Nyt on sitten Pörrin elämän toisen vuoden läpikäynnin aika, vaikkei se olekaan vielä päättynyt. Maaliskuussa koira täyttää jo kaksi vuotta - eikö aika kulukin ihan järkyttävän nopeasti?! Järkyttävää, miten koira on kasvanut, varttunut ja vahvistunut näiden kahden vuoden aikana. Meille saapuessaan se oli ihan rotan näköinen, eikä päässyt pienenkään mättään yli. Mikä tilanne on nyt?
Nyt voin sanoa, että tässä vaiheessa talvi saapui Suomeen toden teolla. Tai siis ei lunta nyt hirveästi ollut, mutta kylmiä säitä kyllä riitti vaikka muille jakaa! Sillä oli tässä vaiheessa tallella vielä iki-ihana vanha kumisaapas ja vinkupupu, joka oli ehjä vain, koska se oli jäässä. Talvella energian määrä lisääntyi huomattavasti ja liikuntaa tarvittiin taas astetta enemmän. Onneksi piha oli aidattu!
Talviaikaan temppukoulutus edistyi huomattavasti. Pääsin opettamaan Pörrille parikin uutta temppua: Tassu, tassut, viereen (muistojen verestämistä), peukku ja ennen kaikkea iki-ihana kasi, joka on nyt kohtuullisen edistyneellä tasolla. Innolla odotan, mitä seuraavaksi keksin (saa ehdottaa, muttei mitään hankalaa ;D)
Talvella tuli myös kuvattua Pörriä jonkin verran. Pieniä takapakkeja tuli tässä vaiheessa, vuodenvaihteen paikkeilla, mutta mitään traagista ei loppujen lopuksi ollutkaan. Hirvensorkkien kanssa jatkettiin, ja kuvassa oleva sorkka taitaa olla sillä vieläkin. Lumet pysyivät onneksi vielä tässäkin vaiheessa maassa, joten elämä pysyi rateillaan!
Talvella päästiin myös vetämään erilaisia jälkiä lähipelloilla, takapihalla ja ties missä. Pörri oli oikein innoissaan täsä harrastusmuodosta ja se teki hyviä hakuja/jäljen seurauksia. Palkinnot olivat Pörrin mieleen ja näitä sitten haudattiinkin hiekkalaatikkoon ja tuotiin keväällä hiekkaisina sisälle... Kiitos!
Talvella pääsimme käymään eräällä mökillä, jonne olemme menossa jälleen uutenavuotena. Täällä ulkoilimme oikeastaan 24/7 ja elämä tuntui täydelliseltä. Kaikki tuntui olevan tässä ja nyt, kaikkein täydellisintä siinä yhdessä hetkessä. Toivottavasti Pörristäkin tuntui siltä!
Kevään tullen kävimme parissa näyttelyissä, joissa menestys oli hyvää. Kevään ja menneen syksyn aikana olemme saaneet hankittua ensimmäisen SERTin, VSP:n. SA:n ja pari muuta, mutta en jaksa niitä nyt luetella.
Kesän lähestyessä kävimme muutamilla retkillä, nautimme elämästä ja otimme ihania kuvia. Maailma sai uutta valoa ruohon paljastuessa ja sen vihertyessä, eikä koiran riemulla ollut rajoja, kun se pääsi löytämään talven aikana hukkuneet luunsa ja syömään ikivanhan pupunsa....
Kesä toi tullessaan paljon uusia seikkailuita, naurua ja iloa. Kolin reissu oli ikimuistoinen toivottavasit myös Pörrin mielestä. Uutta koettiin ja Pörri pääsi (=joutui) pari kertaa veteen kastamaan kuninkaalliset tassunsa. Se rohkaistui hiukan veden suhteen :)
Syksyllä alkoi hirvestyskausi ja maailma valkeni jo parin kuukauden päästä valkoisena, tosin vain muutaman päivän ajan. Pörri kävi ahkerasti metsällä ja sai ensimmäisen hirvenkaatonsa, eli syksy valkeni (pimeni?) erittäin raikkaana ja hyvänä asiana.
Lumesta koiranpentu oli tietenkin aivan innoissaan, ja varsinkin päästessään juoksemaan vapaana ilo oli ylimmillään.
- - - - -
Nämä antoisat vähän reilut puolitoista vuotta ovat olleet elämäni parhaat vuodet yhtään valehtelematta. Elämäni on saanut niin paljon ihanaa sisältöä, iloa ja onnea, ettei sitä voi sanoin kuvailla! Olen oppinut paljon rakkaudesta, elämästä ja ennen kaikkea hetkessä olemisesta. Olen tajunnut jokaisen hetken olevan ohikiitävä, eikä sitä voi taltioida muualle kuin sydämeensä. Ehkä olen pikkuhiljaa oppinut elämän tarkoituksen?
Kiitos Pörrille kuluneesta ajasta ja siitä, että olet tukenut minua, kun on ollut hankalaa ja ärsyttänyt minua tempuillasi, kun olen kaivannut piristystä ja ajatuksista irtautumista!
Voihan Pörri miten ihana se onkaan <3
VastaaPoistaPörri kiittää :3
Poista