31.12.2016

#313 Jos metsään haluat mennä nyt...

Syksyn aikana olen päässyt isäni mukaan juoksuttamaan Pörriä vähän reilun tunnin ajomatkan päähän pariinkin kertaan. Jokaisella kerralla on ollut kiva seurata koiran työskentelyä ja ihan vain viettää aikaa itselleen tärkeiden ihmisten parissa. Ja parastahan tässä on tietenkin se hyvä seura, mutta ennen kaikkea se metsän hiljaisuus ja rauha, joka saa unohtamaan kaikki turhat murheet ja elämään hetkessä. Mikäs sen tärkeämpää? 

26.12.16 tapaninpäivänä kuvasin tästä reissusta reilun kuuden minuutin mittaisen videon, mutta tälläkin hetkellä sen julkaisussa on ongelmia, enkä millään meinaa löytää siihen sopivia musiikkeja, jotka sopisivat videoon. Jos saan videon toimimaan, julkaisen sen sitten erillisessä postauksessa ilman kummempia selittelyitä...

Tapaninpäivänä Pörri saattoi olla hiukan väsynyt tai uupunut, mutta se ei ollut metsässä parhaimmillaan, eikä irronnut erityisen hyvin. Hauskaa sillä kuitenkin oli, ja sehän tässä hirvihommassa tärkeää olikin. Ilmeisestikin Pörri oli pariin kertaan hirvillä, muttei haukkunut (?). Ensi kerralla sitten paremmin! :D 

Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa ihan tuosta pihalta ennen kameran muistin loppumista, koiran kuonon jälkeä linssissä ja ennen lumien sulamista. Toivottavasti jaksatte näitä pihakuvia katsella ilman sen kummempia selittelyitä :D
Näissä kuvissa ei kuitenkaan ole sitä uusinta vesileimaa, sillä olin nämä kuvat muokannut jo ennen sen tekemistä. Seuraavissa kuvissa sitten.
"Luonto"kuvia oli kameran muistikortilla sen verran vähän, etten niitä viitsinyt valokuvausblogissani erikseen julkaistakaan. Sen verran säälittävän lyhyt postaus siitä olisi tullut, että hävettää jo sen ajatteleminenkin :D
Nämä kuvat onkin muokattu Gimpin sijaan Picasalla, jonka latasin vasta äskettäin. Vesileima on kuitenkin tehty Gimpillä (tämä vanha) ja se on liitetty muokattuihin kuvaa iPiccylla. Monta rautaa tulessa siis... Picasan kanssa on vielä vähän hakemista, mutta eiköhän se kuvien muokkaus palaa taas siihen tuttuun ja turvalliseen, kunhan uuteen ohjelmaan on ensin tutustunut.

29.12.2016

#312 Mitä saavutin vuonna 2016?

Vuonna 2015 asetin itselleni 9 tavoitetta, joista en saavuttanut kaikkia - valitettavasti. Osan tavotteista sain tavoitettua, osan puoliksi ja osaa en sitten ollenkaan. Tästä postauksesta ei kuitenkaan tule hirveän pitkää, sillä tässä vaiheessa en halua hirveästi julkaista kuvia vuoden varrelta. Niiden aika on sitten parin postauksen päästä! 

Erikoispostauksia tulee vielä vuoden 2017 alussa kohtuullisen paljon, sillä haluan ihan monella postauksella muistella vuotta 2016, sen tavotteita ja niiden suorittamista, vuoden 2017 tavotteita ja käydä kuvien ja blogin kautta mahdollisimman tarkasti läpi vuoden 2016. Tähän aiheeseen palataan sitten seuraavissa postauksissa! Uuden vuoden reissusta on tulossa postausta ja ratsastuspostaukset tulevat jatkumaan niin, että kirjoitan useamman tunnin yhteen postaukseen. Mutta, nyt siirrytään sitten vuoden 2016 tavotteisiin →


Kirjoitin ja julkaisin kyseisen postauksen 28.12.2015, ja se käsitteli otsikon mukaisesti vuodelle 2016 asetettuja tavotteita. Niitä listasin tosiaan "vain" yhdeksän, mutta ne eivät olleet helposti saavutettavia, eli eivät tyyliin "syö kaksi levyä suklaata kerralla". Linkki postaukseen on TÄSSÄ.


Ensimmäinen uudenvuoden lupaus oli ylläolevanlainen. Lyhyesti sanottuna se oli siis kouluun panostaminen uudella tavalla, ja voin sanoa hyvällä omallatunnolla tämän suoritetuksi! Keväällä sain keskiarvoksi 9.3, ja uuden opetussuunnitelman myötä en tiedä, mitä sain joulutodistukseen. Helmikuun arviointikeskusteluissa tämä kuitenkin selviää, eli siihen asti elän epätietoisuudessa. 
Tunneilla koen itseni koht. aktiivisesti, ja kokeiden arvosanat ovat olleet pääasiassa ysiä ja kymppiä, toki pari kasiakin on mahtunut mukaan. Tämä ei mitenkään leuhkien. Olen kuitenkin tyytyväinen vuoden 2016 koulutyöskentelyyn niin kevään kuin syksynkin osalta, suoritettu! 



Toisen ja kolmannen tavoitteen oli pakko onnistua. Se olisi onnistunut, jos asiat eivät olisi muuttuneet näin. Olen aivan varma. Kausi alkoi lupaavasti MänRassa helpon C:n luokkavoitolla, jatkui mukavasti kuudellakymmenellä prosentilla. Tämä tapahtui kevätkaudella, ennen yhtä elämäni suurimmista muutoksista. Ferrari astui syksyllä kuvioihin, ja samalla tulostaso tippui 58:n prosenttiin. Olisin luultavasti startannut B:n syksyllä Kekkaleella, mutta kaikki ei mennyt kuin elokuvissa. Tai meni, löysin elämäni rakkauden, ponin, jonka kanssa haluan kehittyä. Syksyn toisissa kisoissa prosentteja tuli sitten muistaakseni jotain kuudenkymmenenkolmen prosentin pintaan, toisista sitten 59%. Ei vakiintunut tulostaso yli kuuteenkymmeneen prosenttiin, enkä startannut ensimmäistä B:tä. Tässä tosin on pakollisia tekijöitä, mutta mitään en kadu. 
Ehkä vähän harmittaa, mutta elinaikaa on jäljellä, ja paljon pitää treenata, että kaikki alkaa valkoisen ponin kanssa sujua!

Sanonkin, etten ole tätä varsinaisesti suorittanut, mutta esimerkiksi ratsastustunneilla HeB tasoiset asiat alkavat pikkuhiljaa sujua rentoudenkin kannalta.


Voin käsi sydämellä sanoa kehittyneeni ratsastajana vuoden 2016 aikana. Olen saanut paljon uutta tietoa, ja toivottavasti taitoakin. Varsinkin syksyllä olen kohdannut monia uusia ja ihmeellisiä asioita ratsastuksen maailmassa, kuten muutaman mainitakseni ulkopuoliset kisat, pohkeenväistöt kaikissa askellajeissa, vastalaukat, laukanvaihdot, kolmikaariset laukassa, avotaivutukset, pyöreä maneesi... Lista on oikeasti loputon, ja näiden kaikkien asioiden oppimisessa ja sisäistämisessä menee hirvittävän paljon enemmän aikaa kuin minulla on mahdollisuutta käyttää. 
Kuntoni on parantunut ainakin lihaskunnon osalta, ja peruskuntokin on vakaampi. Tämä onkin sitten yksi tavotteista - saada kunto oikeasti korkeaksi niin psyykkisesti kuin fyysisestikin!


Tämän voin sanoa suorittaneeni puukko kurkulla. En sano ymmärtäväni yleisesti hevosia hirveän paljoa enempää kuin vuonna 2015, mutta muuten olen edistynyt hevosten käsittelyssä. Olen itsevarmempi, ja pystyn toimimaan itsenäisemmin kuin vuonna 2015.
Jotain kuitenkin on rakentunut minun ja Ferrarin välille. Välissämme on luottamuksen 1., ohut ja pieni kerros, joka toivottavasti kuitenkin kasvaa. Haluan sen kasvavan, silloin se myös kasvaa. 


Kyllä ja ei, puoliksi ja puoliksi ei. Tallilla olen hinkannut varusteet suurinpiirtein puhki, mutta saappaiden huolto on nyt ollut vähän niin ja näin. Aikaa ei kouluviikoilla ihan liikaa ole, mutta voisihan sitä tallilla nopeasti sienellä pesaista niitä saappaita..


Puoliksi ja puoliksi ei. No comments. 


Hävettää. Tämä oli vuoden suurimpia tavotteita - saada metsästäjätutkinto suoritettua ennen sen uudistamista. Halusin niin kovasti suorittaa tämän ennen, kuin täytän 13 vuotta, ja kun tätäkin kirjoittaa, alkaa hävettää. Tämä oli minulle näistä tärkein asia, mutta ei. Eieieieieii...! En tiedä, mitä kävi, motivaatio ei lopahtanut, mutta aika loppui. Aika, hyi, katoa!


Tämä onnistui erinomaisesti, aivan ihanat muistot Husöstä kyllä jäi! Katsotaan, mitä sitten 2017 kesänä ;)

24.12.2016

#309 Joulukalenteri luukku 24 / Hyvää joulua! + pipariohje

Tänä vuonna joulukuvia ei tullut otettua yhdenkään eläimen kanssa, joten ette saa valitettavasti näkyviin kauniita, jouluisia kuvia, joita haluaisinkin niin kovasti näyttää, vaan saatte säälittävän pienen hyvän joulun toivotuksen, mutta toivon sen antavan teille edes hiukan iloa jouluun! Kiitos, jos olet jaksanut seurata joulukalenteriani tähän asti ja mahtavaa, jos olet heittänyt edes yhden kommentin! Mahtavaa joulua kaikille, nauttikaa tästä joulun ajasta ❤

Halusin tähän postaukseen jotain muutakin, kuin pelkät hyvänjouluntoivotukset, joten tässä tulee piparinleivontaohje vähän myöhässä :D
Kyseessä on siis ohje kirjasta, jonka nimi on Joulun herkut. Tästä kirjasta löytyy monenlaista leipomisohjetta monenlaiseen makuun, pipariohjeitakin on pari. Leivoimme kuitenkin Lasten piparien ohjeella, joka kuitenkin on älyttömän pehmeä taikina. Tällä ohjeella on siis ihan turha yrittää mitään piparitaloja väsätä, mutta tavallisten piparien leipomiseen tämä käy mainiosti. 

50-75 piparin leipomiseen tarvitset:

-1,5dl vaaleaa tai tummaa siirappia
-1,5dl sokeria
-150g leivontamargariinia tai voita (käytimme itse voita)
-1 muna (mieluiten ei sellainen, joka on mennyt vanhaksi vuonna 2014)
-1tl inkivääriä
-1tl neilikkaa
-1tl kanelia (ihan jauhettua, ei tankoja)
-2tl soodaa (ei sitten soodavettä!)
-n.7,5 dl vehnäjauhoja

Koristeihinkin oli erilliset ohjeet, joissa luki seuraavasti:

-2dl tomusokeria
-1,5rkl vettä tai 0,5 valkuaista
-punaista ja/tai vihreää elintarvikeväriä
-pieniä makeisia
-valkoisia suklaalehtiä
-erivärisiä strösseleitä tai muita kakunkoristeita

Koristelussa kannattaa kuitenkin käyttää luovuutta, eikä mennä ihan koristeluohjeen mukaan :) Mitä enemmän luovuutta ja koristelua, sen parempi!
Vaihe 1. Ensin mitataan sokeri ja siirappi, laitetaan ne kattilaan ja kiehautetaan. Kiehauttaessa ainakin itse sekoitin. Tässä vaiheessa kannattaa oikeasti odottaa tarpeeksi kauan, että seos varmasti on kuumaa, koska sitä kuumuutta tullaan tarvitsemaan seuraavassa vaiheessa. Jos seos ei ole tarpeeksi kuumaa, seuraava vaihe ei onnistu.

Vaihe 2. Seuraavaksi kaadetaan kuuma seos toiseen astiaan, tässä tapauksessa se oli sininen iso muoviastia. Kannattaa laittaa voi valmiiksi sulamaan jo aikaisemmin, jotta se on helppo leikata pieniksi paloiksi ja pudotella pieninä paloina kuuman seoksen sekaan. Samalla, kun niitä paloja pudottelee kuumaan seokseen, kannattaa sekoittaa.
 
 Vaihe 3. Kolmannessa vaiheessa, kun olet sekoittanut voipalat siirappisokeriseokseen, lisää kananmuna ja mausteet, sekä 6,5dl jauhoja (=ohjeessa lukee, että jätä n. 1dl jauhoista leipomiseen). Emme itse laittaneet ihan kuutta ja puolta desiä,  vaan pelkästään kuusi. Tämä määrä riitti, eli selkeästikään ohjeessa kaikki ei ole ihan millin päälle. Kannattaa kuitenkin suurinpiirtein noudattaa tätä ohjetta, jos tällä teet, ettei nyt ihan jotain mutakakkua tule ;).

Vaihe 4. Sekoita seos erittäin hyvin, jotta kaikki ainesosat varmasti sekoittuvat hyvin keskenään. Ota pieni lusikka, ota taikinasta vähän lusikkaan ja maista, maistuuko taikina sellaiselta, kuin haluat. Jos jotain puuttuu, voit lisätä oman maun mukaan, mutta kohtuuden rajoissa!

Vaihe 5. Kääri taikina muoviin. Emme kuitenkaan mihinkään elmukelmuun taikinaa käärineet, vaan "koirankakkapussitekniikalla" laitoimme taikinan kahteen muovipussiin. Meillä läpinäkyvät muovipussit ovat ainakin toimineet hyvin :)
Vaihe 6. Laita piparitaikina jääkaappiin 12-24 tunniksi, jonka jälkeen voit alkaa leipomaan niitä.

Seuraavat vaiheet: Tähän ei enää varsinaisesti kannata mitään ohjetta käyttää, sillä pipareiden teko ja niiden koristelu on täysin vapaavalintaista. Jos sinua ei huvita tehdä koko pipareita, lätkäise vaikka taikinaklöntti uuniin tai syö taikina jälkiruokana jouluaterian jälkeen. Se määrä taikinasta, jota et juuri sillä sekunnilla käytä, kannattaa pitää kylmässä, jotta se ei pehmene leivontakelvottomaksi. Jos kuitenkin päätät leipoa piparit, tee se huolella. En itse haluaisi syödä piparia, joka näyttää mursulta, vaikka onkin poro...


Jotta saat piparit loppujen lopuksi irti pöydästä jollain lastalla, kannattaa pöydälle ripotella se 1,5dl jauhoja. Sen jälkeen voit ottaa taikinan pois kylmästä (tai siis osan siitä) ja aloittaa leipomisen kaulitsemalla taikinan sopivan ohueksi. Ei siitä nyt ihan hämähäkinverkkoa pidä tehdä, muttei mitään nyrkkeilysäkin paksuistakaan...
Tämän jälkeen voit joko terävällä veitsellä/teräesineellä tehdä haluamiasi kuvioita taikinaan ja irrottaa ne lastalla (kunhan et sohi sillä puukolla!) tai käyttää valmiita muotteja. Paina ne taikinaan terävä puola alaspäin, jotta saat muodon varmasti kauniiksi. Kaikki voi kuitenkin mennä piloille yllänäkyvässä vaiheessa, eli irrotusvaiheessa. Jos jauhoja ei ole tarpeeksi, taikina jää kiinni pöytään varsinkin pehmeänä. Kannattaa olla varovainen, varsinkin, jos kyseessä on ihan tunnistettava kuvio ;)

Kun olet saanut kaikki piparit, jotka pellille mahtuvat, ne kannattaa laittaa uuniin. Näitä kyseisiä pipareita kypsennetään uunin keskiosassa kahdessasadassa asteeessa kymmenestä kahteentoista minuuttia piparien paksuudesta ja koosta riippuen.

Kun piparit ovat valmiita ulostautumaan uunista, niiden kannattaa antaa jäähtyä, jonka jälkeen ne voi koristella oman mielensä mukaisesti. Tai olla koristelematta.

Toivottavasti vietätte rauhallisen joulun ja uuden vuoden! ❣


23.12.2016

#308 Joulukalenteri luukku 23 / Puhelinkuvia #2

Toivon, että tämä postaus on mielenkiintoisempi ja järkevämpi, kuin edellinen osa, johon sain arvon anonyymilta asiallisen, ja luultavasti myöh aiheellisen kommentin postauksen sisällöstä. Kuulemma kuvat eivät olleet järkeviä, eivätkä ne välttämättä ole nytkään, mutta toivon, että jos kyseinen henkilö tätä lukee, hän toivottavasti nauttii tästä enemmän. Kuvien järjestys on vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Tässä eivät ole kaikki puhelinkuvani, sillä joitakin kuvia oli useampikin kappale, enkä kaikki viitsinyt laittaa. 
Pidemmittä puheitta, tästä tulee toinen puhelinkuvapostaus→
/1/ Matkalla kohti koiran juoksutuspaikkaa.
/2/ Ferrari ennen tuntia viettämässä ponin unelmaelämää heiniensä kanssa. 
/3/ Yritin ottaa hienoja kuvia ensin kameralla, mutta koska se ei onnistunut sillä, yritin puhelimella ja sain sillä kivat kuvat otettua. 
/4/ Kaunis profiili varjossa ja seinässä!
 /1/ Innostuin kuvaamaan huonekasvia, kun oli oikein tylsää...
/2/ Vento ennen puomi/kavalettituntia
/3/ Ja taas tämä linnunpönttö.
/4/ Nämä kuvat eivät onnistuneet yhtä hienosti, tai niitä ei otettu yhtä kauniissa valossa kuin linnunpönttökuvat.
 /1/ Oikein hyvänmakuinen ja onnistunut tiikerikakku. Nam!
/2/ Nuotio ❤
/3/ Oskari-ori odottamassa tunnille lähtöä heinät suussa.
/4/ Siivottu huone ja oikein kiva työpöytä. Miksi ihmeessä verhot ovat kiinni, kun toisella puolella ei edes ole taloja?
 /1/ Talvinen metsä ja humisevat hongat ovat jotain niin rauhoittavaa!
/2/ Pimeissä merkeissä liikkeellä.
/3/ Honka 👌
/4/ Pieniä mäntyjä, joista kasvaa vielä suuria mäntyjä. 
 /1-4/ Ja koko kollaasi täynnä pelkkää Pörriä ❤
 /1/ Läksyjä...
/2/Matkalla tallille
/3/ Ferrari ❤
/4/ Kun kaveri ehätti ottaa kuvan perhosesta, mutta minä en...
 /1/Koulun pihalla on hurjan kiinnostavaa...!
/2/ Lempipaikkani kotipaikkakunnallani ❤
/3/ Pörri, tästä ei tule tapaa!
/4/ Maschero ennen tuntia
 /1/ Kun taidekuvien ottaminen ei onnistu, vaikka kuinka yrittäisi...
/2/ Pilvet ovat pilviä, nähty on.
/3/ Herkullisen näköinen smoothie leirikoulussa!
/4/ Ferrari, taitaa olla ennen kisoja.
/1/ Ferrari vieläkin ennen kisoja
/2/Koulumatkalla
/3/Käsityövihkoon tehty erittäin kaunis luonnos Pörristä, joka tullaan kirjomaan vohvelikankaaseen.
/4/ Kyllä, ratsastuskoululla on kenttä.

Jos nyt totta puhutaan, ei tämäkään puhelinkuvapostaus kovin järkevä ollut, mutta nyt en sentään julkaissut kuvia makaroneista...!

22.12.2016

#307 Joulukalenteri luukku 22 /Lupiinin ilmegalleria

Postauksessa näkyvät kuvat on otettu joskus loppukevään aikoihin eräistä kisatreeneistä ja jostain syystä nämä ilmekuvat jäivät silloin julkaisematta. Tässä kuitenkin muokkaamatonta materiaalia by Lupiini! Toivottavasti kukaan ei tule valittamaan siitä, että hevosen suu on auki - luultavasti oma käteni oli hiukan liian kova, tai sitten ponia ei olisi vain huvittanut pysähtyä / se leikki suullaan.