Pörheää Menoa: 35. Jääprinsessa

Viime viikolla en sitten ratsastuspostausta saanut tehtyä, en sitten ollenkaan, sillä olin kipeänä, enkä silloin luonnollisestikaan mene tallille ratsastelemaan. Nyt kuitenkin kirjoittelen pitkästä aikaa tuntipostausta, nimittäin sunnuntain 24.1.2016 (?) ratsastustunnista, josta on kyllä jäänyt todella hyvä maku suuhun, ja sitä fiilistelen kyllä ihan vieläkin!

Menin tapani mukaan pikkuisella Stella- ponilla (tapani mukaan... Huoh! Toinen kerta tämän vuoden puolella, tapani mukaan... Mitä mä oikein kirjoittelen?!), joka on sulattanut sydämeni jo aikoja sitten. Kun pikkuinen jääprinsessani saapui tarhasta sisälle, oli se tietenkin ihan lumessa. Tunnissa sain sen kuitenkin hoidettua hyvin, mutta täysin kuivaksi en kuitenkaan saanut. Aloitin harjaamisen kumiharjalla (miksikä sitä nyt kutsutaankaan?), jolla sitten hieroin ponia ja poistelin turhat lumikökkäreet karvapeitteestä. Siitä siirryin sitten kovaan harjaan, jolla silläkin poistelin vähän pölyjä ja likoja, sekä tietenkin hellin ponia. Lopulta siirryin ihan perus pehmeään harjaan, jolla kiillotin sitten karvan. Kavioissa ei ollut pahoja tilsoja, onneksi sain ne hyvin puhdistettua.

Ennen tunnin alkua tein pienelle Stellalle hyvin epäonnistuneet letit, mutta näkipähän sitten tunnilla paremmin eteensä. Otsatukan letittämisestä se ei oikein pitänyt, mutta sain kuitenkin letin tehtyä.

Tämän näköisenä se tuli sieltä...

Ekaks harjasin siis tällä (mahtava info!)

Poni jo hiukan harjattuna

Tunti alkoi normaalisti alkukäynneillä. En tiedä, mistä tämä johtui, mutta poni testaili minua jonkin verran esim. peruuttamalla melkein puoli maneesia. En saanut tätä aluksi korjattua tai ratkaistua, mutta tunnin puolivälissä ymmärsin, että antamalla ponille tilaa se lopettaa peruuttelemisen. Silläkään asia ei kokonaan ratkennut, mutta sain edes jonkinlaisen kontrollin poniin.

Luultavasti tämänlainen käytös johtui vain yksinkertaisesti siitä, että "käskin" ponia hiukan liian kovin avuin/ se ei pitänyt tehtävästä. En antanut tämän käytöksen kuitenkaan häiritä, vaan annoin ponin peruuttaa, kun se kerran sitä niin kovasti halusi.

Alkukäyntien jälkeen aloitimme parilla ravikierroksella kentän ympäri. Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli ravi-käynti-pysähdys-käynti-ravi jne... Tämä sujui ihan hyvin, vaikka ravissa poni meinasi hiukan kiihdytellä. Siirtymisten avulla sain poniin kuitenkin kunnollisen kontrollin, ja monia todella hyviä siirtymisiä. Lisäsimme tähän sitten pysähdyksestä vielä peruutuksen, mutta muuten tehtävä sujui samana. Peruutuksista tuli osasta hyviä, ja osasta hiukan heikompia, mutta kokonaisuudessaan tämä meni hyvin, ja olin hyvällä fiiliksellä.

Lisäsimme tähän ravista laukannostot, ja alussa musta tuntui koko ajan, että poni lähtee käsistä, enkä saa sitä pideltyä. Käänsin sitten Stellan laukoissa pienelle ympyrälle, ja siitähän poni vaan hermostui, jonka tajusin hiukan myöhemmin itsekin. Testasin sitten laukkaa suoralla uralla koko pitkän sivun ajan, ja siinä poni oli paljon paremmin avuilla, eikä vaan juossut niitä koko ajan karkuun. Tästä suunnasta sen verran positiivista sanottavaa, että laukat nousivat ihan heti kun pyysin, niin hieno poni!

Märkä poni

Tossa näkyy toi otsatukan söpö letti^^

Hehe, ja sitten nää tosi mahtavat letit!

Välikäyntien jälkeen vaihdettiin suuntaa, en nyt muista, kumpaan kierrokseen. Tässä uudessa suunnassa aloitettiin niin, että tehtiin pysähdykset suoraan ravista, ja pysähdyksestä sitten uudestaan raviin ilman käyntiaskeleita. Omalla kohdalla vasta tässä kierroksessa tuli niitä ahaa- elämyksiä, sillä poni toimi todella hyvin! Aluksi ravin ja pysähdyksen väliin tuli muutama käyntiaskel, mutta muuten poni pysähtyi kyllä hyvin. Muutaman toiston jälkeen sain pysähykset sujumaan yhtä hyvin kuin liikkeellelähdöt- ne menivät todella hyvin, hieno poni!

Lisättiin tähänkin tehtävään sitten peruutukset, oli kyllä hieno poni! Jossain vaiheessa se tosin yritti ilmoittaa, että nyt riitti peruutukset, mutta kun en antanut periksi, meni se loppujen lopuksi hyvin. Lisättiin sitten tähän vielä laukannostot peruutuksesta, jotka sujuivat ihan järkyttävän hyvin! Stellalla ei ollut kai koskaan nostettu laukkoja peruutuksesta, vaan pelkästään ravista, joten olin ihan ymmälläni. Poni teki nostot kuin vanha tekijä, eikä epäröinyt hetkeäkään! Ihan mahtava poni, niin yritteliäs ja ihana mamman kultamussukka... Oon kyllä todella ylpeä ponista, en olisi koskaan uskonut sen pystyvän moiseen!

Tunnista jäi siis todella hyvä maku suuhun, ja oi että, niin hieno pikkuponi! Tunnista en tällä kertaa kertoile tämän enempää, vaan päästän teidät katselemaan hiukan kuvia, joita tuli napsittua-->