8.1.2017

#316 Hevoseltani olen oppinut...- haaste

Jokin aikaa sitten sain Ruskein silmin - blogin pitäjältä EMMALTA postaushaasteen, jonka ideana on kirjoittaa siitä, mitä olen omalta hevoseltani oppinut. Koska minulla ei ole hevosta, ja koska sellaista ei minulle ole lähiaikoina tulossakaan, ajattelin kirjoittaa, mitä olen miltäkin hevoselta oppinut. Toivottavasti jaksatte lukea:)
Ferrarilta olen oppinut, 
että kaikkea ei voi saada heti ja nyt, vaan ihan jokaisen pienen asian eteen täytyy tehdä töitä - Ferrarin kanssa epäonnistumiset ovat arkipäivää, samoin kuin pohkeen vältteleminen ja oman pään pitäminen. Kun aloitin Ferrarin kanssa, luulin, että meistä tulisi heti se unelmaratsukko, joka liitää heA-radoilla saaden mahtavia prosentteja. Luulin, että kaikki tulisi olemaan helppoa, että saisin sen kulkemaan peräänannossa joka tunti. Todellisuus olikin toinen, kun poni osoittautui hankalammaksi kuin osasin koskaan aavistaakaan. Ferrari on kasvattanut luonnettani ihan hirveästi ja olen oikeasti oppinut, että pientenkin niskan notkahdusten eteen pitää tehdä paljon töitä. Koska ratsastajana en vielä hirveän taitava ole, en pysty sitä heti ratsastamaan edes eteen alas.

että hyvin tehty työ palkitaan ennemmin tai myöhemmin - Ferrarin kanssa huomaa heti, jos joku asia on mennyt oikein, tai jos poni on jostain asiasta samaa mieltä. Jos olen tehnyt koko tunnin hyvin töitä ärsyttämättä tätä pientä tammaa, se rentoutuu hienosti loppuraveissa. Jos istuntani ja ratsastukseni on sitten alusta asti parempaa kuin yleensä, pystyn jopa kokoamaan Ferraria.

että hevonen voi samaan aikaan olla suustaan herkkä ja kova - Ferrarilla pitää koko ajan pitää napakka ja hyvä ohjastuntuma, joka on oikeasti kullanarvoinen. Jos F lähteekin vähän haluttua kovempaa tahtia, sitä pitää hidastaa istunnalla. Sitä enemmän se rynnii eteenpäin, mitä enemmän suusta vetää. En tällä yritä vihjata, että Ferrari ryöstelisi tms., tuo toimi vain esimerkkinä.

että jos ei ratsasta jalalla, silloin vain pää kääntyy - Kun yhteistyömme Ferrarin kanssa pääsi käyntiin, ratsastin erittäin paljon pelkästään ohjalla. Silloin F joko saattoi ilmaista mielipiteensä, tai sitten se käänsi vain päänsä ja kulki vinona kierros toisensa jälkeen.

että ulkopohkeen läpisaanti on ensiarvoisen tärkeää - Satunnaisesti Ferrari on vähän kova ulkoa, useimmiten kummassakin kierroksessa. Tuohon olisi varmaan pitänyt kirjoittaa, että molempien pohkeiden läpisaanti on ensiarvoisen tärkeää, koska se on. Ulkokylkeä pitää työstää koko tunnin ajan, että sen saa oikeasti läpi. Jos poni on ollut tunnilla jo omaa tuntiani ennen, homma on puoliksi hoidettu.

että jos haluan Ferrarin kulkevan rentona, sen pitää antaa mennä vähän enemmän omaa tahtiaan - Tämän asian tajusin oikeasti vasta ihan äskettäin, kun juttelin tallinomistajan kanssa juurikin näistä asioista. Ferrari pysyy paljon rennompana, kun sen antaa oikeasti mennä vähän reippaampaa tahtia. Sillä ei ole vielä voimaa kantaa itseään kovin koottuna ja hitaasti, vaan se oikeasti täytyy antaa mennä kootumpana, mutta reippaampaa tahtia.


millaista on rakastaa jotakuta suunnattoman paljon - Ferrari on minulle suurin piirtein kaikkeni, rakastan sitä suunnattomasti. Vaikkei yhteistyömme mitään hiomatonta olekaan, se paranee koko ajan. Mitä enemmän se paranee, sitä enemmän sitä oikeasti rakastan. Ferrari on juuri minulle täydellinen opettaja - se kouluttaa minua koko ajan.


Myralta olen oppinut, 

Että hyvän eteen täytyy tehdä töitä - Vaikka Myra erittäin kiltti olikin, ei se toiminut ilman, että sitä osasi oikeasti pyytää. Laukka ei noussut, jos sitä ei osannut pyytää. Ravi parani, jos sitä osasi ratsastaa. Yksinkertaisesti hankalaa.

Nasulta olen oppinut, 
että kesällä rauhallinen hevonen voi syksyllä olla räjähtävä - Vaikkei Nasu mikään räjähtävä syksyllä ollutkaan, se säikkyi enemmän kuin kesällä. Takki kentän laidalla tai lepattavat heinäpaalien kääreet saattoivat aiheuttaa säpsähdyksen.

että hevosen täytyy antaa tehdä työ itse, eikä sitä saa häiritä koko aikaa - Nasu tottelee kauniisti lähes jokaista apua, mutta muistuttaa kyllä, jos teen esimerkiksi pohkeenväistöissä liikaa ja jään varmistelemaan epävarmoilla ja sekavilla avuilla.

että kaikki hevoset eivät toimi samalla tavalla - Kun sen ratsastuksen aloittaa, on vain yksi vaihde, eikä pysty mukailemaan ratsastustaan hevosen vaatimalla tavalla. Ratsastustaidon karttuessa kuitenkin oppii mukailemaan erilaisia hevosia eri tavalla - juuri sitä Nasu opettaa.

millainen on suuriaskelinen hevonen - Harvalle Nasu on isoaskelinen hevonen, mutta koska olen pääasiassa pikkuponeilla mennyt, en oikein osaa verrata. Ainakin sillä on suuremmat liikkeet kuin suomenhevosilla.


Kekeltä olen oppinut,

millainen on täydellinen hevonen - Omalla mittakaavallani Keke on täydellinen hevonen, ja ehkä juuri sen takia Keksu on minulle niin täydellinen. Jotenkin meillä vaan synkkaa!

Lupiinilta olen oppinut, 

millaista on siirtyä uudelle tallille ja kohdata unelmiensa musta - Tosiaan, kun saavuin Mäntsälään yli vuosi sitten, heti minulla oli vastassani tämä unelmieni musta. Haaveilin aina mustasta orista (kai se ruunakin kelpasi?), ja kun näen karsinassa mustan ruunan, rakastun. En tiedä sen hienompaa tunnetta!

että käymme vaikeuksien kautta voittoon, tapahtui mitä tapahtui - Lupiinin kanssa ei aina ole mennyt helposti, en saanut sitä jossain vaiheessa kunnolla liikkeelle. Voittoon kuitenkin päädyttiin!

millainen on hyvä opetushevonen - Lupiini täyttää kaikki ratsastuskouluhevosen ”pakolliset” piirteet, se on kärsivällinen ja jaksaa opettaa pikkuratsastajia. Minäkin kuuluin niihin silloin aikoinaan.

Ventolta olen oppinut, 

että vuosien työ tuottaa lopulta tulosta - Vaikka ei koko aikaa samalla ratsastaisikaan, kehitystä kyllä huomaa meidän kahden välillä.

miltä kehitys tuntuu - Kun sitten "pitkästä aikaa" kiipesin Venton selkään 3.1, huomasin oikeasti kehittyneeni ratsastajana niillä aihealueilla, jotka joskus olivat suurena ongelmana.

että joskus häviä tuntuu voitolta - Venton kanssa häviökin tuntui voitolta, koska vaikka se olisi ollut häviö muille, meille se oli voitto.

että tärkeimmät asiat tapahtuvat mielen sisällä - Jos oikeasti haluaa kehittyä ratsastajana, täytyy tehdä muutoksia oman päänsä sisällä.


Ehkä epäedustavin kuva ikinä...
Jokaiselta hevoselta, joita en tässä edes maininnut, olen kuitenkin oppinut tärkeitä asioita, joille ei välttämättä koskaan tulekaan löytymään niitä oikeita sanoja. Nautin suuresti tämän postauksen kirjoittamisesta ja samalla pääsin myös tutkailemaan sitä omaa kehitystä :)

Tähän haastan kuitenkin seuraavat blogit:

4 kommenttia:

  1. Todella kiva postaus! Ehkä vähän pitkä, mutta jaksoi kuitenkin lukea :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, välillä vähän innostun :D

      Poista
  2. Hyvin sait muokattua haasteen ratsastuskoululaiselle sopivaksi! Ihan mielenkiintoinen haaste, voisi itsekin tehdä, mutta en ole varma saanko aikaiseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toteuta ihmeessä :)

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)