29.12.2017

#376 Painikaverit // Abnormal dogs?!

Jos laitan tähän alkuun muutaman pönötyskuvan, saatatte saada edes jotakuinkin normaalin kuvan koiristamme. 
If I put here some "normal" pictures about Pörri and Alma, you may almost think, that they're normal dogs.





Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Niinhän se meni? Useimmiten meillä näyttää meno tältä, eikä suinkaan siltä, miltä se näyttää ylläolevissa kuvissa:
But I want to tell you a truth. Most of the time my dogs look a little bit weird, as you can see:









Joskus ajattelen, että olenko kenties tulossa hulluksi, kun suostun katselemaan näitä hulluhkoja nelijalkaisia päivästä ja vuodesta toiseen. Silti ne ovat yksi tärkeimmistä asioista elämässäni, enkä niistä haluaisi luopua. Onneksi ei tarvitsekaan <3
But still they're the most important to me, and I love them from the bottom of my heart <3

26.12.2017

#375 Harmaat koirat ja harmaa talvi // The grey dogs and grey winter

Talvi ei nyt oikein osaa päättää, tullako vai eikö tulla. Joka toinen viikko luistellaan ja kaatuillaan ympäri katuja loskassa ja jäässä, ja joka toinen viikko voidaan nauttia kauniin harmaasta asvaltista ja vesisateesta. Lunta sataa kyllä säännöllisesti, muttei se maassa viikkoa enempää pysy. Vakavasti ottaen nyt taas tuntuu, että luvassa on harmaa talvi, kuten viime vuonnakin. Tulikohan silloin lunta kunnolla vasta helmikuussa, en nyt tarkkaan muista. 

The winter just can't decide, whether it is coming or not. On one week the weather is snowy and light, but on the next week it's rainy & dark... If we've snow, it isn't on the ground longer than one week. Seriously I feel, that we've got a dark & rainy winter. Again. 

Kun lunta sitten satunnaisesti saapuu tänne Suomeenkin, on siitä syytä nauttia täysin rinnoin sen aikaa, minkä se maassa pysyy. Koirien tassut pysyvät puhtaampina ja omakin mieliala pysyy vähän korkeampana. 
Koirista puheen ollen, kumpikin karvatassuista nauttii lumesta enemmän, kuin mistään muusta. Siis ruuan jälkeen. Kun on lunta, koirat liikkuvat lenkeillä ihan eri tavalla, kuin vesisateella. Pörri jää makoilemaan lumikinoksiin, ja Alma juoksentelee ympäriinsä hullun lailla. Ja näkisittepä, mitä takapihalla tapahtuu!

When we have snow here, dogs enjoy about it! Their paws are cleaner and they are more happy than then, when we don't have any snow. Snow is their favourite thing, after food of course. Pörri and Alma love walking around and playing in the snow <3 

Näin talven tullen kummallakin koirista on hirvittävät määrät energiaa, ja jokainen päivä pääsen todistamaan iloista ja riehakasta juoksua. Almalla ei koko aikaa välttämättä ihan niin hauskaa ole, kun Pörri kiskoo hännästä, mutta muuten niillä menee oikein kivasti. Ei Pörri Almaa millään tavoin satuta, mutta leikkii vähän turhan rajusti näin omaan silmään.

Now the dogs have very much energy and they run around the backyard all the time! Pörri is sometimes a bit fierce when they're playing, but for the most of the time they have very much fun.

Metsästyskausikin saatettiin päätökseen tuossa parisen viikkoa sitten. Pörrille ei tänä vuonna hirvikaatoja tullut, mutta muuten se vaikutti metsässä hyvin innostuneelta ja hirvistä kiinnostuneelta. Hirvenkaadollekin se pääsi pariin otteeseen, ja kuulemma piti siitä kovin. Ilahduttavaa tässä on se, ettei Pörri omi hirvenkaatoja, vaan päästää muut helposti niiden luokse. Toivottavasti näin pysyykin.

Pimeä tulee päivisin hyvin nopeasti, joten koirista ei saa kovin valoisia kuvia tähän aikaan vuodesta. Parhaani kuitenkin yritän näiden kuvien kanssa, ja pienellä muokkauksella saan jotain pelastettuakin. Jos kuitenkin totta puhutaan, olen joulukuun aikana kuvannut koiria isolla kameralla tasan kerran, enkä marraskuussakaan tuota määrää ylittänyt :D Kuvia nyt kuitenkin riittää pariin postaukseen ja kun ei enää riitä, menen ottamaan uusia.

Nowadays the dark comes really early, so I can't take so bright pictures as I want to take... Still I try my best with all the pics! 
If I tell you the truth, I've photographed my dogs only once or twice in December. But still I have pretty much nice pictures, and when I've published them, I'll take more pictures! 

Postauksen kuvat ovat siis hiukan rakeisia, koska jouduin pitämään suurta ISO-arvoa ja muokkaamaan sen lisäksi kuvia valoisemmiksi. Loppujen lopuksi olen näihin kuviin kohtuullisen tyytyväinen, ja koirien ilmeet ovat oikein mukavia. Kertokaahan toki, ylsikö mikään kuva teidän lempikuvaksenne, vai olivatko kaikki liian rakeisia julkaistaviksi :D

Thank you for reading :)

24.12.2017

#374 Hyvää joulua! // Merry christmas!



Painikaverit toivottavat kaikille oikein mahtavaa ja rentouttavaa joulua! Mahtavaa joulua teille kaikille <3

Pörri and Alma are wishing, that you have a wonderful and peaceful christmas! Merry christmas <3



22.12.2017

#373 Viimeisen kerran


Olen lykännyt tämän postauksen kirjoittamista koko syksyn, enkä vieläkään haluaisi kirjoittaa tätä. Tämä postaus on kuitenkin äärimmäisen hankala kirjoittaa, mutta jotta voin jatkaa blogin kirjoittamista jollakin tasolla normaalisti, on tämä postaus pakko kirjoittaa. Sen voin kuitenkin sanoa, että tämän postauksen kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa ja sattuu sydämeen. Kyynelet meinaavat virrata vuolaasti, kun joudun tätä kirjoittamaan. 

I'm sorry, this post is only in Finnish again, 'cause it's very hard to write these things twice... I just can't...

Aloitetaan tämä tarina aivan syksyn alusta, jolloin Rusthollista tuli viesti, joka sai miettimään asioita. Ratsutila Rusthollin tuntitoiminta jatkuisi enää yhden syksyn, jonka jälkeen tuntitoiminta loppuisi. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että osa hevosista lähtisi myyntiin - ja yksi lähtevistä tulisi olemaan Ferrari. Viesti, jonka saimme, oli hyvin liikuttava ja sai itse kullekin Rusthollissa ratsastavalle kyynelet silmiin, kuten myös minulle. 

Yritin jatkaa ratsastusta normaalisti, mutta jokaisella kerralla lähestyvä ero Ferrarista ja muista Rusthollin hevosista raastoi yhäkin enemmän, tuntui yhä lähemmältä. Varsinkin viimeisimmät tunnit Rusthollissa saivat nauttimaan jokaisesta yhteisestä hetkestä näiden äärettömän rakkaiden hevosten kanssa. Samalla jokainen tunti sai kyynelet silmiin. 

Asiaan toi hiukan helpostusta kuitenkin kysymys siitä, haluaisinko jatkaa työskentelyä Unon kanssa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Pienen hiomisen jälkeen homma oli päätetty, ja vaikkei Rustholli enää ratsastuskouluna jatkaisikaan, en joutuisi luopumaan kaikista hevosista. Näistä suunnitelmista hiukan lisää alempana. 

Loppusyksystä tunnit Ferrarin kanssa menivät älyttömän hyvin, se kulki rentona ja pätkittäin peräänannossakin. Hoitaessa se oli äärettömän läheisyydenkipeä ja ystävällinen, ja tuntui, kuin olisin saavuttanut sen kanssa yhteyden, jota hain koko sen vuoden, jonka sain ponin kanssa työskennellä. Jokaiselta tunnilta Ferrarin kanssa saavuin älyttömän onnellisena, ja jokaisella kerralla, jona ponin tapasin, halasin sitä ja kerroin sille, että se on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. 

Tieto siitä, että tiemme päättyisi parin kuukauden sisällä, raastoi. Jokainen ilta ennen nukahtamista mietin, mitä teen, kun se ei ole enää tallilla piristämässä minua ja parantamassa päivääni. Toivoin, että ehtisin hyvästellä sen ja kertoa, että rakastan sitä. Ikuisesti. Halusin kertoa sille, että vaikka alku oli takkuinen, siitä tuli liian tärkeä aivan liian nopeasti. 
Tiemme alussa en ajatellut, että voisin koskaan rakastua johonkin niin omapäiseen ja säikkyyn poniin, kuin Ferrariin. Toisin kuitenkin kävi, löysimme yhteyden ja äkkiä se olikin poni, jonka selässä minulla oli kaikkein turvallisin olo. 

Kuitenkin, kun viimeinen ratsastuskoulun tunti koitti 17.12, en arvannut, että näkisin ponin viimeisen kerran, ehkä koskaan. En osannut koskaan arvata, että joutuisin luopumaan siitä niin pian. Toisin kävi, ja kun saavuin tallille 20.12 ratsastamaan Unolla, ei Ferrarin kamoja ollut missään - eikä poniakaan löytynyt mistään. Se oli lähtenyt uuteen kotiinsa. En ollut ehtinyt hyvästellä sitä, joka toisaalta saattoi olla hyväkin. 

Oli kuitenkin raastavaa tietää, että se oli poissa. Etten näkisi sitä enää, että tiemme olisi ohi. Tiemme oli aivan liian lyhyt, mutta olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain viettää maailman parhaan vuoden tämän pirullisen ponikullan kanssa. Se opetti minulle enemmän, kuin olisin koskaan voinut uskoa. 
Oli raastavaa tietää, että sain siihen yhteyden liian myöhään, että opin rakastamaan sitä liian myöhään. En kuitenkaan osaa kuvitella, että olisin viettänyt kuluneen vuoden minkään muun nelijalkaisen seurassa. 

Kiitos, Ferrari. Kaikesta. Siitä, että opetit minua luottamaan johonkin arvaamattomaan. Kiitos siitä, että autoit minua ymmärtämään, mikä on oikeasti tärkeää. Ja anteeksi siitä, että ymmärsin liian myöhään, että olet parasta, mitä minulle on koskaan sattunut. 

On paljon, mitä haluaisin sanoa, mutta mitä en osaa pukea sanoiksi, mille ei ole edes keksitty sanoja. Haluaisin pystyä pukemaan sanoiksi kaiken sen rakkauden, kaipauksen, kiitollisuuden ja ikävän. En osaa pukea sanoiksi tällä hetkellä yhtään mitään. Ikävä raastaa, mutta samalla tulevaisuuden tuulet innostavat. En tiedä, mitä tuntea. 

Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää
- Ohikiitävää, Juha Tapio

Älä lähde vielä pois
pysy vielä hetki siinä
Jospa meitä vielä ois
se ei ois mahdotonta
Älä lähde vielä pois
kohti yötä valotonta
Siinä kaikki
-Älä lähde vielä pois, Juha Tapio

Sä haihdut hiljaa pois, kun aika parantaa
Mut mietin aina sua kun joku muu mua koskettaa
---
Sä haihdut hiljaa pois, kun aika parantaa
Mut mietin aina sua kun joku muu mua koskettaa
-Liikaa sussa kii, Mikael Gabriel & Isac Elliot

Mut vaikka mä uskon ihmeisiin, en taikoja tehdä voi
Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen.
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen
-Kuolevainen, Johanna Kurkela

Don’t turn away
There’s still time
A tiny moment
Don’t let go today
We can still shine
We are not broken
Scares to see that we are
A step a way
The one to take us
one way wrong way

Say nothing is over
Though everything’s crazy
Be brave and trust me
It’s not a game over
We gotta try harder
You gotta stay with me
There’s nothing we can’t reach
Cause nothing is over
- Nothing is over, Sunrise Avenue

Olen kuitenkin onnekas siinä suhteessa, ettei minun tarvitse jättää Rusthollin hevosia koskaan, vaikka ratsastukset siellä sujuvatkin jatkossa hiukan eri tavalla. Ratsastan Unolla kahdesti viikossa, mutta satunnaisesti saatan päätyä muidenkin heposten selkään. Käyn yhä opetuksessa sen kaksi kertaa viikossa, mutta suurimpana muutoksena on se, että tunnilla on vain kaksi henkilöä - yksi minun lisäkseni. 

Unon kanssa tutustumme toisiimme hitaasti ja pyrimme saavuttamaan hyvän yhteisymmärryksen. Jatkossa pääsette lukemaan meidän matkastamme, yli vaikeuksien ja helppojen kausien. Blogi saa siis uuden päätähden, jolle teen oman esittelysivun sitten hiukan myöhemmin. 

Toivon, että pääsen viettämään Unon kanssa mahdollisimman monta vuotta, eikä tiemme lopu niin pian, kuin minun ja Ferrarin tie. 
En tiedä, onko tämä sitten alku, loppu, alun loppu vai lopun alku. Sitä on mahdotonta määrittää vielä tässä vaiheessa, mutta silti olen älyttömän kiitollinen. Kaikesta. 

18.12.2017

#372 Linkatut blogit

KIRJOITAN TÄMÄN POSTAUKSEN VAIN SUOMEKSI OMAN MUKAVUUTENI TAKIA!

Toukokuussa tein blogiini Linkkaa ja kysy - postauksen, johon linkattiinkin kiva määrä blogeja. Nyt, yli puolen vuoden jälkeen kaivoin postauksen esille ja päätin vihdoin ja viimein väsätä jonkinlaiset arvostelut linkatuista blogeista. Valitettavasti muutama blogeista on ollut lähiaikoina hyvin epäaktiivinen / lopettanut, joten niitä en tule arvostelemaan, koska koen sen jollain tasolla hyödyttömäksi. Pois jätän seuraavat blogit: Pennin pyörittäjä (pitkällä tauolla/lopettanut), Anglels' pullip (tauolla), Hännänheilutuksia (tauolla), Honig Puppen (ei postauksia pitkään aikaan) ja Virheitä varten (ei postauksia). Olen pahoillani tästä, mutta en viitsi näitä ns. turhaan väsäillä... Jos jokin näistä blogeista kuitenkin haluaa bloginsa arvosteltavan pitkästä tauosta/lopettamisesta huolimatta, voin sen toisessa postauksessa tehdä :) Joten ilmoitelkaa ihmeessä, jos arvostelun haluatte!

Arvostelut toteutan niin, että kategorioittain kerron oman mielipiteeni blogista, ja jokaisessa arvostelussa on mukana plussia ja miinuksia. Kerron kohtuullisen lyhyesti oman mielipiteeni blogista, ja tosiaan mukana on myös rakentavaa palautetta. Missään nimessä tarkoitukseni ei ole loukata, ja toivon, ettei kukaan loukkaannukaan :)


"-o4 syntynyt maailmanpelastaja, kasvissyöjähippi, ja luodinkestävä hevostyttö, ja ylläpidossa oleva 18-vuotias ex-ravuritamma Caro. Caron kanssa mennään vähän vähemmän tosissaan esteitä ja koulua, maastoillaan paljon ja humputellaan ilman varusteita. Blogista löytyy juttua laidasta laitaan, mutta jokaisessa postauksessa on yleensä reilusti järjestelmäkameralaatuisia kuvia. Tervetuloa mukaan!"

ULKOASU on tässä blogissa mukavan simppeli ja talvinen, sekä omalla tavallaan persoonallinen. Bannerissa olevan tekstin fontti miellyttää omaa silmää, mutta voisi mahdollisesti olla jotenkin punaiseen/talviseen taittavan värinen? Banneriin valitut kuvat ovat mukavan jouluisia ja hyvin yhteensopivia. Bannerin asettelu on kokonaisuudessaan hyvin onnistunut! Ulkoasu on neutraalin värinen ja simppeli, ja juurikin sen ansiosta miellyttää silmää. Tausta ja banneri ovat hyvin yhteen sovitettuja, sekä kokonaisuus pelaa. Itseäni tosin hiukan häiritsee taustan mukana liikkuminen, jota ei kuitenkaan puhelimella selatessa huomaa. 
Näin talvella kaipaisin ulkoasuun hiukan lisää väriä, jota voisi helposti saavuttaa vaikka erivärisellä otsikolla tai sivujen nimillä, ne piristäisivät jo paljon!

TEKSTI JA KUVAT Tekstiä ja kuvia on omaan silmääni sopivassa suhteessa toisiinsa lähes jokaisessa postauksessa. Osa postauksista on hyvinkin kuvapainotteisia ja toisissa on vähän enemmän tekstiä, mutta joka tapauksessa jokaisessa postauksessa on paljon kuvia. Itse tykkään lukea Anskun kirjoittamaa tekstiä, se on mukavan kevyttä ja hyvin jaoteltua luettavaa! Tekstissä ei ole sen kummempia kirjoitusvirheitä, enkä muutenkaan lähtisi tekemään mitään muutoksia itse tekstiin. 
Kuvat puolestaan ovat monipuolisia ja järjestelmäkameralaatuisia, mutta joskus ainakin oman tietokoneeni näytöllä näyttävät hieman sumeilta - puhelimella tämä sumeus häviää. Jokaisesta postauksesta löytyy runsaasti kuvia ja niiden avulla tekstikin on jaoteltu hyvin. Kuvat ovat tarpeeksi suuria, mutta osaa voisi vielä pienellä muokkauksella hiukan parannella :)

SIVUT sisältävät kaiken riittävän, eikä niillekään oikeastaan kaipaisi mitään lisää sen kummemmin. Sivut löytyvät blogin ylläpitäjälle Anskulle ja blogin päätähdelle, lämppäritamma Carolle. Niiltä löytyy kaikki tarvittava, joskin Caron sivulla voisi olla hiukan enemmän luonnekuvausta. Sivujen lisäksi blogin sivupalkista löytyy lyhyt tiivistelmä blogin aiheesta, joka ainakin kannattaa blogiin ensimmäistä kertaa saapuessaan lukaista. 

YLEISESTI Karina Drew - blogi on mukavan aktiivinen ja positiivisella asenteella varustettu blogi, jota on mukava lueskella vuoden ympäri! Blogi ansaitsisi mielestäni paljon enemmän aktiivisia lukijoita ja kommentoijia. Yritän itsekin aktivoitua tässä blogissa :D

"Blogissa kerron ratsastustunneista, treeneistä ja kisoista. Sekä välillä postailen pupuistamme Lunasta ja Liljasta. Postauksia tulee laidasta laitaan."

ULKOASU on tässä blogissa mukavan Suomi - painotteinen ja persoonallinen! On hienoa nähdä jossakin blogissa selkeästi Suomea ajatellen väsätty ulkoasu. Suomenlippu taustalla on oikein kiva, ja samoin banneriin valitut kuvat. Rajaukset kuvissa on ihan hyvät, mutta itseäni häiritsee se, että sama kuva on bannerissa kahteen kertaan. Muuten bannerin asettelu on oikein kiva. Bannerin teksti on mielestäni ihanalla fontilla! Tavallaan pidän sen kaksivärisyydestä, mutta tavallaan se hiukan myös häiritsee. Blogin tausta on mukavan yhteensopiva bannerin kanssa. Sivut on keskitetty mukavasti, mutta mielestäni olisi kiva, jos ne saisi samalle riville. 
Blogissa on käytetty hyvin yhteensopivia ja miellyttäviä värejä, jotka tekevät lukukokemuksesta miellyttävän! 

TEKSTI JA KUVAT Tekstiä ja kuvia on pääosin sopivassa suhteessa toisiinsa. Kuvat ovat pääosin hyvälaatuisia, mutta tekstissä on satunnaisesti pienempiä tai suurempia kirjoitusvirheitä. Teksti on kevyttä luettavaa ja pääosin positiivista, mutta myös vähän vakavammalla mielellä kirjoitettuja postauksia löytyy. Tekstiä on laidasta laitaan, kuten Suvi itsekin kirjoittaa, ja se tuo blogiin mukavaa monipuolisuutta. Teksti on selkeällä suomenkielellä kirjoitettuja, enkä itse kiinnitä sen suurempaa huomiota satunnaisiin kirjoitusvirheisiinkään.
Kuvat ovat sopivan kokoisia ja niitä löytyy jokaisesta postauksesta. Jotkut kuvat ovat hiukan rakeisia tai heilahtaneita, mutta pääosin ne ovat hyvälaatuisia ja selkeitä. Suvi jaottelee tekstiä mukavasti kuvilla, ja jokaisen postauksen jaksaa lukea loppuun selkeyden ansiosta.

SIVUT Blogissa on yllättävän paljon sivuja, joten niistä löytyy suunnilleen kaikki tarvittava ja hiukan enemmänkin. Hevosten esittelysivuilta löytyy tarvittavat tiedot, mutta esimerkiksi luonnekuvausta voisi olla enemmänkin. Pupujen ja Suvin sivut ovat mielestäni hyvinkin kattavat ja mukavat lukea. Erikoispostaukset - sivu on mukava lisä, mutta olen vähän kahden vaiheilla siinä, koenko valokuvausblogini - sivua tarpeelliseksi, koska mielestäni linkki sivupalkissa olisi tähän kohtaan riittävä.

YLEISESTI Elämää hevostytön kengissä - blogi on mukavaa luettavaa, joka on kehittynyt huimasti esimerkiksi viimeisimmän kuluneen vuoden aikana! Blogi on tarpeeksi aktiivinen, kattava, monipuolinen ja mukava lukea. Tämäkin blogi ansaitsisi enemmän aktiivisia lukijoita :)

"Ruskein silmin on tarina pian 16-vuotiaasta Emmasta. Kesän jälkeen tapahtuu kauan odotettu muutos. Ensimmäinen opiskeluvuosi Ypäjän hevosopistossa alkaa ja siitä saatte kuulla blogissa nimeltä Ruskein silmin! Tarinaa kuvittavat vielä muutaman kuukauden ajan Mintun tallin tuntihevoset, sitten siirrytään tosiaan aivan uusiin hevosiin."  Pahoittelut tästä vanhentuneesta tekstistä, mutta en nyt lähtenyt sitä muuttamaan...

ULKOASU Nyt on kyllä pakko sanoa, että Ruskein silmin - blogin ulkoasu on aivan ihana ja persoonallinen, sekä mukavan talvinen! Mielestäni bannerissa on käytetty kivoja kuvia, joiden valkoiset reunat ovat mukavan persoonalliset. Teksti erottuu bannerista hyvin, mutta silmin - sanan alla olevan mustaharmaan palkin jättäisin mahdollisesti pois, vaikkei se sieltä erityisesti silmään pistäkään. Taustakuva on mukavan talvinen ja itse asiassa tuokin blogiin talvisen fiiliksen. Punaiset otsikot tuovat blogiin jouluisuutta, joka sekin on vielä parin viikon ajan plussaa. Tavallaan pidän sivupalkin linkeistä persoonallisuuden ja yhteensopivuuden bannerin kuvien ansiosta, mutta niistä muuttaisin mahdollisesti jotain, en vain oikein osaa sanoa, mitä :D

TEKSTI JA KUVAT Tässäkin blogissa on aikalailla sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. Sanoisin kuitenkin blogin painottuvan hiukkasen enemmän tekstin puolelle, mutta blogi ei kuitenkaan ole raskasta luettavaa hyvin jaotellun tekstin ansiosta. Kirjoitusvirheitä en ole onnistunut vielä metsästämään kuin maksimissaan parisen kappaletta. Teksti ei omaan silmääni ole mitenkään erityisen persoonallista luettavaa, mutta mukavaa lukemista joka tapauksessa. Aina aiheet eivät välttämättä ole iloisia, eikä niiden mielestäni tarvitsekaan!
Kuvia on postauksissa tarpeeksi ja ne tasapainottavat tekstiä hyvin. Kuvien laadussa ei ole mitään moitittavaa, ja suurin osa kuvista onkin järjestelmäkameralaatuisia. Jossain postauksissa kuvia on todella paljon ja joissakin sitten vähemmän, mikä tuo mukavaa vaihtelevuutta blogin lukemiseen.

SIVUT ovat tässä blogissa hyvin huolellisesti tehdyt ja kattavat. Kuvia löytyy tarpeeksi ja tietoa sitäkin enemmän - ei voi kuin arvostaa sitä työtä, joka niiden eteen on tehty. Kirjoitusvirheitä tai muutakaan isompaa huomautettavaa en löytänyt, enkä näe mitään sen isompaa syytä lähteä niitä etsimäänkään. 

YLEISESTI Ruskein silmin - blogi on taitavasti koottu, hieno ja huolellinen blogikokonaisuus, jota on ilo lukea aina silloin, kun Emma kirjoittaa uuden postauksen! Tänä syksynä blogi on elänyt hiukan hiljaisempana kirjoittajan opiskeluiden takia, mutta toivottavasti hän palaa pian bloginsa pariin <3

"Pikku Töppönen on vastikään aloitettu blogi, jossa kerron viikon päästä kotiutuvan cockerspanielin kasvusta harrastuskaveriksi sekä perheenjäseneksi. Lisäksi aion kirjoitella myös taiteilu- ja DIY-projekteistani sekä ajatuksiani koirien kouluttamisesta ja koiramaailmasta."  Pahoittelut tässäkin kohtaa hyvin vanhentuneesta tekstistä...

ULKOASU on tässäkin blogissa oikein kiva, mukavan erilainen! Samanlaista en ole missään muualla nähnytkään, ja on ilo silmälle katsoa tällaista ulkoasua. Bannerissa on todella hauska idea ja se on selkeästi suurella taidolla tehty. Banneri on omaan silmään todella suloinen ja hyvin nimeä kuvaava. Tavallaan bannerin "yli menevä" pehmeä "viiva" on oikein kiva, mutta samalla siinä on hiukan totuttelemista erilaisuuden takia. Taustakin sopii blogiin oikein kivasti, mutta taittaisin väriä hiukan turkoosimpaan päin. Sivupalkki ja blogi kokonaisuudessaan on kivan huoliteltu ja siisti, sekä erilainen. 

TEKSTI JA KUVAT Kuvia, tekstiä ja joskus jopa videoita on postauksissa oikein kivasti! Blogista löytyy superhyvälaatuisia järjestelmäkamerakuvia ja puhelinkuvia, ja mukavia videonpätkiäkin satunnaisesti. Tekstissä ei ole kirjoitusvirheitä ja se on mukavaa luettavaa, ja siitä myös huomaa tietynlaisen "asiantuntijuuden", eli teksti ei ole pelkkää höpöhöpöä. Lukemista helpottaisi vielä hiukan, jos tekstin tasaisi kumpaankin reunaan. 
Kuvat ovat aivan ihania, samoin kuvatekstit! Voltti on äärettömän söpö cockerilapsi, ja kuvat ovat todella kivoista kohdista otettuja ja pääosin hyvälaatuisia. Myös puhelinkuvia mahtuu mukaan, mutta ne tuovat blogiin mukavaa elämänmakua, eivätkä ne millään tavalla häiritse. Pienet videonpätkät joissakin postauksissa ovat myös oikein mukava lisä!

SIVUT Sivuilta löytyy kaikki tarpeellinen ja ne on höystetty sopivalla huumorilla. Niiltä voisi löytyä hiukan enemmän jotakin, esimerkiksi luonnekuvausta, mutta koen nämä nykyiset sivut kuitenkin riittäviksi. Kuvakoosteet ovat oikein kivat, ja esimerkiksi kasvukäyrä - sivu on mukavaa katsottavaa!

YLEISESTI Pikku Töppönen - blogi on ihanaa luettavaa ja ansaitsisi rutkasti enemmän lukijoita! Tekstiä löytyy aika laidasta laitaan, mutta joka tapauksessa mukana on aina pieni ripaus huumoria. Ulkoasu on mukavaa katsottavaa, eikä tekstistäkään ole sen kummempaa sanottavaa.

"Blogissani kerron arjestani ensimmäisen oman hevoseni, 8-vuotiaan ratsutamma Myffin kanssa. Yhteistä matkaa meillä on takana pian kaksi vuotta, ja sinä aikana ollaan koettu paljon loukkaantumisista onnistumisiin. Valmentaudumme säännöllisesti, ja palailemme parhaillaan takaisin esteratsastuksen pariin. Tervetuloa seuraamaan arkeamme!"

ULKOASU on rakennettu bloggerin uusimpien pohjien mukaisesti, ja mielestäni ulkoasu on onnistunut ihan kivasti. Ulkoasu on todella kesäinen ja yksinkertainen, mutta en ole kovin paljoa näihin bloggerin malleihin tutustunut, eli en ole varma, millaisia niihin saa ylipäätään tehtyä. Mielestäni olisi kiva, jos bannerissa olisi blogin nimi, mutta toisaalta sen löytää ihan yläpalkistakin. Väreiltään ulkoasu on kesäisen neutraali, tausta on valkoinen ja samoin bannerin kuvien välit. Tämä on toimiva, mutta mielestäni vähän tylsähkö ratkaisu ulkoasujen suhteen. Bannerin kuvat on kuitenkin valittu kivasti, ja ne kuvaavatkin hyvin kyseistä blogia! Kovin montaa blogia en ole edes samantyyppisellä ulkoasulla nähnyt, joten blogi erottuu edukseen ulkoasunsa puolesta. 

TEKSTI JA KUVAT Tässäkin blogissa on suunnilleen sopivassa suhteessa kuvia ja tekstiä. Välillä postauksia lukiessa tuntuu, että kuvia voisi olla enemmän, niin lukeminen olisi helpompaa ja kevyempää, mutta postaukset on kuitenkin helppo lukea. Kirjoitusvirheitä ei oikeastaan ole, mutta myöskään kirjoitustyyli ei ole kovin erikoinen - eikä sen oikeastaan tarvitsekaan. Teksti on hyvin laadukasta ja ajatuksella kirjoitettua, ja innolla jo odottelen seuraavaa postausta.
Kuvat ovat erittäin laadukkaita ja mukavaa katseltavaa. Puhelinkuviakin löytyy joukosta, mutta pääosin materiaali on järjestelmäkameralla kuvattua. Kuten jo yllä mainitsinkin, joissakin postauksissa suurempi kuvamäärä ei olisi pahitteeksi, mutta tälläkin pärjää oikein hyvin! 

SIVUT voisivat omaan makuuni olla hieman kattavammat. Vilman itsensä sivulta löytyy kivasti tietoa, mutta kuvia voisi hiukan lisäillä. Myffin omalta sivulta kyllä löytyy kaikki tarvittava, mutta pieni tarinankerronta ei olisi pahitteeksi. Uusi lukija - sivun olen kokenut erittäin hyödylliseksi niin tässä - kuin muissakin blogeissa, ja sieltä löytyy kaikki tarvittava tieto, jotta blogista pääsee kunnolla kärryille!

YLEISESTI Pronssijouhi - blogia on mukava lueskella ja se onkin kehittynyt hurjasti viimeisimmän vuoden sisällä. Nyt se on viettänyt vähän pidemmän aikaa hiljaiseloa, mutta otin sen kuitenkin mukaan tähän, koska Vilma on joulukuussa blogiaan päivittänyt, eikä ole virallisesti lopettanut blogiaan. Toivottavasti Vilmakin palaa bloginsa pariin mahdollisimman pian!

-    -     -      -       -        -      -

Harmittaa, etten tehnyt tätä postausta aikaisemmin ja silloin, kun minun piti tämä väsätä... Nyt jouduin sitten väsäämään tämän postauksen pudottamalla muutaman blogin pois niiden epäaktiivisuuden takia, ja typistämään nämä arvostelut yhteen postaukseen. Pitäisi ehkä järjestää toinen linkkaa blogisi - postaus jossain vaiheessa ja toteuttaa se vähän nopeammin :D
Toivottavasti kuitenkin nautitte postauksen lukemisesta ja jaksoitte lukea tämän loppuun asti!


16.12.2017

#371 Poniratsastusta & leikkimistä // Pony riding & playing

Vieläkään en ole kirjoittamassa postausta ajoissa, mutta nyt näistä ratsastustunneista ei sentään kahtasataa vuotta aikaa, joten asiat ovat vähän tuoreemmassa muistissa. Kuitenkin tämä postaus on hankala kirjoittaa tulevien muutosten takia, ja luultavasti jo tämän postauksen julkaisemisen aikaan minulla olisi erittäin iso postaus kirjoitettavana tulevaan vuoteen liittyen. Jos nyt kuitenkin keskitytään ensin tähän ja sitten myöhemmin siirrytään raskaampiin aiheisiin?

For once I'm writing this post so, that I can remember almost everything what I should! However it's hard to write this post, 'cause there are a bit bigger changes coming. I'll write later about them...

Eräänä sunnuntaina ratsastin kaksi tuntia peräkkäin, ja luvassa olikin oikea ponipäivä! Päivän ratsuina toimivatkin siis Ferrari ja Uno-poni. Tunneista voin kirjoittaa näin samaan syssyyn, koska tunneilla oli suunnilleen sama sisältö. Kummallakin tunnilla työstimme siirtymisiä ja ihan normaaleita taivutuksia. Kumpikin tunti meni ihan siedettävästi, ja ponit tuntuivat kivoilta ratsastaa. Ferrari varsinkin oli ihan älyttömän hyvä ja miellyttävä ratsastaa! Poni ei kyttäillyt mitään sekä oli mukavan rento ja kuulolla. Siirtymiset paranivat huimasti loppua kohden, ja selästä sai laskeutua älyttömän tyytyväisenä. 
On one Sunday I rode for two hours. On the first class I rode Ferrari and on the second class Uno. On both riding classes we worked with transitions and bendings. The ponies were nice to ride and the classes went good. Especially Ferrari was extremely good and pleasant to ride! She didn't spook anything and was very relaxed and listened to me. The transitions went better all the time and after that class I was proud of that little girl <3

Unonkin kanssa meni mukavasti, mutta poni olisi voinut olla huomattavasti rennompi. Siirtymisistä se vähän kuumui ja jouduin rauhoittelemaan Unoa aika paljon, mutta itse siirtymiset olivat kohtuullisia. En saanut ratsastettua Unoa kovinkaan hyvin läpi, vaan se jäi jäkittämään ylös kaulansa kanssa, mutta se on ongelma, joka kyllä korjaantuu ajan kanssa. 

Also Uno was nice to ride, but it could have been more relaxed. It spirited about transitions and I had to appease it a lot. Uno was also a little nervous. 



Seuraavana torstaina ratsastinkin pitkästä aikaa Jätkällä, joka siis on musta suomenhevosruuna. Jätkä on luonteeltaan aivan ihana halinallekarhu, jolla on ehkä maailman lempeimmät silmät ja eleet muutenkin. Jätkän kanssa teimme paljon normaalia verryttelytyöskentelyä, mutta varsinaisena tehtävänä toimivat laukannostot käyntiväistöistä. Eli vähän pidemmin selitettynä menimme pienelle keskiympyrälle ja lähdimme väistättämään käynnissä, ja viimeisestä haluamastaan väistöaskeleesta terävä laukannosto. Toivottavasti ymmärsitte! Aluksi nostoista tuli löysiä, vaikka väistöt olivatkin kohtuullisia, mutta loppuun saimme pari todella hyvää ja terävää laukannostoa. Muutenkin Jätkän kanssa meni oikein kivasti, mutta toki se olisi saanut olla vieläkin rennompi ja kulkea suorempana. 

On the next Thursday I rode Jätkä. It's a black Finnhorse gelding. Jätkä is very friendly and it has the most beautiful eyes in this world. On the class we did lots of bendings and strike offs to canter from leg yields. In the beginning the strike offs were slow and bad, but at the end we got good strike offs! Jätkä was nice to ride, but it could have been more relaxed. 




Kauden viimeisenä torstaina, eli 14.12 pääsinkin menemään Kukalla. Tunnilla saimme päättää, mitä haluamme tehdä, ja loppujen lopuksi päädyimmekin siirtymisiin, puomeihin, puomikasan/kavaletin ylityksiin ja ilman satulaa mentäviin loppuraveihin. Pääsimme siis tekemään aika paljon yhden tunnin aikana! Alkuverryttelyssä Kukka oli todella kiva ratsastaa, sillä oli sopivasti omaa energiaa ja se kuunteli lähes kaikkia antamiani apuja. Se puski hiukan sisäpohjetta vasten, mutta muuten oli oikein hyvä. Laukannostoissa oli aluksi jonkinlaisia ongelmia, mutta pienen tahtojen taiston jälkeen saimme oikein mukavat laukat aikaiseksi! Alkuverryttelyn jälkeen tulimme muutaman kerran ravipuomit, joista nyt ei ole oikein mitään sanottavaa.

Suomenponi yritti ja ylitti oikein hienosti, kuten myös puomikasankin. Puomikasa tultiin laukassa muutama kerta kumpaankin suuntaan, ja pääosin meillä menikin oikein mukavasti. Muutama hassu askel ja kolahdus, mutta pääasia on se, että kummallakin oli hauskaa! Kumpikaan meistä ei ole mikään konkari esteillä, mutta nyt olikin vain tarkoitus pitää hauskaa, eikä laskea sen kummemmin askeleita "esteelle". Loppuraveissa heitin vielä satulankin pois, ja oi että, Kukalla oli aivan ihana karvaselkä ja tasaiset askeleet :3 Se oli melkein parempi ratsastaa ilman satulaa, joka yllätti minut aivan täysin..


On Thursday 14.12 I rode Kukka. On the class we did transitions, poles, and at the end of the class I "threw" the saddle away and went without it. In the beginning of the riding class Kukka was very nice and energic to ride. We did basic bendings in all gaits. After them we came few times the trot poles. Kukka was Super and tried its best! On the canter poles it was good, but a little uncertain. In the end of the class I went couple of minutes without the saddle and Kukka was almost better ride without it! 
On this class Kukka was very good to ride and I'm proud of it!

Kerrankin pääsitte lukemaan ajankohtaisia ratsastuskuulumisia! Mukavaa joulunodotusta teille kaikille, nähdään sitten seuraavassa postauksessa, mahdollisesti vähän vakavamman aiheen parissa👉❤

For once you got some current riding news to read! I hope you liked this post :) Thank you for reading!

(Kuvien kanssa oli vähän suurempaa asetteluongelmaa, pahoittelut siitä. Blogger ei oikein suostunut yhteistyöhön... Kuvat ovat taas puhelinlaatua, mutta tallille en ole nyt kameraa raahannut, toivottavasti kestätte!)

9.12.2017

#370 Mitä sanoa? // What could I say?

En tosiaankaan tiedä, mitä sanoa, tai mitä kirjoittaa. Fiilikset ratsastuksen suhteen ovat todella ristiriitaiset, ja tällä hetkellä niitä on todella hankalaa lähteä purkamaan. Se itseasiassa onkin syy, miksi en ole tänne sen enempää kirjoitellutkaan. 
En edes muista, mitä olemme ratsastustunneilla tehneet. Muistan pätkiä ja muistan fiiliksiä, mutta tehtävistä en oikein osaa kirjoittaa mitään. Katsotaan, jos saisin raavittua tähän postaukseen edes jotain järjellistä, mutta luultavasti tästä on tulossa kamala sekametelisoppa. 

I really don't know, what could I say, or what could I write. I've good and bad feelings about riding, and I don't know, how to write about them... Actually it's the reason, why I've not written anything. 
I don't remember, what we've done at my riding classes, so I don't know, what kind of post this will be :D

Ferrari
Alkusyksy meni Ferrarin kanssa todella kivasti, ja niin on pääasiassa mennyt nytkin. Ferrarin kanssa on hiljalleen alkanut löytymään edes jonkinasteista luottamusta, ja lähes jokaiselta tunnilta olenkin saanut poistua hymyssä suin. Marraskuun alussa poni heitti minut selästään, mutta se on täysin ymmärrettävää, koska en itse ollut hereillä ja poni oli hiukan väsynyt aikaisemmasta tunnista. Lopputunnista Ferrari oli kuitenkin superhyvä, joten se sai hyvitettyä temppunsa aika nopeasti. Sitä seuraavalla tunnilla oli todella tuulinen ja pimeä sää, joten ymmärrettävästi Ferrari oli hyvin jännittynyt. Hyvien ohjeiden ansiosta Ferrari kuitenkin rentoutui lopputunnista ihan peräänantoon saakka, ja voin kyllä sanoa, että fiilis tunnin jälkeen oli mahtava! Ratsastin paremmin, kuin pitkään aikaan, ja sain ponin oikeasti läpi ihan toisella tavalla, kuin yleensä sen saan. Jouduin tuolla tunnilla käyttämään todella paljon jalkaa, ja sen vaikutuksen kyllä huomasi. 
Maneesissa Ferrari on ollut tunnista riippuen joko todella hyvä, tai sitten vähemmän hyvä. On ollut tunteja, jolloin olen voinut mennä koko tunnin ilman kumppareita niin, että poni on rentona ja liikkuu hyvin, mutta on ollut myös tunteja, jolloin poni on hidas ja tunnin jälkeen jää harmistunut fiilis. Pääosin Ferrarin kanssa on mennyt kivasti, ja hoitaessa poni on ollut aivan ihana ja leikkisä <3!

The early autumn went well with Ferrari. Slowly the trust between me and Ferrari is getting better, and I have lots of good feelings with it. In the beginning of November it threw me to the ground, but at the end of the riding class it was very, very nice to ride. At the next class the weather was windy, rainy and dark, so Ferrari scared almost everything. Thanks to good instructions from the teacher, Ferrari relaxed at the end of the riding class and was good to ride! I was very, very proud of it <3. 
In indoor arena Ferrari has been good or not so good. We had few hours, when Ferrari was very relaxed, good to ride and motivated, but we also had hours, when Ferrari was slow and it didn't have motivation.

Vento
Ventollakin pääsin menemään pienen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella/lokakuun loppupuolella. Tunnilla tehtiin paljon perustyöskentelyä, siirtymisiä askellajien sisällä, avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä. Vento oli yllättävän rento ja yhteistyökykyinen, ja avotaivutuksetkin onnistuivat älyttömän hyvin, ja varsinkin siitä tuli hyvä fiilis. Myös laukkatyöskentely onnistui normaalia paremmin! Poni oli älyttömän pehmeä ja miellyttävä ratsastaa, ja kuunteli jokaista pientäkin apua, jonka sille annoin. 

On one day I rode Vento, after few weeks break. On the riding class we did lots of Basic work, transitions between gaits, shoulder-ins and leg-yields. Vento was surprisingly relaxed and it had a good work motivation! Working in the gallop went also good and I was very happy after that riding class, Vento was so Super!

Oskari
Yhtenä torstaina menin Oskari - orilla, joka oli itselleni älyttömän iso yllätys. Viime talvena pääsin ponin selkään kerran, ja eihän se kovinkaan kehuttavasti mennyt, kuten ei tämäkään tunti... Oskari yritti ihan älyttömän paljon ja olisi varmasti ollut todella hieno, jos olisin itse löytänyt ne oikeat nappulat. Jäin itse liikaa suuhun kiinni, vaikka koitinkin olla mahdollisimman kevytkätinen ja tehdä paljon puolipidätteitä. Tunnilla tehtiin paljon siirtymisiä ja käännöksiä istunnan avulla, ja jotenkin onnistuin sössimään kaiken älyttömän pahasti. Vaikka tunti menikin huonosti, menisin Oskulla mielelläni uudestaankin, jotta pääsisin korjaamaan erityisesti omia virheitäni ja tutustumaan poniin kunnolla - toivoa on, mutta onnistumiseen on kyllä älyttömän paljon matkaa!

On one Thursday I rode Oskari, what was a big surprise! Oskari really tried its best and it could have been very great, but I rode really bad. We did a lot of transitions and turns with position... Although the class went bad, I want to try Oskari again later and fix my own mistakes with it - and maybe do something good with Oskari :D

Myra
Samana torstaina menin Myrallakin pitkästä aikaa, ja tämä tunti meni vielä huonommin kuin tunti Oskarin kanssa. Myra yritti hyvin ja kesti selässä roikkumista yllättävän hyvin, josta ei voi olla kuin kiitollinen. Taas kerran jäin liikaa suuhun kiinni, ja jos tunnista olisi kuvia, ne lentäisivät suoraan roskakoriin. En osannut auttaa Myraa rentoutumaan tai kulkemaan mitenkään päin. Onhan Myra toki hyvin erilainen, kuin esimerkiksi Ferrari, mutta en ole vieläkään antanut anteeksi rumaa ratsastustani.Voin rehellisesti sanoa, että tunnin jälkeen hävetti, ja onnistumiseen on matkaa noin kaksituhatta kilometriä :D Myraakin olisi mielenkiintoista kokeilla uudelleen, ehkä vähän paremman ratsastuksen kera. Myra kesti minua älyttömän hyvin, kiitos siitä Myralle <3

On the same Thursday when I rode Oskari I rode also Myra. I'm sure I rode worse than ever, although Myra tried its best... I couldn't help Myra to relax and calm down. Ok, Myra is different than Ferrari, but still. Myra is a great Finnhorse and it looks amazing with a rider who rides good, but I'm not that person (yet). But maybe some day :D As I want to ride Oskari again, I also want to ride Myra again and fix my mistakes, and learn to be better rider!

Että tällaista sitten tällä kertaa! Pääosin tunnit ovat siis menneet kohtuullisen hyvin, mutta oma ratsastus on ollut ihan Ö-luokkaa parin  viime tunnin ajan, enkä ole saanut omaan ratsastukseen mitään kontrollia. Ehkä täältä vielä noustaan, mutta ainakin istuntaremppa olisi paikallaan...
Toivottavasti joku siellä jaksoi lukea tämän postauksen, vaikka se ei ollutkaan parasta tasoani, puhumattakaan puhelinkuvista :D Kiitos, jos luit :)

I hope you enjoyed this post, and thanks for reading :)!