21.4.2018

#393 Loppu

Tämä on postaus, jota en todellakaan olisi halunnut joutua kirjoittamaan. Postaus, joka on hankala kirjoittaa ja postaus, joka päättää tietyn aikakauden blogissani. Tämä tilanne nyt kuitenkin tuli väistämättä eteen, joten haluan kirjoittaa tästä, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, etten oikein pystyisi. 

Pamautetaan sitten suoraan se uutinen, eikä pitkitetä tämän enempää. Joudun lopettamaan Rusthollissa itsestäni ja oikeastaan kenestäkään muustakaan riippumattomista syistä. En halua syitä ainakaan juuri nyt avata. Viimeinen tuntini Rusthollissa on 2.5, eli omien laskujeni mukaan minulla on neljä ratsastustuntia ennen poislähtöäni. Ennen hyppyä tuntemattomaan, ulos tutusta, turvallisesta ja totutusta. 
Hienoin Uno <3

Rustholli on ollut suuri osa elämääni reilun kolmen vuoden ajan. Rusthollissa aloitin vuonna 2015 nuorena, osaamattomana ratsastajana, joka tosin kuvitteli itsestään liikoja ja halusi kulkea pää pilvissä. Olin nimittäin jo lähdössä HeB-luokkia kisaamaan heti seuraavana syksynä... 
Rustholliin on aina ollut ihana tulla, kulkea pitkin jo tutuksi tullutta tallitietä, ratsastaa osaavilla hevosilla osaavassa opetuksessa ja nauttia samanhenkisten ihmisten seurassa. Sinä aikana, kun olen Rusthollissa ratsastanut, olen kehittynyt hurjasti eteenpäin sekä tehnyt todella paljon töitä varsinkin psyykkisellä puolella. Olen aina saanut sanoa, miltä selässä tuntuu, milloin jännittää ja milloin on hyvä. 

Rustholli on tarjonnut minulle ja todella monille muillekin hyvän, turvallisen ja laadukkaan paikan opetella ratsastusta. Olen saanut aina olla oma itseni, eikä muiden mielipiteitä ole tarvinnut pelätä. - kaikki ovat olleet kannustavia ja tsemppaavia. Olen kokenut hurjan paljon uutta kisamatkoista lähtien ja voittanut itseni useammin kuin osaan laskeakaan. Olen oppinut lukemaan hevosia ja ratsastamaan paljon siistimmin, kuin olisin muutama vuosi sitten uskonut.

En osaa sanoa parasta hetkeä Rusthollissa, koska jokainen hetki on omalla tavallaan ollut uniikki, ainutlaatuinen. Rakastin aikaa, jonka sain viettää Ferrarin kanssa, mutta toisaalta myös tämä kulunut kevät on ollut mahtava! Ferrari nosti minut ratsastajana aivan uudelle tasolle, sai minut uskaltamaan, luottamaan ja voittamaan itseni moneen kertaan. Ferrari opetti, ettei tarvitse pelätä. 
Alkuvuosi Dooriksen kanssa oli ihanaa aikaa ja viimeinen kerta, kun mamman selkään nousin, syöpyi mieleeni kenties ikiajoiksi. Se kuunteli minua, luotti ja rentoutui.

Aikaa, jonka olen Rusthollissa viettänyt on hankala kuvailla. Tällä hetkellä omat fiilikseni ovat hyvin ristiriitaiset, enkä tiedä, mitä ajatella. Päällimmäisenä ovat suru ja ikävä, mutta toisaalta myös hurja kiitollisuuden määrä sekä odotus tulevasta haluaisivat hallita ajatuksiani. On luonnollista ikävöidä ja tuntea surua lähteä pois paikasta, jonne on kolmen vuoden ajan voinut mennä ja unohtaa koulun sekä nauttia hetkestä. On haikeaa hyvästellä hevoset, jotka ovat opettaneet enemmän asioita, kuin pystyn ymmärtämään, haikeaa hyvästellä ihanat ihmiset ja ihana paikka harrastaa. 

Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Kiitos kaikesta Rustholli, ihanat ihmiset ja ihanat hevoset, teitä en koskaan unohda <3

Tämän postauksen kuvat on otettu keskiviikkona 18.4. Tällä tunnilla Uno oli todella hyvä ratsastaa! Menin koko tunnin ilman jalustimia ja työstimme hurjan paljon avotaivutuksia ja väistöjä. Laukassa pääsimme pienen revittelyn lisäksi työstämään avotaivutuksia, ja pätkittäin sieltä tuli ihan hyviäkin askeleita, kunhan itse osasin ratsastaa.
Maanantaina 16.4 Uno taas oli parempi kuin koskaan aikaisemmin, se kulki tasaisella, hyvällä tuntumalla ja polki takajaloilla hienosti alleen. Se hidasti ajatuksella, eikä eteenpäinkään pitänyt kovni montaa kertaa pyytää. Tällä tunnilla löysimme vihdoin Unon kanssa fiiliksen, jonka haluaisi löytää joka kerta.

Luultavasti postaukset Rusthollista loppuvat tähän -tämä on viimeinen postaus, jonka pystyn tai haluan kirjoittaa. Viimeisimmät tunnit haluan nauttia ja viettää mahdollisimman paljon aikaa tallilla, ennen kuin aika loppuu. Aikaa ei voi pysäyttää, ja valitettavasti kaikki hyväkin loppuu aikanaan. Kuka tietää, ehkä tämän oli tarkoituskin mennä näin?

Saa nähdä, milloin seuraavan kerran palaan ratsastusjuttujen pariin täällä blogin puolella. Vaikka asiat ovatkin jo aika selvillä ja olen tulevasta innoissani, haluan käsitellä tämän asian rauhassa ja palata vasta sitten kirjoittelemaan ratsastuksista blogin puolelle, kun tuntuu hyvältä. Tämän kevään aikana ratsastusjutut kuitenkin jatkuvat täällä bloginkin puolella.

Ainut asia, jonka haluan enää sanoa, on hyvin yksinkertainen, eikä sitä tämän paremmin voi edes ilmaista.

KIITOS <3 

4 kommenttia:

  1. Tuli jotenkin surullinen olo itsellekin tätä postausta lukiessa :/ tsemppiä valtavasti sulle ja iloa uusiin juttuihin. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten sun kuviot jatkuvat! ❤️😊 Nauti viimeisistä ratsastuksista Rutshollissa, sulle jää paljon hyviä muistoja sieltä! Mukavaa kevättä sulle ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se oma fiilis vähän maassa tämän takia :( Luvassa on kuitenkin kivojakin juttuja, onneksi!
      Kiitos todella kivasta kommentista, mukavaa kevättä sullekin! 😊

      Poista
  2. Tuo on kyllä varmasti hyvin haikeaa, mutta eikös se sanonta niin mene, että kun toinen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa :) Toivottavasti nuo viimeiset tunnit ovat ikimuistoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä :/ Huippujuttuja kuitenkin tulossa :)!

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)