11.7.2019

#427 Kukkaisloistoa

Nyt, kun tähän mennessä kiireisen ja retkeilyn täyteisen mökkiloman keskelle on järjestetty yksi välipäivä, ajattelin istahtaa kertoilemaan teille 30.5 reissusta Mustilan Arboretumiin, eli alppiruusupuistoon. Tällöin alppiruusupuisto ei ollut vielä parhaimmillaan kukinnan puolesta, mutta uskomattoman kaunis se oli joka tapauksessa!
 1.
 2.
 3.
4.
Kuvia tältä reissulta kertyi jopa yli kaksisataa kappaletta, mutta muokkaukseen päätyi vain parisen kymmentä kappaletta. Näiden kanssa olinkin harvinaisen tarkka ja "kranttu" - halusin vain omaan silmääni positiivisesti osuvat kappaleet muokkaukseen ja sitä kautta julkaisuun. 
Monesti olenkin tyytynyt kivoihin peruskuviin, mutta tällä kertaa hain hiukan erilaista fiilistä. Valittujen kuvien kanssa pyrin myös kokeilemaan hiukan erilaisia tapoja muokata kuvia, koska mielestäni olen hiukan jämähtänyt suurikontrastisiin kuviin. Tämä kannatti, sillä mielestäni sain muutamia kivoja, erilaisella tavalla muokattuja kuvia tallennukseen asti!
 5.
 6.
 7.
8.
Kuten totuttua, myös koirat olivat tällä reissulla mukana. Sää oli reissun aikana vähän turhan lämmin ja paikoitellen koirilla olikin hiukan tukala olo. Vettä ja taukoja oli kuitenkin runsaasti - pidimme visusti huolta koirien hyvinvoinnista. 
Valokuvaustaukojen aikana koirat odottelivat varjossa matkan jatkumista. Muutenkin Pörristä ja Almasta sai olla ylpeä - ne käyttäytyivät todella hienosti koko reissun ajan, eivätkä höseltäneet turhaan!
 9.
 10.
 11.
12.
Mustilassa pidin erityisesti lajien runsaudesta, alueen luonnonmukaisuudesta ja värien loistosta, joka häikäisi uudelleen ja uudelleen joka nurkan takana. Alue oli laaja ja siellä oli hyvin tilaa liikkua, ihmismäärä katosi puiston eri kulmiin ja nurkkiin. Lisäksi Mustilassa oli monenlaista metsää ja puistikkoa riippuen siellä kasvavista lajeista. Puistoon oli istutettu atzaleojen ja alppiruusujen lisäksi myös muita lajeja - niin Suomen luonnossa "vapaana eläviä", kuin myös niitä harvinaisempia ja kaukaa tuotuja lajeja. 
Monen lajin kohdalla vähintään nimikyltti ja muutamien kohdalla myös pientä tarinointia esimerkiksi niiden historiasta sun muusta. Puista erityisesti suuret Douglas-kuuset kiinnittivät huomion massiivisella rungollaan ja päätähuimaavalla korkeudellaan. 
 13.
 14.
15.
Onneksemme sää oli aurinkoinen ja loi mahtavat olosuhteet valokuvaamiselle luodessaan taianomaista valon ja varjon vaihtelua. Juuri valo toi esille puiston kauneimmat kohteet ja innoitti kuvaamaan juuri tiettyjä kohtia - valon siivilöityminen puiden oksien läpi, hempeä vaaleanpunaisen heijastus atzaleoissa ja pieni pilke koirien silmissä. 

Vaikka puisto jo toukokuun loppupuolellakin oli upea, kävisin siellä hyvin mielelläni myös lähempänä kesää, jolloin kaikki olisi täydessä kukassaan ja loisi entistäkin upeammat olosuhteet puistosta nauttimiselle. 
Suosittelenkin jokaiselle teistä joko Mustilan arboretumissa tai jossain muussa lähiseutunne arboretumissa vierailemista, koska se varmasti lisää kiinnostustanne luontoon, kasveihin ja luonnossa liikkumiseen. 
16.
17.
Pidin tämän postauksen tarkoituksella kuvapainotteisempana, koska mielestäni juuri ne ovat tämän postauksen ideana. Joidenkin kuvien kohdalla en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta pitkän yrittämisen jälkeen totesin luovuttamisen olevan parempi vaihtoehto. 

Kertokaa toki, löytyikö kuvien joukosta lempikuvaa ja mitä mieltä olitte tämän tyyppisestä postauksesta! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)