21.8.2016

Pörrin kuulumisia

Aika kuluu hirvittävän nopeasti, varsinkin koulujen alettua! Päivät kuluvat koulussa, iltapäivät opiskellessa, läksyjä tehdessä, ulkoillessa, Pörrin kanssa touhutessa ja sitä kouluttaessa. Vielä mitään koestressiä ei ole päässyt tulemaan, kun kokeet eivät vielä ole ajankohtaisia koulujen alettua vasta viidestoista kahdeksatta. Saa sitten nähdä, miten blogille tulee jatkossa löytymään aikaa, mutta tällä hetkellä kirjoittelen jokaiseen blogiin (1.2. & 3.) miten nyt sattuu irtoamaan tekstiä ja kuvia. Kamera liikkuu ulkona tällä hetkellä suunnilleen tallireissujen parissa & satunnaisesti Pörriä kuvaillessa - muuten se lepää sitten kaapissa päiväunillaan.
En blogeista ota mitään stressiä missään vaiheessa - yhden kuukauden ratsastustunnit tulevat pahimmassa tapauksessa samassa postauksena hiukan tiivistettyinä. Suomeksi sanottuna inspiraatio blogeihin ei ole tällä hetkellä huipussaan, joten katsotaan nyt sitten hetki kerrallaan... Nyt kuitenkin varsinaiseen postaukseen, ennen kuin nämä tavalliset pläpäpläpät täyttävät koko postauksen, joka on uhkana nytkin!
Pörrillä menee tällä hetkellä todella hyvin, ja se on ehkä villimpi kuin koskaan - jos pentuaikaa ei siis lasketa mukaan! Energiaa löytyy näin ilmojen viilettyä vaikka kuinka paljon, jonka takia sitten se kaipaa vähän enemmän liikuntaa. Kesällähän tuo ei suostunut liikkumaan oikeastaan mihinkään, vaan lössähti jokaiseen varjokohtaan. Kyseinen käytös oli kuitenkin helppo ymmärtää, sillä Pörrillä on koko ajan toppatakki päällä - jaloissa sitten vedenpitävät syyshousut... En itsekään liikkuisi yhtään mihinkään sellaisella helteellä, jos pitäisi pukea vielä toppavaatteetkin päälle :D
Pörri on siis piristynyt silminnähden, ja samalla ilkikurisuuskin on kasvanut. Koko ajan ollaan hakemassa huomiota varastelemalla kaikkea, repimällä hihasta tai haukkumalla takan edessä sen päällä olevia maksoja. Monta kertaa olen päässyt juoksemaan itseni hengästyksiin, kun Pörrillä on joku varastettu tavara. Monta kertaa oma kunto on pettänyt, kun koira juoksuttaa ympäri pihaa, eikä anna sitä tavaraa takaisin. Milloin se on kenkä, milloin sukka, muovipussi tai lippalakki. 
Ei sille voi tuosta olla kuitenkaan vihainen missään tapauksessa - sehän vain haluaa seuraa ja leikkikaveria! :) Vaikka vähän ärsyttäväähän se todellakin on, niin pakko kai sitä on kestää. Toivottavasti se sitten viiden vuoden päästä on niin hidas ja raihanainen (olkoon kuusivuotias koira vielä keski-ikäinen koira...), ettei se jaksa varastella yhtään mitään!
Samallahan tuo varastelu kuitenkin pitää virkeänä ja refleksit pysyvät kunnossa - samoin fyysinen kunto :D
Temppuja olen tuon höpsön kanssa treenaillut vähän kertaillen vanhaa ja jopa oppien vähän uutta. Luoksetulo ei ole se Pörrin vahvimpia puolia, joten sitä on yritetty vähän treenailla sisällä. Ulkona kaikki ei oikein onnistu, kun häiriötekijöitä löytyy kuitenkin vähän sisätiloja enemmän... Luoksetulo pitää ehdottomasti saada paremmin tassuun, mutta käyhän se vähän näinkin :'D
Paikka-käsky alkaa olla jo kohtuullisen hyvin kunnossa, ja välillä voi ihan kääntää selkänsäkin ja kävellä pois. Välillä Pörri pysyy paikallaan, välillä ei, mutta pikkuhiljaa sitten opitaan ja treenaillaan yhdessä. Paikallaan pysyminen on parantunut hirmuisesti verrattuna vaikka aikaan ennen kesää - koira on aikuistunut ihan hirvittävän paljon, ja samalla sen kärsivällisyyden aste on kasvanut todella paljon! 
Näiden perusjuttujen lisäksi olemme harjoitelleet kasia, istumista, maahanmenoa ja tassuja, milloin sitten mitäkin. Kaikki on kuitenkin alkanut sujumaan jo todella kivasti, ja samalla mieleen on tullut kysymys - milloin voisi alkaa opettaa Pörrille jotain uutta temppua vaikka vanhojen temppujen avulla tms.? 
Tästä on kuitenkin ihan turha ottaa mitään paineita, menemme miten menemme ja teemme omalla tavallamme - emme niin kuin muut tekevät. Tuire Kaimion kirjan oppeja sovelsimme alussa, mutta hiljalleen se oma systeemi sitten muotoutui, eikä mitään koulutuskirjoja enää tarvittu. Tämä tyyli ei ole välttämättä hirveän erikoinen, jos edes tyyli ollenkaan - emme kuitenkaan Pörriä mihinkään agilityyn ole kouluttamassa ainakaan lähiaikoina! 
Arki sujuu erittäin leppoisasti ja ystävällisissä merkeissä välillä leikkien, välillä vähän treenaten ja välillä sitten ihan vaan ollen. Mikään ei tule muuttumaan oikeastaan miksikään, vaan tämä maailma rullaa radallaan juuri, niin kuin sen oikeasti pitääkin. 
Joskus, kun Pörri haluaa seuraa oikein paljon, se saattaa tuoda jalkapallon suussaan terassille, koputtaa ovea, palata pallon luokse ja oven avautuessa katsoa ihmistä alta kulmiensa. Se saattaa katsoa välillä palloa ja välillä ihmistä, ja kun sille puhuu, se heiluttaa pientä, kaikkein parasta kippurahäntäänsä pariin kertaa. 
Kaikki on täydellistä juuri nyt, juuri tässä hetkessä. Pitää vaan oppia näkemään ne arjen hyvät puolet, eikä keskittyä niihin huonoihin. Täytyy nähdä, että jokaisesta sekunnista ja hetkestä voi muokata itselleen tarinan - kaikessa on jotain hyvää, jos siinä on jotain huonoakin. Mutta jos kaikki tuntuu täydelliseltä, älä etsi siitä mitään huonoa, vaan nauti siitä. Nauti!

6 kommenttia:

  1. Voi ihanaa Pörriä ♥ Hieno koira. Kirjoitat sitä kauniisti, näyttää olevan hyvässä kodissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pörri on :3 Kiitos paljon !

      Poista
  2. On Pörri niin ihana, maailman paras koira ♥ Todella ihana postaus^^

    VastaaPoista
  3. Oi miten ihania kuvia! Niin onnellisen näköinen koira :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kuvista välittyi se fiilis, mikä oli näitä ottaessa :) Mahtavaa ❤

      Poista

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)