94. Pylly maassa, pää pilvissä

Palataan sitten taas kerran myöhässä sunnuntain ratsastustunteihin, joiden aikana oma ratsastukseni ei ollut siitä parhaasta päästä. Vaikka hyviäkin pätkiä ja kohtia tuli niin esteillä kuin koulussakin, ja kummaltakin tunnilta jäi kiva fiilis, oma ratsastukseni oli suomeksi sanottuna vähän järkyttävää. 

Olen aiemmin blogissa maininnut, että pelkään kovaa menemistä ja vauhdikasta menoa, varsinkin silloin, jos poni ei ole kunnolla hallinnassani. Varsinkin esteillä istesuojeluvaistoni sanoo STOP aika nopeasti, jos en saa ratsuani kunnolla kontrolliin ja meno äityy minun makuuni liian kovaksi. Minun liian kova on normaalisti hyvä kunnollinen vauhti, mutta aiempien pelkojeni takia olen jäänyt vähän tällaiseksi mummoratsastajaksi, joka ratsastaa nimensä mukaisesti pelkkää mumohölkkää ja laukkaa. 

Yritin sitä sitten tässä tunnilla korjata, ja alkutunnista suunnitelma toimikin vähän hyvin, mutta kun siirryttiin esteille, alkoi takapakki verrattuna aiempaan tunnin kulkuun. Tästä ongelmasta kuitenkin lisää alempana, kun aihe tulee vähän ajankohtaisemmaksi tässä postauksessa.

Näille estetunneilla en valitettavasti saa kuvaajaa, sillä kukaan ei jaksa seisoa kentän laidalla kahta tuntia putkeen paahtavassa helteessä, mikä on täysin ymmärrettävää. Itse kyllä jaksaisin lähteä varsinkin kuvaamaan, mutta jos itse ei ratsasta, voi olla vähän astetta tylsempää puuhaa kököttää kameran kanssa... Mutta kun nämä estetunnit loppuvat minun kohdaltani kahden viikon päästä, saan taas kuvaajia mukaan. Itseasiassa silloin minulla on MänRassa enään yksi tunti jäljellä, jonka jälkeen siirryn Rustholliin hevosten ja tallin mukana. 

Punchik oli minua ennen alkeistunnilla, mutta en ehtinyt katsella heitä koko tuntia, vaan ainoastaan puolet siitä. Hoidin siis Stellan valmiiksi ennen, kuin lähdin kentän laidalle kökkimään puolentoista litran vesipullon ja ratsastuskamppeiden kanssa. 

Punchik oli todella hitaan näköinen, mitä se on oikeastaan aina, kun näen sen. Eipä tämä tullut mitenkään yllätyksenä, sen verran olen kuitenkin ponilla mennyt. Odotukset eivät siis olleet energisyyden ja eteenpäinpyrkimyksen suhteen kovinkaan korkealla, ja odotin ponin olevan yhtä hidas kuin edelliselläkin viikolla, jolloin se ei edennyt kunnolla tai ylipäätään käyttänyt kroppaansa ollenkaan. Ehkä se silloin johtui siitä, että esteet olivat 30cm kavaletteja, mutta eivät ne esteet tälläkään tunnilla korkeita olleet- enintään 40cm pystyjä, jotka kyllä näin pitkän hyppytauon jälkeen näyttivät yhtä korkeilta kuin GP- tason 160cm esteet... No ei nyt ihan, mutta kohtuullisen korkeilta ne kuitenkin näyttivät näin kouluratsastajan silmissä, mutta onko se nyt mikään ihmekään.

Kentälle laitettiin vaan kolme estettä, jotka aseteltiin alla olevan kuvan lailla. Rata ja esteet olivat helpoissa paikoissa ja kaiken lisäksi todella maahan kaivettuja, joten alku näytti hyvältä minun kannaltani. Tunnille siirryttäessä ei siis jännittänyt ollenkaan, vaan olo oli kaikin puolin mukava, rento ja luottavainen. 

Odotin tosiaankin Punchikin olevan hidas kuin etana, mutta selkään siirryttäessä minua odotti järkytys, joka olisi ollut jollekin muulle ratsastajalle aivan normaalia. Punchik tuntui oikeasti energiseltä, johtuikohan siitä, että se näki, että kentällä oli esteitä, eikä maahan kaivettuja kavaletteja. Aluksi ristikot olivat alle 30cm, n. 25cm korkuisia, ja silti poni innostui niistä! Samalla tämä innostutti ja järkytti, mutta työnsin kaikki inhottavat ajatukset jonnekin muualle, ja keskityin vain olennaiseen- ratsastukseen. 

Tässä näkyy myös tehtävänanto, joka toimi oikeastaan koko tunnin ajan rataa mennessä
Sininen: Ravi
Punainen: Laukka

Alkukäynnit menivät ihan normaalisti, joskin hiukan reippaammassa tahdissa kuin yleensä. Samalla poni oli kuitenkin jännittynyt ja hiukan epämukava ratsastaa, juurikin sen jännittyneisyyden takia. Aloin tässä sitten itsekin jännittää, ja unohdin kokonaan perusratsastuksen. Oma istunta alkoi heittää, ja kevennys oli epävakaata, jos nyt ravista puhutaan. Kippasin ihan kokonaan etukenoon, ja kuten jo mainitsin, istuntani oli todella epävakaa ja samalla myös epämukava Punchikille. Normaaleista tavoistani poiketen en edes tehnyt normaalia käyntityönkentelyä, en tehnyt oikeastaan mitään. Matkustin vain kyydissä- virhe! 

Alkukäyntien jälkeen siirryimme raviin ja ravailimme rennosti ympäri kenttää. Tarkoituksena oli pitää ponit rentoina ja kuuliaisina, ja suoralla uralla tämä onnistui minulta kivassa tahdissa. Samalla tavalla otimme verryttelylaukat, jotka menivätkin kivan energisessä tahdissa. Laukassa "ajoin" Punchikia vielä enemmän eteen, vaikka se menikin ihan kivaa laukkaa. Halusin kipeästi päästä pois pelostani vauhtia kohtaan, ja suoralla uralla ja ympyröillä tämä toimi ihan kivasti. Ennen pääty- ympyrälle siirtymistä teimme muutamat laukka- ravi- laukka- siirtymiset, jotka toimivat kivasti, vaikken saanutkaan ponia rentoutumaan niiden aikana. Kunnollista kontrollia poniin ei kuitenkaan ollut, vaikka laukat ja siirtymiset sujuivatkin kivasti.

Alkuverryttelyjen jälkeen siirryimme pääty- ympyrälle, jossa estekin oli. Emme ylittäneet sitä kuitenkaan, vaan ohitimme sen jommaltakummalta puolelta. Tässä Punchik alkoi hermostua, ja jäin pitämään ohjista liikaa kiinni. Sanoin opettajallenikin, että minulle on tullut kammo reipasta menoa kohtaan, mutta ongelmat eivät helpottaneet. Meinasinkin jo luovuttaa, mutta kun olin hidastamassa käytiin, Punchik protestoi asiaa heittämällä takapäätään. Ei se kuitenkaan korkealle lentänyt, mutta tämä heikensi sitten omaa itseluottamusta entisestään- esteillä se ei tuppaa olemaan kovinkaan korkealla, johtuen juurikin siitä paljonpuhutusta kokemattomuudesta ja rutiininpuutteesta. 

Välikäyntien jälkeen jatkoimme ympyrällä työskentelyä, tällä kertaa tosin ylitimme ristikon ravissa. Oikeassa kierroksessa ylitykset olivat aika säälittäviä, enkä saanut tahtia säädeltyä ollenkaan. En myöskään päässyt hyppyihin mukaan ollenkaan, enkä arvioinut välejä tms. lähes ollenkaan, annoin vaan mennä niin kuin parhaaksi näin. Oikeaankin sain muutaman ihan rauhallisen hypyn, kun Pumchik toipui alkupuolen innostuksestaan, joten tämänkin tehtävän suoritus parani loppua kohden. Tämä ratkaisu ei oikein ollut hyväksi, mutta hyvähän sitä on näin jälkeenpäin miettiä :D Vasemmassa kierroksessa ristikon ylitys sujui jo paremmin, ja Punchik oli rauhallisempi tähän kierrokseen. Alun innostuksen jälkeen sain kivoja ylityksiä ja paikatkin osuivat paremmin, kun itseluottamus kasvoi.

Tajusin kesken tehtävän Punchikin olevan ainakin sillä hetkellä hanskassa, joten annoin sen mennä vähän vapaammin ja suunnitella itse ponnistuspaikkoja. Näin menikin sitten paremmin, kun annoin ponille enemmän vapauksia, enkä jäänyt niin paljoa suuhun kiinni. 

Pian aloimme tehdä samaa tehtävää laukassa. Oikeaan kierrokseen tuli taas huonompia pomppuja ja Punchik kiihtyi, mutta sain sen kuitenkin pidettyä hanskassa. Hyppyihin en päässyt mukaan ollenkaan, ja ylitykset olivatkin vähän semmoista räpellystä. Vasemmassa kierroksessa paikat osuivat paremmin, ja sain taas parempia hyppyjä kuin oikealle. Tästä tehtävästä tuli loppujen lopuksi ihan kiva fiilis, varsinkin vasemman kierroksen viimeinen hyppy oli kiva ja pääsin siihen mukaan.

Joku vanha kuva näin kuvitukseksi...

Juomatauon jälkeen tulimme pariin otteeseen pitkällä sivulla olevaa ristikkoa, ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa otin taas kerran vähän huonot lähestymiset, mutta laukassa sain hyvän lähestymisen ja kivan hypyn ilman sekoiluja. Punchikista huomasi, kuinka paljon se oikeasti nautti näistä esteistä, oli ihanaa nähdä se kerrankin innoissaan ja energisenä!

Lopulta tulimme rataa (postauksen alussa on ratapiirros). Ensimmäiselle esteelle ravilähestymiselle tuli huono ja aikalailla tasapainoton hyppy, enkä halua tietää, miltä näytin siellä selässä. Onneksi ei ollut kuvaajaa mukana :D 

Kun sitten nostin laukan, tunsin, kuinka Punchik kiihdytti tahtiaan jo lyhyellä sivulla. Diagonaalilla se sitten lähti ihan kunnolla reipasta laukkaa, ja annoin sen vaan mennä. Itse nousin jo vähän kevyeen istuntaan ja nautin kerrankin vauhdin hurmasta --> jäin matkustamaan, enkä ratsastanut esteen päällä. Vaikka lähestyminen ja itse esteen ylitys oli hyvä, kävi laskeutumisessa vähän hassu juttu. Olin juuri päässyt hyvin mukaan esteelle, vaikkei se noin pienillä esteillä kovin tärkeää olekaan, ja sain myödättyä hyvin. Kaikinpuolin hyppy oli ihan mahtava, onnistunein koko tunnin hypyistä. 

Ennen kuin huomasinkaan, Punchik veti minulta ohjat kädestä heti esteen jälkeen, ja pian istuinkin maassa. En tarkalleen tiedä, miten putoaminen loppujenlopuksi sitten tapahtui, mutta tulin vasen pakara edellä maahan. Tärähdys ei ollut hirvittävän kova, mutta kuitenkin jonkinmoinen, sillä tulin alas täydestä laukasta.

En voinut nousta hetkeen selkään, kun vasen pakara ja alaselkä olivat sen verran kipeitä, mutta noin viisi minuuttia käveltyäni hyppäsin takaisin selkään ratsastamaan rataa. Pitkän sivun esteen menin normaalisti ravissa, mutta laukan sijaan menin diagonaalilla olevan ristikon ravissa. Tällä kertaa en saanut hyvää lähestymistä, mutta yli kuitenkin päästiin. Pääty- ympyrällä nostin sitten laukan ja laukkasin ristikon, joka menikin sitten todella kivasti ja askeleet osuivat hyvin. 

Tällä kokoonpanolla ratsastin sitten koko lopputunnin, ja kun muille korotettiin, itse menin alkuperäisillä korkeuksilla. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin ratsastusta melkein samanlaisella tehtävällä. Varsinkin pääty- ympyrällä olevalle esteelle sain todella kivoja hyppyjä, eikä lopputunnista enää sitten pelottanut! 

Vaikka tunti oli omalta osaltani vähän räpellystä, siitä jäi siltikin tosi kiva fiilis! Vähän pelkoja jäi Punchikilla esteitä hyppäämisestä, mutta katsotaan, jos sitten tällä viikolla menisi esteet sitten paremmin. Mitäänhän ei voi vannoa!

Putoamisesta jälkeenpäin mietittyä

Putoaminen ei missään nimessä ollut Punchikin syy. Myötäsin pienellä ristikolla liikaa, ja koska tasapainoni esteillä ei ole mikään kovin hyvä (rutiinia rutiinia, treeniä treeniä!), putosin helposti. Tilanne oli minullekin todella yllättävä, enkä ehtinyt reagoida asiaan ollenkaan. Kuten yleensäkin, putoamiset tapahtuvat yllättävissä tilanteissa.

Jos kokemusta esteiltä olisi ollut enemmän, olisin luultavasti pysynyt hyvin kyydissä ja selvinnyt ehjin nahoin. Tässäkään putoamisessa ei kovinkaan pahasti käynyt, mutta pieni estepelko nosti taas päätään- katsotaan, mihin se tästä lopulta johtaa- toivottavasti ei mihinkään!

Ensi kerralla paremmin!

Seuraavassa postauksessa sitten selostus sunnuntain koulutunnista- en viitsinyt tunkea tähän postaukseen tietoa kahdesta tunnista, kun tähän tuli jo näinkin aika paljon asiaa ja tekstiä. Pahoittelut lähes kuvattomasta postauksesta, mutten saanut napattua ponista yhtäkään kuvaa :/ Pahoittelut- postaus tulee säälittävän myöhässä :D