14.7.2016

Ei elämä oo vakavaa kuin haudassa!

Täällä Etelä- Suomessa säät ovat vaihdelleet kaatosateesta ja +8'c - asteesta täyteen auringonpaisteeseen ja yli kahteenkymmeneen lämpöasteeseen. Säiden vaikutuksen on huomannut varsinkin Pörristä erittäin selkeästi. Sadesäällä se nukkuu koko päivän pikkuruisella kerällä häkissään tai sisällä, mutta kun aurinko paistaa, niin silloin se lepäilee varjossa ja jahtaa variksenpoikasia ja pikkulintuja. Monta huvittavaa tarinaa olisi vielä kerrottavana, kuvia jaettavana ja kaiken lisäksi sormet, jotka haluaisivat jo päästä kirjoittamaan teille erinäisiä tarinoita tästä pienestä riiviöstä, joka ei aina ole ihan riiviö, vaikka niin voisi luulla...
Ensimmäinen näistä tarinoista sijoittuu erääseen sadepäivään, jolloin Pörri ei halunnut ulkoilla ollenkaan, vaikka ulkokoirahan sen kuuluisi olla. Sää oli viileä, lähellä kylmää, ja heräsin vasta yhdeksän ja kymmenen välissä siihen, kun sadepisarat takovat huoneeni ikkunaa rauhoittavasti. Ensin käyn katsomassa, mitä koira tekee, onko sillä hätää? Eipä tietenkään, masentuneen oloisena se nukkuu kopissaan niin, että voin nähdä vain sen pienet takatassut ja hännänpään, joka pilkistää ulos kopista. Annan sen nukkua pari tuntia, jonka jälkeen käyn yöpaidassa päästämässä sen pikaisesti ulos. 
Silloin Pörri venyttelee hartaasti ja ravistaa itseään, jonka jälkeen se kömpii erittäin hitaasti ja vaivalloisen oloisesti ulos häkistään. Se yrittää kaivautua yöpaitani alle sateensuojaan, mutta kyykistyn märälle asvaltille ja silitän sen päätä sanoen, että se voi tulla sisälle, jos vain tahtoo. 
Menen sisälle, ja ovelta kuuluukin pientä rapsutusta. Minulla on kuitenkin märkä pyykkikasa käsissäni, joten en pääse heti avaamaan. Yritän olla mahdollisimman nopea, ja lasken pestyt pyykit maahan koriin, mutta siinä vaiheessa Pörri on rapsuttanut ovea jo toisenkin kerran.
Kun vihdoin pääsen ovelle, on Pörri jo matkalla pois. Sen häntä ja korvat riippuvat alhaalla surullisina, ja minua katsoessaan sen ilme kysyy, että." Oletko varma, että pääsen sisälle?" Sydän meinaa sulaa, kun näen sen katseen.
Päästän Pörrin sisälle, ja se menee suoraan omaan sohvaansa ja laittaa kauniin päänsä pienten tassujensa väliin. Haen pienen käsipyyhkeen, ja alan kuivata sitä. Siitä näkee, että se nauttii hierovan rentouttavasta "käsittelystä", jonka jälkeen se jää makailemaan omaan sohvaansa samalla, kun katselen sitä suurella hellyydellä.

Kuten kaikki ihmiset, myös minä unohdan jotain aina tietyin väliajoin. Olen unohtanut laittaa sisälle vettä, joten Pörri viisaana koirana kömpii ovelle ja raapaisee sitä. Päästän sen ihmetellen ulos - miksi se nyt kaatosateeseen haluaisi? Liikutun, kun huomaan sen menevän omalle vesikupilleen, joka on terassilla. Pidän ovea auki, ja kehun tyttöä fiksuksi koiraksi, kun se noin osasi tehdä. Omatunto kuitenkin painaa unohtamisen takia, ja lohdutukseksi Pörri saa uuden nahkaluun.
Toinen näistä tapahtui eräänä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Kyseinen päivä oli ensimmäinen päivä, jolloin kaivoin retkiviltin esille, ja lähdin pihalle 'ottamaan aurinkoa', eli todellisuudessa makaamaan pihalle tyrnipensaiden varjoon ihastelemaan taivaalla lipuvia pilvenhattaroita.
Koska kaikki ei kuitenkaan ole ruusuista, ei tämäkään sujunut kuin hiusten harjaaminen, joka sekään ei aina ole helppoa. Pörri 'kilttinä tyttönä' tulee sitten auttamaan pihan sisustuksessa parhaansa mukaan, ja vaatii liki kymmenen minuuttia, jotta ruudullinen retkiviltti saadaan aseteltua omalle paikalleen tyrnipuiden juurelle.

Käyn makaamaan rauhallisesti huokaisten ja asetun katselemaan pilviä unelmoiden samalla ties mistä hölmöstä. Herään ajatuksistani, kun tunnen jonkin  karvaisen koskettavan minua pienesti ja hennosti. Kohta sen jälkeen tunnen, kuinka jaloilleni lasketaan jonkin verran painoa. Katson ympärilleni ja esitän hämmästynyttä, vaikka tiedän, kuka katsoo minua hiukan kummastuneena.
Liikutun, ja silmiini kohoaa nestettä. En itke, mutta se on lähellä maailman parhaan koiran katsoessa minua kiintymystä tihkuen. Ehkä olen joskus tehnyt jotain oikein?
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä tarinana toimii seuraava: Tämä sijoittuu pari päivää edellisen jälkeen - taas on aurinkoinen ja lämmin sää, sekä retkiviltti. Nyt oltiinkin takapihalla kolmen ihmisen voimin, sekä tietenkin aina yhtä ihana Pörri häsläsi vierellä.
Kesken rauhoittavan pilvienkatseluhetken nostan päätäni, ja olen juuri läiskäisemässä kättäni vaaleanpunaisen lippalakin päälle, mutta koira on nopeampi. Se nappaa lippalakin pieni kurittomuuden pilke silmissään, ja omalla tavallaan nauraa meille siitä, kuinka hölmöjä loppujenlopuksi olemmekaan.

Eipä sitten muuta; Juoksemaan vain!


Näin meillä, miten teillä?

25 kommenttia:

  1. Taas kerran upeita kuvia❤ Viimeinen oli varsinkin todella hieno :)
    www.emmasofiass.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus! 😍 Meillä Impi omaa tuollaisia jekkuiluja, hän esimerkiksi osaa avata liukuovet ja solmut. 😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teilläkin on eläimillä pilkettä silmäkulmassa - se piristää arkea jo erittäin paljon, kun se muuten tuppaa olemaan niin harmaata :D

      Poista
  3. Iihana kuulla Pörrin touhuista ♥♥ Kirjoitat niin hyvin, ja niin kattavasti! Ikinä en pystyisi samanarvoisiin teksteihin! Upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos ihan superpaljon! Kyllä sä pystyt ihan mahtavaan tekstiin, älä väitäkään muuta :D

      Poista
  4. Ihania kuvia, kirjoitit myös todella kivasti! <3

    www.ystavanihevonen.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia ja teksti oli tosi kiva!! ❤ Koirakuume vaan kasvaa, mutta koiraa ei ole mahdollisuuta saada ❤:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koirakuume on kyllä ihan hirvittävää aikaa, toivottavasti sinullekin tulee joskus mahdollisuus ottaa oma riiviö ;)

      Poista
  6. Ihana postaus, Pörri on saanut kyllä hyvän kodin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ainakin me toivotaan niin ja pyritään antamaan sille hyvä koti :), joka silä toivottavasti onkin :D

      Poista
  7. Pörri on kyllä tosi suloinen koiruus! :) ihana kuulla kuulumisia siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin sitten väsätä useammin postauksia Pörristä :)

      Poista
  8. Pörri vaikuttaa ihanalta koiralta. Kirjoitat todella hienosti

    VastaaPoista
  9. Voihan Pörri ❤
    Koira on kyllä niin viisas eläin ja ehdottomasti ihmisen paras ystävä ❤

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia! Tosi hyvin kirjoitettu :)

    VastaaPoista
  11. Tavallaan sydän suli, tavallaan nauratti. Ihmettelen sitä miten luontevasti nämä kirjoitat ja kuinka paljon käytät aikaa ja panostaa niin paljon blogisi.
    Sitten Ihmettelen sitä miksi en kommentoi kunnolla ja lue joskus ajatuksella postauksiasi, kun ei ole aikaa. Todella paljon blogisi nimittäin tarvitsisi kommentteja ja lukijoita kun panostat niin paljon.
    Ansaitsisit paljon lukijoita, vaikka itselläsi on nytkin huima määrä lukijoita.
    Itse et varmaan ymmärrä kuinka mahtava blogi Tämä on.
    Yritän kommentoida mahdollisimman aktiivisesti aikaa käyttäen blogisia(^^)
    Kommentoit todella Ihanasti muiden blogeihin ja sekin on paljon.
    Muokkaat kaikki kuvasi ajalla ja huolella enkä voi ymmärtää sitä, miten vain pystyt ja panostat! Sun blogi ei ole mikään löperöblogi vaan niin mahtava ja hyvä blogi että ei toista mailmasta löydy!

    Jatkan vähän myöhemmin tätä kommenttia...



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan...


      Jokainen postauksesi on aina erilainen, ikinä en ole huomannut että olisi samaa ja vanhaa... Pörrin kuulumispostaukset ovat aina erilaisia, erilaiset kuvat, erilainen teksti, erilainen kirjoitustyyli ja se on aina hyvä asia(^^) Ratsastuspostauksiasi on sama juttu eikä kirjoitusvirheitä ole!. Kun olen seurannut blogiasi kahden vuoden ajan ihan ekasta postauksesta asti huomaa kyllä eron. Kirjoitat todella sujuvasti ja on erilaisia postauksia myös sillä tavalla että kaikissa on erilainen tyyli ja mieliala. Esim aina ei ole surullista, tavallista, iloista vaan se vaihtelee. En tiedä Oletko itse huomannut sitä? Kirjoitat todella sujuvasti, kun ennen (alkuaikoina) se välillä vähän tökki. Kuvatkin ovat muuttuneet paljon ja laatu on koko ajan parempaa. En kyllä osaa kuvitella sua niihin ekoihin postauksiin :D Blogistasi huomaa niin paljon panostusta ja taitoa että toista blogia ei ole! Ulkoasu on myös ihanan yksityiskohtainen ja haluat lukijoille parasta ja sitä Me lukijat ollaan saatu. Olet todella itsekriittinen mutta ratsastuspostauksissa et ala raivaamaan jos on tullut joku pikkuvirhe ja siitä tulee plussaa.

      Toivottavasti et ajatellut tätä arvosteluna, vaan ajattelin kirjoittaa tämän jotta saisit minulta paremman kommentin ja saisit tietää kuinka hyvä blogisi on(^^)

      Poista
    2. Mitä?! En mä osaa tällaseen kommenttiin vastata yhtään mitään. En oo koskaan saanut näin ihanaa kommenttia, enkä usko, että tulen saamaankaan! Ihan mahtavaa saada tällaisia kommentteja, jotka piristää mun päivää, hetkeä, jopa yli viikkoa :) Tää kommentti/kommentit sai mut ajattelemaan kaikkea, ja näiden avulla tuun jaksamaan blogin kanssa vaikka kuinka kauan ❤ Kiitoksia en voi sanoa tarpeeksi sulle yhtään missään, nää oli jotain niin ihanaa!

      Poista
  12. Ihania kuvia ja hyvin kirjotettu postaus! :) Tälläsiä postauksia on tosi hauska lukea, näitä vaan lisää❤️

    VastaaPoista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)