä postauksesta yhtä laadukkaan, kuin edellisestä. Jos se edellinenkään oli laadukas edes jossain määrin.
Erikoispostauksia on tullut nyt vähän turhan paljon, toivottavasti tämä ei haittaa. Vähään aikaan ei ole tulossa mitään kysymyspostauksia, toivekuvapostauksia tms., vaan jatkan aika neutraalilla linjalla näiden postausten kanssa jonkin aikaa.


ANGELS' PULLIP

Blogissani on tutoriaaleja ja kuvatarinoita nukeista. Joskus saattaa ilmestyä myös piirustuksia ja runoja- mutta aika harvoin. Blogissani yritän tehdä mahdollisimman kiinnostavia postauksia, joita jaksaa lukea- vaikka aina se ei onnistu. 



Sylvian blogia olen lukenut ihan alusta lähtien, ja blogissa on tapahtunut hurja muutos pienestä blogista jo kohtuullisen suureen blogiin. Koko ajan blogi on kehittynyt hurjasti parempaan päin, ja toivon, että se jatkaa kehittymistään samaan malliin. Nykyinen ulkoasu on todella hieno ja siististi tehty, ja miellyttää silmää. Banneri tai ulkoasu ei ole mitenkään stereotypinen. Blogissa käytetty malli on kiva ja siisti. Tavallaan ulkoasusta, sen väreistä ja sävyistä, tulee hiukan syksyinen tunnelma, muttei mielestäni mitenkään häiritsevästi. Itse kuitenkin lisäisin siihen ehkä jotain lumihiutaleita tms. muuta talvista. Lisäksi haluaisin, että blogin sivupalkki olisi valkoisella taustalla, mutta tuossa mallissa se ei ainakaan bloggerin omin keinoin onnistu, vaikka laittaisikin sivupalkin taustan väriksi valkoisen... "Vanhentuneet" kyselyt voisi mielestäni poistaa sivusta, jos siihen ei enää voi vastata. Itse pidän enemmän myös keskitetyistä otsikoista ja päivämääristä, mutta se on kyllä niin mielipide, kuin vaan voi olla - ei siis mitään sanottavaa. Muuta sanottavaa en ulkoasusta keksikään, ihan mahtava ja taidokkaasti tehty ulkoasu!

Blogi on enemmän valokuvapainotteinen, mutta teksti on selkeää ja hyvällä suomenkielellä kirjoitettua. Puhekieltä ei ole käytetty ollenkaan, paitsi mahdollisesti kuvatarinoissa - tästä tulee paljon plussaa! Kaikilta ei nimittäin onnistu kirjoittaminen pelkällä kirjakielellä. Jos tekstissä olisi jotain, jota voisi kuvailla, kuvailisin vähän enemmän (käyttäisin enemmän adjektiiveja), mutta sen lisäksi ei tästäkään ole mitään sanottavaa.
Kuvista en voi sanoa mitään negatiivista, sillä sellaista en keksi! Kaikki kuvat ovat järjestelmäkameralla otettuja ja hyvälaatuisia, ja kuvakulmat vaihtelevat kivasti. Mielenkiinto pysyy yllä kuvia katsellessa! Jos kuvat on muokattu, ne on muokattu todella taitavasti, ja niitä on ilo katsella. Ei mitään valitettavaa - joskus voisi tosin katsoa, ettei ole esimerkiksi kahta samantapaista kuvaa, ellei esimerkiksi kuvatarina sitä välttämättä vaadi. 

Blogissa on monta sivua, joista jokainen on koottu hyvin ja sieltä löytää helposti tarvittavat tiedot. Kirjoittaja - sivulle lisäisin jonkun kuvan; sen ei tarvitsisi olla mikään omakuva, vaan joku kuvaava kuva, kuten kuva luonnosta tms. Mikään sivuista ei ole turha, vaan jokainen on tässä tilanteessa tarpeellinen. 

Angels' pullip on erittäin hyvä blogi myös niille, joita eivät nuket kiinnosta - täällä on materiaalia melkein laidasta laitaan, ja hyviä kuvia löytyy loputtomiin! Tsemppiä jatkoon!


STARS MADE IN HEAVEN

Blogini kertoo tallielämästä ja hevosen hoidosta, mutta myös koiranomistamisesta ja ratsastuksesta. Blogissa esiintyy arabipappa Zirkon, issikkatamma Nalle sekä espanjanvesikoirauros Messi, jonka tulevaisuudensuunnitelmat muuttuivat täysin ulkonäöllisen jalkavaivan takia. 


Kun blogiin saapuu, on tunnelma kivan talvinen ja pirteä, mutta ehkä hiukan kaoottinen kirkkaiden värien takia. Bannerin fontit on valittu kivasti, ja siinä on todella kiva idea. Bannerissa olevien kuvien rajauksiin olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota, mutta tausta sopii oikein hyvin banneriin. Bannerin ympäriltä olisin poistanut valkoiset marginaalit. On aivan ihanaa, että tässä blogissa käytetään värejä, mutta värit voisivat olla neutraalimpia, jotta esimerkiksi otsikot näkisi selkeämmin. Keltainen on hyvä väri, mutta se voisi olla vähän tummempi. Itse en myöskään pidä siitä, että tausta liikkuu mukana. Molemminpuoliset sivupalkit ovat yksinkertainen ja hyvä vaihtoehto, vaikka kaikki siitä eivät pidäkään - omasta mielestäni se tuo kuitenkin selkeyttä, kun ei tarvitse ahtaa pienempään tilaan niin paljoa tietoa. Tässäkin tapauksessa olisin keskittänyt päivämääräotsikon, tekstien otsikon ja sivut. 

Teksti on hyvää ja selkeää suomenkieltä, mutta teksti voisi olla vähän suuremmalla koolla ja tasattuna molemmille reunoille tai keskelle. Tekstin ja kuvien vastapaino on pääosin hyvä, joskus tosin tahtoisin vähän pidempää tekstiä putkeen. Postauksissa tekstiä on kuitenkin hyvä määrä, ja sen jaksaa helposti lukea. Jotain kuvailua ja adjektiivien käyttöä voisi olla enemmän, kunhan ei nyt ihan runomittaan mene. Tässäkin blogissa käytetään pelkkää kirjakieltä, hyvä!
Kuvat ovat hyvälaatuisia, mutta ne voisivat olla suuremmalla koolla ja niistä voisi poistaa vihreät reunat. Kuvia on monista eri aiheista ja ne on otettu kivoista kuvakulmista, mikä tuo kivaa vaihtelua. Samantapaisia kuvia ei ole liikaa, eikä huomatakseni melkein ollenkaan. 

Sivuja on tarpeeksi, ja niiltä löytää kaiken tarvittavan, mikäli haluaa lisätietoa blogin päätähdistä tai kirjoittajasta. Toki siellä voisi olla jotain ekstraa, jos haluaisi oikein panostaa, mutta nykyinen tietomäärä riittää oikein hyvin. Sivuillakin kuvat voisivat olla suuremmalla koolla, ja niitä voisi olla mahdollisesti enemmänkin. 

Kokonaisuudessaan Stars made in heaven - blogi on siisti ja hyvinrakennettu blogi, joka on jo pitkällä, mutta jolla on vielä kehitettävää pikkuasioissa! Tsemppiä jatkoon!



Ilon Pilkettä (IP) on blogi uunituoreen hevosenomistajan mietteistä ja arjesta ensimmäisen oman hevosen kanssa. Kaikki ei aina onnistu suunnitelmien mukaan, mutta ei ole alamäkeä ilman ylämäkeä.


Blogin ulkoasu on kivan talvinen, ja tekstin väri - ja fontti ovat erityisesti omaan mieleeni. Vaikka bannerin valkoinen tausta tavallaan sopiikin tähän blogiin, itse pitäisin sen kuitenkin läpinäkyvänä. Se tuo tietynlaista huoliteltua ulkonäköä. En ole aivan varma, onko tausta mielestäni sopiva banneriin, mutta se on hillitty ja siisti, kuten koko blogi ja sen ulkoasu muutenkin. Ihan samanlaisia/samantyylisiä bannereita en ole hirveästi nähnyt, eli persoonallisuus on kohdillaan! Koska ulkoasu on muuten värimaailmaltaan vaalea, voisi mielestäni sivujen taustakin olla vähän vaaleampi, ja teksti sitten esimerkiksi musta. Pidän muutenkin ulkoasusta, sillä se on oikeasti persoonallinen (kuitenkin "massaa" kunnioittaen) ja selkeästi siisti ja huoliteltu! Kuitenkin rajattu kuva on hiukan epätarkka, jos tarkkaan katsoo, muttei häiritsevästi.

Teksti on tässäkin blogissa oikein kivaa ja hyvää suomen kieltä, jota on mukava lukea. Välillä tekstikappaleet ovat kuitenkin sen verran pitkiä, että fontti voisi olla vähän suurempaa. Pääasiassa postaukset ovat asiapostauksia, mutta välillä on myös esimerkiksi puhelinkuvapostauksia, jotka tuovat sitten kivaa vaihtelevuutta blogiin. Itse keskittäisin tekstin joko keskelle tai tasaisesti kummallekin sivulle, mutta muuten tekstistä ei ole mitään valittamista.
Kuvat ovat pääosin hyvälaatuisia, osa niistä on tosin vähän huonolaatuisia/epätarkkoja. Toivoisin vähän usemmin ratsastuskuvia (tiedän, voi olla hankalaa saada kuvaajaa!). Myös suurempi kuvien määrä postauksissa olisi kiva, vaikkei tekstiä niin hirveästi olisikaan. Laadukkaita kuvia kun on niin kiva katsella!

Sivuilta löytyy nopeasti kaikki tarvittava ja ehkä vähän enemmänkin, mutta kaipailisin Ilon sivulle enemmän luonnekuvausta ja vähän enemmän - uudempia ja vanhempia - kuvia. Muista sivuista ei sitten olekaan mitään sanottavaa, ne on koottu siististi ja niin, että sieltä löytyy tarpeellinen, muttei mitään turhaa löpinää.

Blogin on jo todella pitkällä ja hyvällä mallilla, mutta vielä on pientä hiomista, niin kuin jokaisella muullakin blogilla. Tsemppiä tämänkin blogin taipaleelle :)


VAUHDIN HURMAA

Blogissa päätähtenä toimii issikka tamma Hjörkka, joka on toiminut vuokriksenani jo noin 3 vuoden ajan. Toisena sinänsä sivutähden roolissa toimii risteytysponi Lumikki jota hoidan tai maastakäsittelen aina kun pystyn. Välillä blogiin saattaa eksyä muitakin hevosia ja poneja tai muita postauksia. Yritän aina päivitellä blogia uusia kuvia saadessani!


Karonkin blogia on tullut seurailtua vuosi jos toinenkin. Bannerissa on todella ihana idea, ja kuvat siinä ovatkin hyvin valittuja ja kivan talvisia. Tekstin fontti on kyllä ihan täydellinen! Mielestäni banneri olisi kuitenkin parempi läpinäkyvällä pohjalla. Tausta sopii oikein hyvin banneriin, mutta tosiaankin tuo bannerin valkoinen tausta vähän häiritsee. Tekstien otsikon värin olisi voinut mielestäni laittaa joko kokonaan mustaksi, tai esimerkiksi vaaleanpunaiseksi. Tekstin tausta on mielestäni hyvä, eikä sen tarvitsisi olla valkoinen. Omaan silmään tuollainen hempeä tausta käy myös tekstin taustaksi. Tässäkin tapauksessa olisin tasannut reunat kummallekin puolelle & keskittänyt otsikon ja päivämäärän.

Teksti on kivasti kirjoitettua, ja postauksia on muustakin, kuin hevosista - esimerkiksi cosplaysta. Kivaa vaihtelevuutta siis! Satunnaisesti tekstissä on jotain kirjoitusvirheitä, tai lauserakenteet ovat outoja, joten siihen voisi jatkossa kiinnittää vähän enemmän huomiota. Tekstiä on postauksissa juuri sopiva määrä - ei liikaa, muttei liian vähääkään. Satunnaisesti toivoisin fonttia vähän isommaksi, mutta yleensä tuo koko tuntuu sopivalta.
Kuvat ovat pääosin hyvälaatuisia ja ratsastuskuvia on ihanan paljon - melkein jokaisessa postauksessa! Maneesista on hankalaa saada mitään erityisen hyviä kuvia, mutta maneesilaatuisiksi ne ovat oikein hyviä. Kuvia on postauksissa aika paljon, ja videoitakin esiintyy. Kuvien mustavalkoisuusefekti on ehkä vähän häiritsevä.

Sivut ovat todella hyvät, kattavat ja niistä löytyy todellakin kaikki tarvittava! Kuvia on tarpeeksi ja paljon, joka lisää hyvää käsitystä blogista. Uusi lukija - sivu on uudelle lukijalle hyödyllinen, ja samoin Banneriin kuvia - sivu on hyödyllinen bannerintekijälle. Itse en lisäisi näille sivuille yhtään mitään, ne ovat aika lähellä täydellisiä!

Karolla on aivan ihana, hyväntuulinen blogi, jota on kiva lukea! Tsemppiä tällekin blogille jatkoon!

 *En löytänyt Karon instagramia*

LIINAUS

Kauniita valokuvia luonnon ääreltä sekä muutama runonpätkä rakkaudesta hevosiin. Kertomuksia pienen suomenhevostamman elämästä, sekä pienistä suurista arjen iloista. Sellainen on Liinaus.


Ulkoasu on ihanan yksinkertainen ja siististi tehty, mutta olisi kiva, jos siinä olisi esimerkiksi jokin kuva tai kuva-animaatio. Tekstin otsikon alla on aivan ihana lause, joka varmasti koskee monen elämää. Blogin ulkoasu on ehkä vähän vaisu, koska siinä on väreinä vain mustaa ja valkoista. Kaipailisin siis vähän enemmän värejä tähän blogiin. Muuten ulkoasu on oikein siisti ja kiva! Taas laitan samat litaniat; keskittäisin otsikot ja päivämäärät, sekä tasaisin tekstin. Muuten en tästäkään ulkoasusta löytänyt mitään sen suurempia virheitä - perussiisti ja kiva ulkoasu. Banneriin siirretyt sivulinkit ovat kivat, samoin niiden väri, kun hiiren vie päälle. Kokoaisuutena ulkoasu on siis oikein siisti!

Teksti on tässäkin blogissa kirjoitettu kirjakielellä. Tekstin fontti ei ole ihan omaan mieleeni, mutta sitä on kuitenkin kohtuullisen helppo lukea. Teksti on kivan haaveilevaa ja kuvailevaa, mutta joskus voisi olla myös postauksia, joissa kuvailua on vähemmän. Satunnaisesti tekstiä on vähän liian vähän, mutta pääosin sitä on juurikin sopiva määrä. Fontin koko on mielestäni sopiva, ehkä yhden px:n pienempi.
Kuvat ovat todella kivoja ja hyvälaatuisia, mutta ne voisi laittaa suuremmalle koolle, jottei niitä tarvitsisi klikkailla erikseen auki. Kuvat on otettu aivan ihanista ja luovista kuvakulmista, ja harvoin näen kahta samanlaista - tai samantyylisät kuvaa. Ratsastuskuvia voisi joskus olla vähän enemmän, mutta kuvaajia on erittäin hankalaa saada tallille ainakin oman kokemukseni mukaan. Lisäksi poistaisin kuvista valkoiset reunat.

Sivuja on tarpeeksi, ja niiltä myöskin löytyy kaikki, mitä tarvitsee löytää. Liinan sivulle kaipaisin vieläkin enemmän luonnekuvausta ja tekstiä, ja kuviakin voisi olla enemmän. Niitä kun ei voi koskaan olla liikaa! Muuten sivut ovat oikein kattavat ja hyvät.



Kun omistaa ponin, joka ei tahdo aina liikkua ja sitten sen työmotivaatio yhtäkkiä palaakin? Mitä silloin tapahtuu ratsastajalle, joka tottui jumitteluun? Siitä kertoo Pennin pyörittäjä. Mukana mahdollisimman paljon kuvia ja humoristista ajatuksen juoksua!

Ihan näin alkuun on pakko sanoa, että Pennin pyörittäjä on ehdottomasti yksi lempiblogeistani erilaisen tyylin ansiosta! Tällä hetkellä olen kyllä aivan ihastunut tämän blogin ulkoasuun, samanlaista en ole nähnyt yhdessäkään muussa blogissa. Bannerin kuva on jotenkin aivan ihana, samoin fontti, joka tosin voisi olla vähän suuremmalla koolla. Blogin tausta sopii hyvin banneriin, mutta itseäni häiritsee se, että tausta liikkuu mukana, vaikka se muuten banneriin ja blogiin sopiikin. Aluksi en meinannut löytää sivuja, koska ne olivat kohtuullisen pienellä fontilla kirjoitetut, mutta kyllä ne löytää muutenkin, kuin pelkästään tuosta bannerin alapuolelta. Itse myös keskittäisin otsikon ja päivämäärän.

Kirjoitustyylistä ei ole kyllä mitään negatiivista sanottavaa - Janitan blogi saa minut aina hyvälle tuulelle, riippumatta siitä, mikä on aiheena. Tosin jos aiheena on esimerkiksi Pennin sairastuminen, ei silloni kyllä hymyilytä tai naurata, mutta tajusitte varmaan, mitä tarkoitan. Kirjoitustyyli on ihanan erilainen, mitä muissa lukemissani blogeissa, josta tulee kyllä paljon plussaa! Tekstin fontti on ehkä vähän häiritsevä, mutta samalla kuitenkin hyvin luettavissa oleva ja erilainen.
Kuvistakaan minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa - ne ovat suurikokoisia ja hienoja, ja ratsastuskuvia on paljon. Tässä blogissa panostetaan selkeästi kuviin ja niiden laatuun! Pääasiassa kaikki kuvat ovat uusia, eikä vanhoja kuvia tarvitse katsella kerrasta toiseen. Olen vaan niin rakastunut Penni-ponin ulkonäköön, ettei kuvia vain voi jättää katsomatta! Kuvia on myös epäonnistumisista, mikä on mielestäni hyvä, sillä oikeasti elämä ei ole pelkkää onnistumista. Rehellisyys maan perii!

Sivuista ei kyllä löydy yhtään mitään negatiivista sanottavaa - teksti on niissäkin selkeää ja sitä on paljon, mutta kuviakin löytyy. Sivut ovat oikeasti ihanan kattavat, en lisäisi niille mitään - paitsi ehkä pari kuvaa lisää, mutten sitäkään aivan välttämättä. Näiltä sivuilta löytää todellakin kaiken ja vähän enemmänkin!

Janitan blogi on ihan mahtava, tsemppiä siis Janitallekin jatkoon!

*En löytänyt linkkiä instagramiin*



Porkkanan voimalla on 16-vuotiaan ponitytön blogi, jonka päätähtinä seikkailevat säpäkkä WPB-estetamma Sara ja nuori ratsun alkeita opetteleva suomenhevosruuna Peetu. Omaan pieneen maalaistalliin mahtuvat myös kaksi aasia, Daisy ja Lucia, pörröinen islantilaishurmuri Disa sekä tallipaikalla oleva Likka-poni.

Hevosharrastelua moneen makuun: tavallista talliarkea, puskailua, valmentautumista ja kilpailuja, nuoren hevosen kehittymistä ja kasvua, väliin ehkä vähän aasijuttuja, päivittäisiä hevostenomistajan murheita, tavoitteita ja pohdintoja. Tervetuloa!

Bannerin idea on mielestäni todella kiva, enkä ole tuon tyylistä banneria nähnyt todella pitkään aikaan, enkä silloinkaan juuri noin toteutettuna! Bannerin fontti on kivalla värillä, ja itse fonttikin on oikein mukava. Mielestäni noiden kuvien reunoiksi sopisi paremmin esimerkiksi sininen (jotakuinkin samanvärinen, kuin tausta), koska nyt siinä on mielestäni pientä ristiriitaisuutta. Bannerin teksti ja tausta sopivat hyvin yhteen, samoin keskimmäinen kuva, mutta reunimmaisista kuvista en ole ihan 100% varma, sopivatko ne mielestäni banneriin. Banneri saisi olla hitusen leveämpi. Blogin asettelu on todella kiva, eikä siinä ole sen kummempia ristiriitaisuuksia. Tausta saisi pysyä mielestäni paikoillaan.

Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka monessa blogissa kirjoitetaan loppujen lopuksi kirjakielellä. Pidän blogin kirjoitustyylistä ja kirjoitusasusta, mutta tasaisin tekstin joko keskelle tai molemmille reunoille. Kuvailua on mielestäni sopivan paljon, muta myös oikeasti asiatekstiä löytyy. Tekstin ja kuvien tasapaino on mielestäni hyvä, mutta useimmiten kuvia on enemmän.
Kuvat ovat pääosin todella hyvälaatuisia ja hienoja, varsinkin parin viimeisimmän postauksen kuvat ovat ihan mahtavia! Kuvista oikein paistaa hyvä mieli ja fiilis - ja mikäs sen parempaa kuin katsella oikeita hyvänmielen kuvia. Kuvia on postauksissa todella paljon, mutta koska ne ovat niin hyvälaatuisia, ei kuvien paljous häiritse minua ollenkaan. Videoitakin löytyy blogista, ja nekin ovat hyvälaatuisia ja kiinnostavia!

Blogin sivussa on linkit kahdelle eri sivulle - kirjoittajan ja hevosten sivuille. Hevosten sivut ovat kivasti toteutetut ja hienot, mutta niistä osaan kaipaisin vähän enemmän luonnekuvausta. Itse en kuitenkaan pääse Veeran sivulle / pääsen, mutta siinä ei ole yhtään mitään. En tiedä, onko tämä tarkoituksellista vai ei, mutta sivulta en tosiaankaan löydä mitään tietoa. Tavallaan olisi kiva, että jokaiselle hevoselle olisi erikseen oma sivu, mutta toki on yksinkertaisempi ja selkeämpi, kun kaikkien esittelyt ovat samalla sivulla.



Huimaa menoa -blogi kertoo vuonna 2001 syntyneen perniöläisen tuntiratsastajan, haaveilijan ja ainakin toivottavasti ikuisen hevosihmisen arjesta vuokrahevosen, sekä tallin tuntihevosten kanssa. 
Blogiin ilmaantuu melko tiivisti erilaista juttua ratsastustunneita, pohdinnoista ja kilpailuista. 
Pidän myös paljon kaikennäköisistä erikoispostauksista, joten niitäkin on ja on tulossa jatkossakin. Tervetuloa lukemaan! :)

Ulkoasu on kivan persoonallinen, enkä ole nähnyt samanlaista missään muussa blogissa. Hevosen siluettikuva on oikeasti kiva, ja samoin takana ja edessä olevat kuvat, mutta omaan silmääni asettelu on vähän hassu. Blogista ei tule oikeastaan ollenkaan talvista fiilistä, mikä on sinänsä harmi - nythän on talvi. Irtirajattu kuva on kuitenkin erittäin hyvin rajattu, muta mielestäni se voisi olla jossain toisessa kohdassa. Myös takana olevan kuvan rajaus/kumitus on mielestäni oikein kiva, mutta kuva voisi olla isompi. Tekstin fontti on kiva, sopivan koristeellinen, mutta kuitenkin siisti ja yksinkertainen. Sivujen nimet laittaisin vähän isommalle, ja ehkä jopa vähentäisin niiden määrää. Tekstien otsikon varjostukset ovat myös kivat, mutta haluaisin, että otsikko olisi isommalla koolla.

Teksti on kirjoitettu hyvällä suomen kielellä ja perussiistillä fontilla. Tekstiä on tosiaankin aika laidasta laitaan aiheen kannalta, ja jokaisen postauksen kyllä jaksaa lukea. Tekstiä löytyy tosiaankin jokaisesta postauksesta mielestäni sopiva määrä riippumatta postauksen aiheesta. Joskus tekstiä on vähemmän, joskus sitten enemmän, mikä on ihan ymmärrettävää. Mielestäni on myös hyvä, etteivät postaukset vaikuta pakolla väännetyiltä, vaan taukoa on silloin, kun ei tee mieli kirjoittaa. 
Kuvat ovat hienoja, hyvälaatuisia ja suurikokoisia. Ratsastuskuvia haluaisin (taas kerran) useammin, mutta niitä on lähestulkoon mahdotonta saada. Monissa postauksissa on kuitenkin esillä vanhoja kuvia, mutta tokihan se on parempi, kuin kuvaton postaus. Kuvia katselisi mielellään jopa enemmänkin, mutta useimmissa postauksissa kuvia on juuri sopivasti. Lisäksi kuvien ja tekstin tasapaino on erittäin hyvä, siitä plussaa!

Kuten jo ylempänä taisin mainita, on sivuja erittäin paljon. Joissain tapauksissa itse laittaisin kaikkien hevosten esittelyt erikseen omille sivuilleen, mutta tässä tapauksessa laittaisin kaikki samaan, esimerkiksi vuokrahevosta/hevosia lukuunottamatta. Sivuilta löytyy kyllä tarpeeksi tietoa ja ne ovat kattavat, eikä niissä ole mitään valittamista. Kuvia ja videoita löytyy jokaiselta (videoita melkein jokaiselta) sivulta, joten niiden sisältökin on monipuolinen ja hyvä!

Itse pidän Lotan blogista, joka ansaitsisi kyllä enemmänkin lukijoita!



Ruskein silmin on tarina 15-vuotiaasta tytöstä, joka sai eräänä päivänä sai päähänpison ja alkoi kirjoittamaan blogia. Tarinaa kuvittaa Mintun tallin tuntihevoset, kaksi koiraa sekä normaali arki.


Emman blogia olenkin jo seuraillut jonkin aikaa, ja pidän kyllä kovasti! Tällä hetkellä banneri on oikein kiva, itse pidän erityisesti tekstin taustasta - se on epäsäännöllinen, mutta kuitenkin siisti ja kiva. Ulkoasu on kivan neutraalein värein varustettu ja muutenkin siisti. Lisäksi bannerin vieressä olevat linkit eri sivuille ovat kivat. Itse saattaisin poistaa bannerin alla olevan lauseen, mutta se ei ole kuitenkaan häiritsevä millään tapaa. Bannerista ei tule kovinkaan talvista kuvaa, koska siinä on kesäkuva, mutta muuten en itse bannerista löydä mitään naputtamista. Sivupalkista löytyy oikeastaan kaikki tarvittava, mutta jonkinlainen tervetuloa - teksti olisi kiva, jotta saisi nopeammin kiinni siitä, mistä blogi kertoo. 

Itse pidän kovasti Emman kirjoitustyylistä, joka on selkeä kuitenkin huumorilla varustettuna. Kuvailua on omaan silmääni tarpeeksi. "Normaalipostauksia" voisi mielestäni olla vähän enemmän ja erikoispostauksia voisi jättää vähän vähemmälle, mutta ainakin sisältö on monipuolinen, joka on aina plussaa! Suomen kieli on selkeää, hyvää ja sitä on todella mukava lukea. Itse en ole bongannut kirjoitusvirheitä mitenkään erityisesti - jos ollenkaan, eli oikeinkirjoituskin on kunnossa. 
Tässäkin blogissa suurin osa kuvista on hienoja, hyvälaatuisia ja kiinnostavia, mutta siltikin niitä voisi olla enemmän. Ratsastuskuvia on satunnaisesti, kesällä tosin enemmän. Ratsastuskuvat tuovat aina tietynlaista iloa postauksiin, siitä ei kyllä pääse mihinkään! Kuvien blurrausefekti on vähän häiritsevä. Satunnaisesti postauksissa on vähän vanhempia kuvia, mutta pääasiassa niitä uudempia ja uusia kuvia. Tekstin ja kuvien tasapaino on hyvä, mutta joskus tosiaan kaipailisin niitä kuvia vähän enemmän...;)

Sivuja on tarpeeksi ja niiltä löytää tarpeeksi tietoja. Linkit sivuille ovat mielestäni todella kivat, sellaisia en ole nähnyt missään muussa blogissa! Elämäni eläimet- sivulle kaipaisin ehkä vähän enemmän perustietoja ja luonnekuvausta, ettei esittely jäisi ihan liian lyhyeksi. Emman esittelysivulle olisi kiva saada ehkä jotain muita kuvia, esimerkiksi ratsastuskuvia. 

Emmalla on todella kiva blogi, jota on aina ollut kiva lukea! Se on kehittynyt huimasti viimeisimmän parin kuukauden aikana, ja varmastikin kehitys jatkuu hyvää tahtia. 



Blogi kertoo 18-vuotiaan tamperelaistytön hevostelusta. Blogissa pääset seuraamaan perheemme suomenpienhevostamman elämää ja sen kesäkuussa 2016 syntyneen varsan kasvua. Lisäksi blogissa esiintyy laikukas liikutushevoseni sekä viisi ihanaa kissaamme :)

Blogin ulkoasussa on todella kiva ja kuvien sommittelu on onnistunut kivasti. Kuvien sommittelu on onnistunut! Bannerin tekstin fontti ja väri voisi mielestäni olla jokin toinen, ja bannerissa voisi olla enemmän jotain vaihtelevuutta noiden "laatikkokuvien" lisäksi. Blogin tausta on kiva, aika tavallinen bloggerin valmistausta, mutta se sopii banneriin ja blogiin oikein hyvin. Tämäkin voisi olla paikallaan pysyvä. Sivujen sijainti ja niiden nimien fontti on kiva, mutta itse ottaisin niistä nuo väliviivat pois. Keskittäisin myös päivämääräotsikon. Kokonaisuutena on kuitenkin todella kiva, siisti ja yksinkertainen, eikä käännytä lukijoita pois! Blogista löytyy kaikki tarvittava tieto jo ensimmäisillä silmäyksillä, eikä mitään tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. 

Vaikka blogi painottuukin enemmän kuviin, on myös Ellan kirjoitustyyli todella kiva. Tekstin fontti ja koko on sopiva, eikä tekstistä puutu mitään. Siinä ei ole käytetty "turhaa korukieltä", mutta kuitenkin sopivasti kuvailua ja asiaa samassa pakkauksessa. Joskus kaipaisin enemmän tekstiä postauksiin, koska kuvat ja teksti sopivassa suhteessa luovat kuitenkin sen täydellisen kokonaisuuden. Tekstiä on kuitenkin todella kiva lukea, eikä siinä ole mitään hälyttävää, mitä olisi pakko korjata. 
Kuvat ovat erittäin hyvälaatuisia, ihania ja kauniita - joskus ne ovat kuitenkin vähän liian samantyylisiä, mutta itsekin ymmärrän sen valinnanvaikeuden hyvistä kuvista. Kuvat ovat oikeasti todella hyvälaatuisia ja tuntuu, että valotuskin on aina kohdillaan. Jokaisesta postauksesta löytyy niitä uusia ja kauniita kuvia! Itse kuitenkin laittaisin jonkin pienen vesileiman kuviin varmuuden vuoksi, ettei kopioimista tapahtuisi (en tiedä, onko joku kopioinut, mutta näin hyvien kuvien kohdalla se tuntuu todennäköiseltä). 

Sivut ovat hyvin kootut ja siisti, ja niiltä löytyy kaikki tarvittava. Ainoastaan Prinssin sivulle kaipaisin lisää tietoja. Sivuilta löytyy paljon kuvia, ja ne ovat hyvälaatuisia, mikä on aina pelkkää plussaa. Kuvia voisi kyllä olla enemmänkin, mutta nykyinen määrä on oikein sopiva.

Ellalla on todella kiva blogi! Tsemppiä jatkoon :)!


-       -       -       -       -

Huhhuh, että oli kova homma saada nämäkin kirjoitettua loppuun.. Toivottavasti kaikki saivat jotain irti oman bloginsa arvostelusta ja muistavat, että nämäkin olivat vain omia mielipiteitäni ja kehitysehdotuksiani! Hiihtolomalla en ehdi blogia kirjoittelemaan, sillä olen poissa kotoa, enkä raahaa konetta mukana. Eipä sillä, että viikon postaustauossa olisi mitään uutta :D Erikoispostauksia ei nyt varmaan hetkeen tule, sillä yritän kuroa tekemättömiä postauksia kiinni. Kuviakin olisi ihan järkyttävät kasat. 



10.2.2017

#327 Karvakasa epäonnistuneita otoksia

Ennen, kuin päästän Pörrin tassut valloilleen, pyydän, että katsot kuvia armollisella silmällä. Näitä kuvia ottaessa ulkona oli jo hämärää, ja kamerassa vähän liian suuri ISO-arvo (1600), joten laatu on vähän heikko... 

Jaa, että miten niin? Eihän minusta voi saada kuin hyviä kuvia - tai ehkä niitä on pari heilahtanutta ja epätarkkaakin... Mutta silloin, kun malli on kunnossa, kuva on kunnossa! Vai menikös se niin... No, en ole ihan varma, mutta takaisin aiheeseen. Itse en muuten nimennyt tuota otsikkoa. Matilda kai yritti olla hauska tai jotain.

Tällä hetkellä minulla tassuttelee oikein hyvin, elämä hymyilee ja kaikki on mallillaan! Aluksi luulin, että tulee kesä, mutta ei, talvi tulikin sitten takaisin. Viittaan siis siihen viikon takaiseen ilmaston lämpenemiseen ja sen jälkeiseen pakkasaaltoon. Voisihan talvi jo loppua, vaikka se kiva onkin. Aurinko alkaa lämmittää jo ihan kivasti turkkia, ja kohta alkaa sitä karvaakin sitten lähtemään. Viime kesänä omistin aika paksun karvan ja minulle tuli kuuma, mutta laitetaan pentuvillan syyksi. 
Päivät ovat jo yllättävän pitkiä, eikä minua hyvillä ilmoilla paljoa sisällä näe. Aina välillä joku avaa takaoven ja huutaa sisälle, mutta tulen vasta kun minua huvittaa. Tai sitten en tule ollenkaan. En tule varsinkaan silloin, jos jollain on kova kiire, tai pitäisi lähteä lenkille. Vaikka hätä olisikin, villinä ja vapaana on monta kertaa kivempaa! 

Ulkona on nyt paljon enemmän tekemistä, kun sain hyvää lisäystä sorkkakokoelmaani tuossa muutama päivä sitten. Nyt kokoelmaani kuuluu pari hirvensorkkaa ja sitten tuo peuran sorkka. Siinä oli syömistä pariksi päiväksi, mutta nyt en enää löydä sitä. Ehkä se on sitten haudattu elävältä, kun sitä ei mistään löydy... Höh! 
Lenkeillä tapaa usein kivoja kavereita, joiden kanssa on hauska telmiä jonkin aikaa. Tuossa yksikin päivä leikin kahden koiran kanssa samaan aikaan, ja sitten lenkeillä hihnassa. Hihnassa telmiminen on tosin vähän mälsää, kun ei pääse kunnolla juoksentelemaan ja leikkimään. Parempi kai sekin kun ei mikään. 
Joskus leikkitoverini päästetään irtikin, mutta kaksijalkaisen perheeni mukaan minua ei voi päästää irti hihnasta, kun lähtisin vaeltelemaan omia reittejäni, enkä tulisi takaisin. Tottahan tuo on, ainakin lauseen ensimmäinen osa, mutta takaisin kyllä tulisin. Eikös se sanontakin mennyt niin, että eiköhän se nälkä porsaan koiran kotiin aja? Mitä mieltä itse olisit, jos joku laittaisi sinulle valjaat ja sanoisi, ettei sinua voi päästää irti, kun et tulisi takaisin? Et saisi leikkiä kaverisi kanssa lumikasassa niin vapaasti. Niin, mälsää. 
Mutta tätä lukuunottamatta elämäni on oikein hyvällä mallilla. Kunhan se sorkka löytyisi. Elämä kuitenkin rullaa omalla painollaan, ja nautin jokaisesta päivästä! Varsinkin silloin, kun saan paljon ruokaa. Tai minua koulutetaan maksanpaloilla tai raakaruokanappuloilla. 
Koska en pääse tänne kovin usein kirjoittelemaan, ja tämä ploki on muutenkin vähän epäatkiivinen (vai miten se menikään?), niin instagramista pystyy seurailemaan meidän menoa vähän reaaliaikaisemmin. Kannattaa käydä edes kurkkaamassa instagram TÄSTÄ LINKISTÄ! Ja jos et jaksa painaa linkkiä, vaan haluat etsiä ihan itte tilini, niin sen löytää nimellä @furry_feelings. 
Suuret hännänheilutukset teille kaikille, viettäkää hauska viikonloppu - ja ennen kaikkea kiusatkaa omistajianne, rikkokaa sukkia, hajottakaa kenkiä ja syökää ilmapalloja! Tämä edellinen on siis osoitettu nelijalkaisille, kaksijalkaiset voivat tuon unohtaa.. 

7.2.2017

#326 Millä ''perusteilla" liityn blogiin - haaste

Joku aika sitten sain SYLVIALTA todella kivan kuuloisen HAASTEEN, jonka toteutan nyt. Tämähän olisi pitänyt toteuttaa jo jokin aika sitten, ja onhan tämä ollut mielessä, mutta muut postaukset ovat menneet tämän edelle. En halua koko aikaa kuitenkaan erikoispostauksia julkaista, joten sitten tämä jotenkin jäi... Tässä tulevat kuitenkin haasteen ohjeet!

Haasteen ohjeet: 

1. Kirjoita haasteen ohjeet 

 2. Kirjoita asioita, mitkä otat huomioon kun liityt blogiin. 

3. Pane postaukseen halutessasi esim. kysmyksiä "Katsonko kuvien laadun yms..."

 4. Lopuksi kokoa tärkeimmät asiat millä liityt blogeihin. 

 5. Haasta väh. 5 blogia tähän samaan haasteeseen. 

Ja ihan näin tiivistetysti sanottuna, kokoan siis tähän postaukseen asioita, jotka vaikuttavat siihen, liitynkö johonkin blogiin lukijaksi, vai klikkaanko suoraan rastia oikeassa yläkulmassa.


Ulkoasu

Jos ulkoasu on ihan kamala, sekava sateenkaarioksennus, en jää blogiin - rehellisesti sanottuna - sekunniksikaan, koska se ulkoasu kuitenkin näkyy koko ajan blogia lukiessa. Ulkoasuhan käsittää bannerin ja taustan lisäksi myös kaikki gadgetit, ja ihan yleinen siisteys. Itse en pysty lukemaan esimerkiksi blogia, jossa on tungettu liian pieneen tilaan liian paljon tietoa, tai liian laajasta ulkoasusta, jossa tietoa täytyy etsiä scrollaamalla sivua monen kilometrin verran. Ulkoasun ei tarvitse olla täyteen koodattu internetihme, mutta ihan perussiisti ja neutraali ulkoasu saa jo jäämään blogiin. Vaikka erilaisuus onkin rikkaus, ei liian erilainenkaan ulkoasu ole mielestäni kovin hyvä, koska jos sen käyttö on monimutkaista, ei blogia pysty lukemaan. Pahoittelut edeltävästä, erittäin sekavasta tekstinpätkästä. Seuraavana pari esimerkkiä:


Sateenkaarioksennus

Olen muuten todella huono tekemään sateenkaarioksennustaustoja... Ehkä tuosta saa kuitenkin jonkin verran osviittaa siitä, mitä tarkoitan :D? Jos taustalla on kuitenkin jonkinlainen sateenkaarioksennus hirveän pirteissä (neonvärisissä) väreissä, ei sitä pysty lukemaan. Varsinkaan silloin, kun tausta liikkuu mukana...

Josta päästäänkin seuraavaan kohtaan, eli liikkuvaan taustaan. Jos tausta on yksivärinen ja siinä on jotain yksinkertaisia, siistejä kuvioita, ei tämä ole niin häiritsevä asia. Useimmiten kuitenkin klikkaan rastia yläkulmassa, jos tausta liikkuu mukana. Jos siis haluat minun lukevan blogiasi, laita se tausta pysymään paikallaan!
Pahoittelut kuvan koosta, en voi suurentaa ilman, että laatu muuttuu todella huonoksi!
Jos tuo näkymä on kuvan mukaisesti, eli kohdassa "vieritä sivun mukana" - kohdassa ei ole merkintää, ei tausta liiku mukana.


Huonosti muokattu, epäsiisti, sekava ja kuvioita täyteen tungettu banneri ja ulkoasu saavat poistumaan blogista sillä sekunnilla, kun sinne saapuu. Tiedän, että jokaisen täytyy harjoitella esimerkiksi kuvien rajaamista, ja jo se, että bannerissa on rajattu kuva (hyvin tai huonosti rajattu kuva) antaa sen kuvan, että tekijä on edes yrittänyt jotain. Jos se on kuitenkin sekalainen kuvakollaasi, tai banneri, jossa on käytetty hirveän räikeitä värejä saa päänsäryn aikaiseksi.


Banneri ja tausta eivät sovi yhteen. Jos et osaa tehdä kunnon banneria, ja sinulla on vain sopivan kokoinen kuva, laita se kuva, ja panosta edes siihen taustaan. Bloggerin valikoima on pieni, yksipuolinen ja ehkä vähän huono, mutta sieltäkin löytyy aivan varmasti jokin tausta, joka ei aiheuta päänsärkyä.

Lyhyenä yhteenvetona ulkoasusta - ulkoasun ei tarvitse olla koodausihme, mutta poistun blogista, jos ulkoasu ei miellytä silmää. Juuri tämän takia aloittelevien bloggaajien voi olla hankala saada uusia lukijoita. Jos ulkoasu ei ole mikään hirveän monimutkainen, mutta siihen on kuitenkin panostettu, saatan jäädä tutkailemaan blogia hetkeksi aikaa. Jos ulkoasussa on kuitenkin käytetty neutraaleita ja siistejä värejä, ja tyylitajusta & sommittelusta on edes pieni jälki, luultavasti liityn blogiin. Edes kannustukseksi.

Lukijoiden määrä ja blogin pystyssäpitoaika

Kun saavun ihan mihin tahansa blogiin, en kiinnitä juurikaan huomiota blogin lukijoiden määrään. Olen muutamaan otteeseen saapunut blogiin, jossa lukijoita on alle 20, mutta sisältö ja ulkoasu ovat kuitenkin siistejä ja oikeasti hienoja. Silloin tulee pakostakin miettineeksi, minkä takia blogissa ei ole enempää lukijoita. 
Tietenkin, saapuessani blogiin, katson blogiarkistosta (toivottavasti kaikilla on sellainen!), kuinka kauan blogi on ollut pystyssä ja suhteutan sen laadun siihen aikaan, jonka se on ollut näkyvillä. Onhan se ihan ymmärrettävää, että vuoden pystyssä ollut blogi ei ole erityisen hieno tai hyvin koodattu, eikä tekstikään välttämättä ole ihan sitä parhaimmistoa. Jos blogi on ollut kahdesta kolmeen vuotta pystyssä, ja ulkoasu on vieläkin alkeellinen, saan selkeästi viestin siitä, ettei blogiin ole panostettu, eikä bannereiden tekoon ja sisältöön ole koskaan kiinnitettykään huomiota. Silloin painan raksia, koska haluan, että lukulistani blogeissa on ainesta ja niiden kirjoittajilla on halua kehittyä paremmiksi. 

Tähän samaan voi sitten laittaa myös postaustahdin. Jos postaustahti on kerran kuukaudessa, en välttämättä liity lukijaksi. Kerran kahdessa viikossa on vielä ihan ymmärrettävää, mutta kolmen viikon postaustauko menee jo vähän yli.. 


Teksti

"Terve!
Päätin kirjoittaa tänne jotain minun schleicheistä. En nyt tiedä, mitä tähän nyt voisi kirjoittaa, mutta aloitetaan vaikka nimistä, roduista ja kuvista. Mitään muuta en nyt jaksa kirjoittaa, joten saatte tyytyä kuviin ja nimiin yms." 

- Matilda 18.9.2014

Niin, teksti on erittäin suuri osa blogia. Vaikka blogi olisi kuinks tiensä alkutaipaleella, en voi ihmisenä hyväksyä suurta puhekielen käyttöä tai kirjoitusvirheitä ("Moi, mä päätin ny alottaa plofin ja tännr mö kirjtan mun rarssastustunneust. Tervetlo lukee!"). Mieluummin vaikka lyhyttä ja erittäin ytimekästä, mutta selkeällä suomenkielellä kirjoitettua tekstiä, kuin sekaista solkotusta. Ei, ei, ei. Jos et vielä osaa kirjoittaa selkeällä suomen kielellä edes lyhyttä tekstiä, olet liian nuori kirjoittamaan blogia. Tai no, sehän on jokaisen oma päätös. Itse en kyllä sellaista blogia alkaisi lukemaan. Anteeksi. 

Kuvat

Jokainen blogi luultavasti erikoistuu johonkin suuntaan - oma blogini on enemmän tekstipainotteinen, mutta joku blogi on sitten kuvapainotteinen. Riippumatta tästä seikasta, kuvien kuuluisi olla hyvälaatuisia. Tai, jos et omista kameraa, julkaise edes kuvia, jotka eivät ole heilahtaneita. Kiitos. Kuvista on nyt hankala sanoa mitään tämän pidemmin, yksinkertainen asia kun tämä on. Ei kuvien tarvitse olla mitenkään erityisen hienoja, mutta kunhan ne eivät ole heilahtaneita. 



Muuta

Näiden asioiden lisäksi pidän tärkeänä blogin sisältöä. Ymmärrettävää varmaan, en liity blogin lukijaksi, tai edes lue sitä, jos aihe ei kiinnosta minua. En itse esimerkiksi lue lifestyle-aiheisia blogeja, koska yksinkertaisesti vaatteet, kauneus tai muoti eivät kiinnosta minua. Ei niissä blogeissa mitään vikaa ole, mutta yksinkertaisesti se ei vain kiinnosta. Sivut on hyvä olla olemassaa tiedonhakua varten, mutta ne eivät ole aivan pakolliset. Mieluummin ei ollenkaan sivuja, kuin huonosti ja hutaistusti tehdyt sivut. 

-       -       -       -       -

Kuten huomaatte, on minulla kohtuullisen tiukat kriteerit blogien suhteen. Aloitteleville blogeilla haluan kuitenkin antaa vähän enemmän "armoa", enkä ole niiden suhteen niin tiukka, koska aloittelijat ovat aloittelijoita, eikä heiltä voi vaatia samaa, kuin kolme vuotta bloganneilta. Alla kuitenkin ihmiset, jotka haastan →



Ansku, KARINA DREW


Anki, TOMUNSEASTA

1.2.2017

#325 Pikkuhiljaa... - Ja instagram

Taas on jäänyt vähän ratsastuspostauksia kirjoittelematta kiireen takia... Olen nyt muutenkin tehnyt vähän muita postauksia valmiiksi, esimerkiksi matkapostaukset halusin saada pois alta mahdollisimman nopeasti. Linkkaa blogisi-arvosteluissakin oli ihan järkyttävän kova homma, ja toinen osa on vieläkin tekemättä... Huoh!
Muutamasta ratsastustunnista en enää omista minkäänlaista havaintoa, puhumattakaan siitä, että pystyisin kirjoittamaan niistä jotakin järkevää. Edes kohtuullisen järkevää. Tähän postaukseen olen koonnut lyhyehkösti kolmen eri ratsastustunnin kuulumiset, sekä loppuun pienen yhteenvedon minun ja Ferrarin tämänhetkisestä tilanteesta. Kiitos ja näkemiin. Kukaan ei tätä jaksa lukea. Kai. 
 Postaus täytetty minun ja Ferrarin alkuaikojen vähän epäonnistuneemmilla kuvilla :D

17.1.17 menin Ferrarilla. Muistaakseni minulla oli ollut silloin erittäin huono päivä, mutta voin sanoa, että tämä tunti kyllä pelasti päivän ihan totaalisesti! Tosin tallireissun jälkeen kaikki paha ja huonosti oleva palasi mieleen, mutta sain edes hetken olla tuon päivän aikana onnellinen siitä, että nousin aamulla sängystä. 
Tunnin alussa Ferrari tuntui kivan rennolta ja letkeältä, eikä se tuijotellut yhtään mitään mukamas peloissaan. Se kuunteli pohkeita ja oli kuuliainen jokaiselle avulleni. Ehkä se aluksi tuntui turhan hitaalta ja laiskalta, joka sitten tuotti alkutunnista vähän ongelmia. Pääasia oli kuitenkin se, että poni oli rento!
Alkukäyntien-ja ravien aikana opettajamme laittoi pari puomia maneesiin kulmia varten. Rusthollin maneesihan on pyöreä, joten siellä ei pääse harjoittelemaan kulmien ratsastamista. Kulmat siis tehtiin. Yllätyin oikeasti siitä, ettei Ferrari edes tuijotellut vasempaan kierrokseen puomeja, vaan kulki niiden ohi niin, kuin ne olisivat aina olleet siinä. Aluksi menimme tätä suorakulmion muotoista uraa ihan käynnissä, ajatellen sitä omaa asentoa, istuntaa, hevosen suoruutta ja omia vatsalihaksia. 
Seuraavaksi siirryimme raviin ja ravasimme sivut, mutta kävelimme kulmien läpi. Yritin heti saada ravin kulkemaan eteen oikeasti hyvin, mutta kuitenkin niin, että Ferrari pysyisi rentona. Satunnaisesti poni nosti päätään, mutta asettamisella ja pohkeella muistuttamisella se palasi sinne alas. 
Kun jatkoimme tehtävää kokonaan ravissa kulmineen päivineen, istuin harjoitusraviin, koska siinä minulla on ollut ongelmia jonkin verran tässä lähiaikoina. Pyrin vain rentouttamaan lantion ja miettimään omia vatsalihaksia. Välillä hidastin ravia, välillä ratsastin sitä eteen. Kun kokosin ravia, käytin vain ylävatsalihaksiani ja tein pieniä puolipidätteitä ohjilla. Että Ferrari oli hieno! Eteenratsastuksessa en sitten käyttänyt juurikaan pohkeitani, vaan lähdin avaamaan omaa istuntaani niin, että annoin Ferrarille luvan venyttää askeltaan. Pidin kuitenkin ohjissa tuntuman niin, ettei se lähtenyt kasvattamaan vauhtiaan, mutta venytti kuitenkin askeltaan. 
Lopulta tämäkin oli ihan tehtävänä - kokosimme ja lisäsimme ravia, eli säätelimme sen pituutta. Tämä sujui Ferrarin kanssa oikein kivasti kumpaankin suuntaan! Harjoitusravissakin pystyi istumaan edes jotenkuten, kun oli oma kroppa hallinnassa ja lihakset käytösä.
Oikeassa kierroksessa teimme sitten samaa tehtävää parilla voltilla varustettuna, ja alkuun Ferrari vähän kyttäsikin valkoista puomia, jota oli siirretty huimat kaksi senttiä. Ilmeisesti sieltä sitten hyökki jotain pieniä vihreitä miehiä, kuka tietää... Ainakin ne pelottivat pientä yksisarvista kovasti! Pian kuitenkin kulma oli tuttua kauraa ja pienet vihreät miehet painuivat takaisin sinne, mistä alunperin tulivatkin.
Laukassa yritimme vain saada hyvää tuntumaa, aktiivista laukkaa ja istuntaa kuntoon. Yllättävää kyllä, nyt laukat sujuivat kohtuullisesti kumpaankin suuntaan, mitä nyt oikealle vähän huonommin. Aluksi ratsastaessa vasen oli selkeästi heikompi kierrokseni, kuten Ferrarillakin. Päätin, että nytpä otamme vasemman kierroksen haltuun, ja jatkossa ratsastinkin sitten enemmän vasemmalle, ja aloitin esimerkiksi ratsastamisen vasempaan kierrokseen. Nyt Ferrari on superhyvä ratsastaa vasemmalle ainakin useimmiten, ja oma ratsastukseni oikeaan kierrokseen on huonontunut. No, nyt vaan treenailemaan sitä oikeaa kierrosta... Laukassa on muutenkin ollut vähän ongelmia Ferrarin kanssa, kun en osaa oikein istua sen laukassa, ja silloin kun yritän miettiä istuntaa, muut avut jäävät, ja sitä seuraa siirtyminen raviin. Kun yritän ratsastaa jotenkin muuten laukkaa paremmaksi, oma istunta jää vähän varjoon ja tuloksena on taas ravisiirtyminen. Ehkä kultainen keskitie löytyy?
Muuten tunti meni oikein hyvin ja siitä jäi hyvä maku suuhun - ja sain kokea kunnon ahaa-elämyksen oman lihastenkäyttöni saralta. Tunti oli siis aikamoinen päivänpiristys!
24.1.17 menin Ferrarilla. Tein käynnissä ohjeistuksen mukaisesti voltteja ja pysähdyksiä, joissa Ferrari oli mukavan rento ja kuuliainen. Käynti olisi tosin kaivannut enemmän aktiivisuutta ja tempoa, joka sitten löytyi kunnolla vasta tunnin päätyttyä. Ravissa tein sitten askeleenlyhennyksiä ja askeleenpidennyksiä, lisäksi tietenkin niitä voltteja, joiden avulla sain Ferraria paremmin kuulolle ja taipumaan. Volttien jälkeen teimme sitten hetken loivaa avotaivutusta. Vasempaan kierrokseen avot eivät olleet kovin hyviä, mutta sieltä löytyi niitä pieniä, parin askeleen mittaisia pätkiä, kun avotaivutus oikeasti onnistui. Oikeaan kierrokseen avot menivät jo paljon paremmin, ja niistä jäi parempi fiilis. F oli todella kankean tuntuinen ratsastaa ja hidas pohkeelle, mutta se parani koko tunnin ajan jatkuvasti, koko ajan parempaan suuntaan! Oikeaan, eli siihen helpompaan kierrokseen ratsastin enimmäkseen harjoitusravia, jotta saisin itse vähän istuntatreeniä. Pitäisi varmaan joku kerta yrittää ratsastaa ilman jalustimia, jos istuntaa saisi vähän enemmänkin kuntoon. Silloin on nimittäin ihan pakko istua kunnolla alas satulaan ja löytää ne kadoksissa olevat vatsalihakset, jos mielii pysyä selässä.
Laukoissa homma sitten taas levähti, vaikka ravissa ja käynnissä poni olikin ollut hyvä. Laukassa en osaa nimittäin istua vielä kunnolla (tarkoitan juurikin Ferrarin laukkaa, muiden laukka on jo ihan kunnossa), ja jos yritän keskittyä istuntaan, omat avut jäävät varjoon → pudotus raviin, koska pohkeet eivät ole lähellä. Jos sitten yritän keskittyä enemmän eteenpäinpyrkimykseen ja laukkaan, oma istunta jää kokonaan heitteille → pudotus raviin. Tästä sitten seuraavana tiistaina koin pienen ahaa-elämyksen laukan suhteen, siitä lisää sitten tämän postauksen lopulla.
Laukassa ohjat tosiaankin valuvat todella helposti käsistä, enkä pysty pitämään omaa takamustani satulassa. Ferrarilla on ainakin minulle vähän hankala laukka ratsastaa, joten suurin osa ajasta menee vielä säheltämiseen. Koko ajan, pienin askelin, olemme kuitenkin menossa selvästi parempaan suuntaan! Laukat sujuivat taas oikeaan kierrokseen paljon paremmin kuin vasemmalle - nyt vasenta kierrosta täytyy treenata vähän enemmän.
Laukassa teimme myös niitä voltteja esimerkiksi M-kirjaimen kohdalle. Usein volteilla laukka tippuu raville, mikä johtuu esimerkiksi omasta istunnastani. Lähden volteilla työntämään laukkaa liikaa eteenpäin, enkä muista käyttää ulko-ohjaa, tai ulkoapuja muutenkaan. Parempaan päin, parempaan päin - tie on aina eteenpäin ja kaikki on kotiinpäin, meni sitten loppupeleissä miten meni.
 Seuraavana tiistaina, eli 31.1.17 menin Ferrarilla (kolmas kerta tässä postauksessa). Poni aloitti tunnin mukavasti sätkähtämällä katolta tulevia lumia, vaikka sillä olikin korvahuppu päässä. Se on hevonen, joka näkee ympärillään asioita. Jos se ei näe jotain, sitten se kuulee. Ferrari on oikeasti sellainen poni, että sitä täytyy tukea todella paljon pohkeella, jotta se tuntee olonsa turvalliseksi. Se on pakko pitää hommissa, tehdä voltteja, puolipidätteitä, askeleenpidennyksiä jne., jos haluaa, että se kuuntelee ja taipuu kunnolla. Niin, se on poni, joka kaipaa paljon tukea ja turvaa ollakseen rento ja kuuliainen. Käynnissä aloitimme suoraan volteilla, ja jatkoimme samaa tehtävää ravissa. Ravissakin F oli kivan rento ja kuuliainen, mutta siltikin niin järkyttävän hidas pohkeelle. Usein se lähtee pohkeesta juokseman vain alta, kun sen täytyisi polkea paremmin alleen. Se haluaa juosta, ei työskennellä. Kuitenkin, tein melkein jokaisen kirjaimen kohdalle voltteja. Tein ulko-ohjasta paljon pidätteitä, yritin kääntää ulkopohkeella ja taivuttelin sisäpohkeella. Liikaa asiaa. Kun voltit sujuivat kohtuullisesti, aloimme potkia sisäpohkeella sisäpohkeen avulla taivuttelemaan kylkiä vieläkin enemmän ja saada väistömäisesti (väistömäisiä askeleita) hevosen sisätakajalkaa enemmän alle ja ulkoetujalkaa kohti. Yksinkertaista, mutta niin vaikeaa. Tarvitseeko muuta sanoa?
Pääosin tehtävän tämä osuus meni kehnosti, mutta niitä superhyviä pätkiäkin tuli. Opettajaltakin saatiin kehuja, ja pääsin oikein taputtamaan pientä valkoista kaulalle palkinnoksi hyvästä työstä. Jes, kehut ovat aina hyvä merkki!
Juuri ennen laukkoja maneesista menivät sähköt pieneksi hetkeksi, jonka aikana sitten taluttelin Ferraria. Oli muuten hauskaa, kun pelkästään Ferrari näkyi kimona muiden joukossa, kun muut olivat vain mustia möykkyjä :D Kun valot sitten palasivat, aloitimme laukkaamisen. Laukka piti yrittää työstää mahdollisimman hyväksi, ja sai itse päättää, miten. Itse tein niin, että laukkasin pieniä pätkiä suoralla uralla, mutta pääasiassa yritin saada vain onnistuneita laukkavoltteja, jotka ovat olleet aika ongelmallisia satunnaisesti. Nyt laukkavoltit sujuivat vasempaankin kierrokseen oikein kivasti, ja kerrankin laukoista jäi oikeasti hyvä fiilis! Oikea laukka oli jotain maagista - se oli niin pehmeää, että siinä saattoi vain istua. En tiedä, mitä siinä välissä sitten tapahtui, mutta yhtäkkiä koko poni muuttui. Siitä tuli laukassa niin pehmeä ja miellyttämisenhaluinen, että siinä hetkessä rakastuin siihen poniin uudestaan. Se oli jotain niin taivaallisen pehmeää, ettei sitä voi sanoin selittää. Loppuraveissa Ferrari oli vieläkin ihan superpehmeän tuntuinen, sen askeleet tuntuivat siltä, kun koko poni ei olisi edes koskettanut maata. Jotenkin tuntui, ettei sellaista fiilistä saa ratsastamalla. Se tulee siitä, kun päättää kuunnella hevosta - ei korvillaan, vaan sydämellään.

Pääsääntöisesti meillä menee Ferrarin kanssa todella kivasti ja nousujohteisesti! Laukassa on vielä vähän hakemista, mutta treenaamisen myötä sekin sitten hioutuu paremmaksi. Välillä usko tulevaan tuntuu kaikkoavan, mutta lopulta se kuitenkin löytyy ja saa uskomaan entistä enemmän parempaan huomiseen.
Muuten, olen nyt siirtynyt 2010-luvulle, vihdoin ja viimein. Loin siis instagramin viime viikonloppuna, taisikin olla lauantaipäivä. Instagramiin päivittelen useammin kuulumisia, kun nämä blogipostaukset vaativat kuitenkin ihan hirvittävän paljon työstöä ja tekemistä, joten sieltä sitten löytyy kuulumisia reaaliaikaisemmin :)